150 000 euroa talletettu arvo-osuustilille

Neljä vuotta sitten kirjoitin säästäneeni satatuhatta euroa osakkeisiin. Nyt kirjanpitoni osoittaa, että olen tallettanut arvo-osuustililleni 150 000 euroa. Olen jo pidempään pyrkinyt tallettamaan kuukausittain tuhat euroa arvo-osuustililleni, jonka sijoitusstrategiassa painotan osinkoja. Vain muutamaa ensimmäistä vuotta lukuunottamatta rahaa on salkkuun karttunut noin 12 000 euroa vuodessa. 

2007: 1000 €
2008: 9000 €
2009: 5400 €
2010: 11 800 €
2011: 11 850 €
2012: 14 700 €
2013: 11 850 €
2014: 14 000 €
2015: 13 000 €
2016: 13 400 €
2017: 13 000 €
2018: 14 000 €
2019: 10 000 €
2020: 8000 € (8/2020)

Pidin noin puolen vuoden tauon talletuksista eli pääoman lisäyksestä salkkuuni elokuusta 2019 tämän vuoden alkupuolelle saakka kun katsoin, että osakemarkkinoilta oli vaikea löytää järkevää ostettavaa ja salkussani oli jo paljon joutilasta käteistä. Jälkiviisaana voi todeta, että tämä päätös oli kohtuullinen koronan runnellessa markkinaa. Päätöksen voisi luokitella hyväksi, jos olisin ehtinyt hyödyntämään alempia hintoja käteiskassallani. Näin en kuitenkaan osannut toimia. Nyt jatkankin sijoittamista strategiani mukaisesti kuukausittain, käteiset odottavat toistaiseksi talletustilillä vailla päämäärää.

Neljä vuotta sitten keskimääräinen kuukausittainen säästösummani oli 970 euroa. Nyt keskimääräinen säästösumma on 980 euroa kuukaudessa. Sijoitustaipaleen ensimmäisten vuosien paino alkaa pienentyä, vuoteen 2010 saakka olin vielä opiskelija. Vuosikymmenen työuran aikana palkkani on lähes kolminkertaistunut ja olen pitänyt kulutukseni aisoissa, nämä mahdollistavatkin korkean säästämisasteen. Kirjoitushetkellä laitan tonnin kuussa osakesalkkuuni, toinen tonni menee talletustilille ja joitain satasia muihin kohteisiin. 

Elokuun puolivälin seurannassa salkkuni arvo ylsi lähes 255 000 euroon. Sijoitusteni arvo on siis kasvanut 105 000 euroa. Osa tästä summasta on toki paperivoittoa eli verottaja ottaisi realisoimattomasta arvonnoususta kolmanneksen. Merkittävä osa arvon kasvusta on tullut osingoista, joita olen tähän päivään mennessä saanut lähes 40 000 euroa ennakonpidätysten jälkeen. Olen sijoittanut kaikki osingot uudelleen. Näin salkkuni on jälleen ylittänyt neljännesmiljoonan rajapyykin. Se on satatuhatta enemmän kuin neljä vuotta sitten.

***
Lähde hitaasti tai nopeasti osakesijoittamaan. Lue Vaurastumisen välineet ja hanki vuosikymmenen etumatka.

Totuus säästämisasteestani

En ole koskaan pitänyt tarkkaa kirjaa kuluistani tai laatinut budjettia. Olen käyttänyt rahaa säästeliäästi, mutta en ole koskaan jättänyt olutta tilaamatta tai matkaa tekemättä rahan vuoksi. Teinkin vihdoin, sadepäivän ratoksi, katsauksen kuluihini yli kolmen vuoden ajalta. Olen maksanut jo pitkään kaikki päivittäiset menot Norwegianin luottokortilla, joten kirjasin ylös luottokorttilaskujen loppusummat. Vaikka en ole maksanut aivan kaikkea luottokortillani, noin 40 kuukauden mittainen aikasarja antaa melko tarkan käsityksen kulutasostani. Siihen sisältyy monta yllättävää kuluerää, matkaa ja sitäkin useampia kauppakäyntejä. Tarkastelun ulkopuolelle rajasin ulos esimerkiksi yhden yksiön remonttikulut. 

Tarkastelujakson keskimääräiset kuluni ovat olleet 890 euroa kuukaudessa. Koska vakuutukset olen maksanut laskulla, pyöristettäköön luku 900 euroon. Tähän päälle tulee luonnollisesti laskea asumiskulut, jotka ovat olleet, kilpailuetettuani asuntolainani ja maksettuani taloyhtiölainan, noin 500 euroa kuukaudessa. Näiden lisäksi olen ostanut palkanmaksun yhteydessä lounasseteleitä 10 tai 20 kappaletta kuukaudessa. Koska joka päivä on syötävä lounas, arvioitakoon se täysimääräisenä eli 150 eurona kuukaudessa.

Elinkustannukset     900 €

Asumiskulut            500 €

Lounas                    150 €

--------------------------------

Yhteensä                 1550 €

Mitä kuluja yllä olevista luvuista puuttuu? Minulla on työni puolesta puhelinetu. Jos lopettaisin päivätyöni, joutuisin kustantamaan puhelimen ja puhelinliittymän itse. Yllä olevaan laskelma ei myöskään pidä sisällään kuntosalia, jossa käyn säännöllisesti. Olen käynyt työpaikan kuntosalilla tai kustantanut sen liikuntaseteleillä, joten jos lopettaisin päivätyöni, joutuisin maksamaan kuntosalin omasta pussistani. Nämä kulut huomioiden kuukausittaiseksi kuluikseni muodostuisi noin 1600 euroa. Tämä olisi kustannustaso Suomessa nykyisellä elämäntyylillä, poisluettuna auto ja sillä liikkuminen, jota en koe välttämättä tarvitsevani. Aiemmin arvioin, että kustannukseni olisivat noin 1400-1500 euroa, jos muuttaisin pois Suomesta. Historiallinen kustannustaso ja arvio tulevasta ovat siis hyvin linjassa toistensa kanssa.

Millaiset kuluni ovat suhteessa tuloihini? Olen muutamaan kertaan paljastanut päässeeni iltapäivälehtien verotietoihin. Tuloni ovat olleet sillä tasolla vasta muutaman vuoden. Täysipäiväisen työnteon Suomessa aloitin noin 3300 euron kuukausipalkalla ja vuosikymmenessä tulot ovat vähitellen lähes kolminkertaistuneet. Rahapalkkani on noin 8000 euroa, jonka päälle verottaja laskee eri edut. Verojen jälkeen jäljelle jää noin 4000 euroa eli säästämisasteeni on ollut viimeisen parin vuoden ajan noin 60 %. Tämä laskelma ei ota huomioon loma- tai päivärahoja, joten todellisuudessa säästämisaste on hieman korkeampi. 

Pystynkin tällä hetkellä laittamaan sijoituksiin noin 2500 euroa kuukaudessa. Se on tilanne, josta olen hyvin kiitollinen. On kuitenkin kamala ongelma keksiä rahoille järkeviä sijoituskohteita. Lisäksi työnantajallani käydään jälleen läpi organisaation uudelleenjärjestelyjä, joten tilannetta ei koskaan voi pitää pysyvänä. Säästäminen ja sijoittaminen on erinomainen vakuutus: mielenrauha säilyy ja sijoittamisesta voi ehkäpä tehdä itselleen ammatin. Kuten twittersfäärissä ja blogosfäärissä on usein todettu, kuluja voi leikata vain tiettyyn rajaan asti ja vain tuloja tai sijoitustuottoja kasvattamalla vaurastuminen lopulta vauhdittuu.

***

Aloita matka kohti taloudellista riippumattomuutta, lue Vaurastumisen välineet.

Kolme syytä miksi en avaa osakesäästötiliä

Kuultuani uutisen osakesäästötilin mahdollistaneesta laista olin ensin innostunut. Kerrankin kansankapitalismia kehitettäisiin Suomessa ja kotimainen osakesäästäjä tulisi verotuksellisesti hieman lähemmäksi suursijoittajia, rahastoja ja verovapaudesta nauttivia ammattiyhdistyksiä. Halusin kuitenkin antaa pölyn laskeutua ja uutisten virrata, koska edellinen yritelmä, perussäästötili, kuoli paljon nopeammin kuin syntyi.

Osakesäästötiliä onkin käsitelty niin tiedotusvälineissä kuin blogosfäärissä hyvin kattavasti. Näin ollen en aio kirjoittaa kollaasia osakesäästötilin eduista ja haitoista, vaan listaan kolme syytä miksi en itse aio avata osakesäästötiliä, ainakaan nyt heti. Ensimmäinen syy liittyy poliittiseen epävarmuuteen verotuksen osalta, toinen omaan tilanteeseeni ja kolmas markkinatilanteeseen sekä sijoitusstrategiaani. Minulla olisi mahdollisuus avata osakesäästötili ja tallettaa tilille asetettu 50 000 euron enimmäissumma, seuraavista syistä en sitä heti kuitenkaan aio tehdä:

1. Mielestäni osakesäästötilin yksi suurimmista riskeistä ja haitoista on poliittinen riski. Osakesäästötilin suurin etu, korkoa korolle ilmiöja verojen lykkääntymisen yhdistelmä, perustuu aikakomponenttiin: mitä pidempään annat sijoitusten tuottaa ilman välittömiä veroseuraamuksia, sitä suurempi on osakesäästötilin hyöty verrattuna arvo-osuustiliin. Näin ollen, useimmilla tilin avanneilla ajatuksena on sijoittaa osakesäästötilin kautta 10-20 vuotta ja alkaa sen jälkeen nostaa sijoitusten tuottoja tililtä. Sijoittaja ei voi kuitenkaan tietää, mikä on pääomatulojen veroprosentti vuosikymmenen tai kahden kuluttua. Esimerkiksi väestön ikääntymisen ja vasemmistolaisen ilmapiirin tuloksena voi olla huomattavasti nykyistä korkeampi verotus, jolla osakesäästötilin tuottoja tullaan tulevaisuudessa konfiskoimaan valtiolle.
2. Ajatuksenani on siirtyä pääoman kerryttämisestä pääomatulojen käyttämiseen. Olen pyrkinyt rakentamaan osakessalkkuni niin, että osinkotuloilla voin kattaa merkittävän osan elinkustannuksistani. Koska osinkoja verotetaan Suomessa vielä vähemmän irvokkaasti kuin muita pääomatuloja, minulle ei tällä hetkellä ole järkevää siirtää pääomaa ja sen tuottoja korkeamman verotuksen piiriin. Arvo-osuustilillä osingot tulevat kohtuullisemmin verotetuksi kuin tilanteessa, jossa nostaisin osinkoja osinkosäästötililtä välittömästi ne saatuani.
3. Osakesäästötiliissä on valuvika, jonka vuoksi sen kautta ei kannata sijoittaa ulkomaisiin osinkoyhtiöihin. Nykymallissa osakesäästötilillä ulkomaiset osingot tulevat verotetuksi ankarasti ensin lähdeverolla ja myöhemmin pääomaa nostaessa pääomatuloveron seurauksena. Tämä on merkittävä haitta minulle, koska en halua kasvattaa sijoituksiani kotimaisissa yhtiöissä merkittävästi enempää. Samalla en halua ostaa ulkomaisia yhtiöitä, jotka eivät maksa osinkoja. Ylipäätään en ole innokas kasvattamaan osakesijoituksiani 50 000 euron hyppäyksellä tai edes kiihdyttämään osakesijoituksien määrää. Ulkomaisten osinkojen verotus, jo olemassa olevat kotimaiset sijoitukset ja yleinen markkinatilanne eivät siis houkuttele minua avaamaan osakesäästötiliä.

Vaikken aio lähiaikoina avata osakesäästötiliä, pidän mielessäni kolme ajatusta tilin osalta. Jos kehityn spekulatiivisessa sijoittamisessa riittävän korkealle tasolle, saatan ottaa osakesäästötilin käyttöön tehdäkseni tuottoa osakkeiden arvonvaihtelulla ja arvonnousulla ilman välittömiä veroseuraamuksia. Toiseksi, jos osakekurssit laskevat ja/tai Nordnet sekä muut pankit tarjoavat vielä edullista lainaa, voi minulle tulla kyseeseen pyrkiä hyötymään sekä markkinatilanteesta että velkavivusta osakesäästötilillä, jossa tuottojen tukena on verotuksen lykkääminen ja sijoituslainan koron vähennysoikeus muista pääomatuloista.

Viimeiseksi, yksi osakesäästötilin vähemmän keskustelluista eduista liittyy progressiivisen pääomatuloveroon. Nykyisellään kaikkia yli 30 000 euron ylittäviä pääomatuloja verotetaan korkeammalla 34 prosentin verokannalla. Osakesäästötili antaa mahdollisuuden lieventää hieman tätä progressiivisuutta: kynnyksen ylittäviä pääomatuloja on vähemmän, koska ne jäävät tilin sisälle. Pääomatuloverotuksen progressiivisyyden kiristyminen onkin yksi enne yllä ensimmäisessä kohdassa maalailemalleni tulevaisuudelle.

***

Aloita tuottoisa osakesijoittaminen - arvo-osuustilillä tai osakesäästötilillä - lue Vaurastumisen välineet

Salkkuni on tuottanut asuntoni verran

Ostin ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan omistusasuntoni vuonna 2011 Vantaalta 121 000 eurolla. Olin vuotta aloittanut ensimmäisen vakituisen työn Suomessa, enkä laittanut asuntoni ostoon lainkaan omaa rahaa. Antolainauksessa elettiin silloin lähes yhtä hulluja aikoja kuin tänä päivänä, rahaa sai helposti ja alhaisemmalla korolla. Tänä päivänä rahaa ei ehkä saa yhtä helposti, mutta alhaisemmalla korolla.

Aloitin osakesijoittamisen vuoden 2007 lopussa. Osakekurssit olivat vielä silloin matkalla kohti pohjamutia. Laskua oli jo pitkän matkaa takana. Useiden yhtiöiden osakekurssit olivat jo puolittuneet, mutta hinnat puolittuivat vielä kertaalleen. Alettiin elää osakesijoittajan kulta-aikaa, jolloin osakkeeisiin olisi kannattanut laittaa kaikki liikenevä ja vähän lainattuakin. Minä sijoitin keskimääräisestä palkastani mahdollisimman paljon, mutta tuoreena osakesijoittajana arkailin, tein virheitä ja laitoin rahaa markkinoille hiljaa kerran kuukaudessa pienissä erissä.

Nyt tusinan verran vuosia myöhemmin osakesijoitukseni ovat tuottaneet realisoimattomana arvonnousuna ja osinkoina asuntoni verran. Salkkuni arvo on siis yli 121 000 euroa suurempi kuin salkkuuni tallettaman pääoman arvo. Salkkuni arvo on noin 270 000 euroa ja olen tallettanut arvo-osuustilille 143 000 euroa eli salkkuni on kasvanut realisoimattoman arvonnousun, myyntivoittojen ja osinkojen seurauksena noin 127 000 eurolla.

Mikä tekee "salkkuni on tuottanut asuntoni verran" väitteestä kelvottoman? Luonnollisesti veroseuraamukset. Jos myisin omistamani osakkeet tänään, realisoituisi myyntivoittoveroja maksettavaksi noin 23 000 euroa. Verojen jälkeen sijoitusteni tuotto ei olisi enää asuntoni arvon suuruinen. Kirjoituksen tarkoituksena ei ole olla absoluuttisesti oikein, vaan sen tarkoituksena on osoittaa mitä yli kymmenen vuoden säästämisellä ja sijoittamisella voi saada aikaiseksi.

Olen maksanut asuntolainastani noin 40 prosenttia ja maksanut pois huoneistoon kohdistuvan yhtiölainan. Minun ei tarvitsisi myydä kuin 30 % osakesijoituksistani maksaakseni asuntolainani pois. Samanaikaisesti nykyisillä osinkotuloillani voisin helposti kattaa nykyiset asumiskuluni. Tavallaan katson vapautuneeni asuntovelkaorjuudesta, vaikka vielä käytän palkkatuloani näihin kuluihin. Tämä kirjoitus on ajatusleikki. En ole myymässä osakkeitani, vaan jatkan omistajana osinkotuloista nauttien.

***
Vapaudu asuntolainaorjuudesta, lue Vaurastumisen välineet.

Kolme ajatusta henkilökohtaiseen itsenäisyyteen

Tällä viikolla minulle läheinen henkilö irtisanottiin työstään yhteistoimintaneuvottelujen tuloksena. Se perinteinen joululahja yritykseltä työntekijälle. Jos tapahtunutta pohtii myönteisen ajattelun kautta, oli työsuhteen irtisanominen odotettu ja työnhaku jo kovassa vauhdissa. Siitä huolimatta irtisanominen on varmasti kolaus itsetunnolle ja huoli henkilökohtaiselle taloudelle, vaikka valtio tarjoaa turvaverkon.

Olen itsekin ollut kahdesti tilanteessa, jossa olen ollut huolissani oman työpaikkani puolesta. Tilanteessa, jossa yritys on vähentänyt henkilöstöä ja minä olen ajatellut, että jos olisin johtaja antaisin kenkää minulle. Tällainen tilanne työpaikalla kalvaa mieltä, joka valmistautuu ottamaan vastaan huonot uutiset. Mieli on jo huolissaan, pohtii kuinka mahdollisesta työttömyydestä selviää taloudellisesti, kuinka löytää uuden työn ja miten irtisanomisen selittää perheelle, ystäville sekä työhaastattelijoille.

Työnantaja ei ole sinulle koskaan lojaali. Velka ja työ vievät itsenäisyytesi.

Kansakunnat ovat vuosisatoja pyrkineet itsenäisyyteen ja itsemääräämisoikeuteen. Nykypäivän itsenäisissä valtioissa ihmiset ovat sittemmin orjuuttaneet itsensä asunto-, auto- ja kulutuslainoilla. Olemme usein pakotettuja käymään työssä maksaaksemme velkamme. Monet eivät näe tilanteeseen vaihtoehtoa, vaikka jopa valtamedia on tehnyt viime vuosina omanlaistaan työtä nostaakseen esiin vaihtoehtoja esimerkkien kautta.

Valtion itsenäisyydestä henkilökohtaiseen vapauteen

Suomalaisella on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin vastaavassa iässä tai asemassa olevalla ihmisellä toisessa maassa. Mahdollisuudet koskettavat myös sääatämistä ja sijoittamista. Älä anna näiden mahdollisuuksien mennä ohitse. Korkeasta verotuksesta ja hintatasosta huolimatta itsenäinen Suomi antaa mahdollisuuden ostaa myös oman vapauden. Osakesäästötili tuo vihdoin myös yksityissijoittajalle verohelpotuksen.

Moskovan metrossanukkuja

Resepti henkilökohtaiseen vapauteen on olla koneen osan sijasta samalla koneen omistaja. Jos elät ainoastaan palkkakuitin varasssa, olet riippuvainen työpaikastasi, esimiehen armoilla ja pankin pistooli ohimollasi. En itse halua olla tällaisessa tilanteessa. Useimmankaan ei tarvitse, mutta se vaatii muutosta omaan ajattelutapaan. Jokainen meistä voi olla omistaja, eikä meidän tarvitse uhriutua riistettävänä työntekijänä.

Jollet ole koneen omistaja, olet koneen osa

Hyvää itsenäisyyspäivää!

***
Aloita matka omaan itsenäisyyteen. Lue Vaurastumisen välineet.

Salkkuni on tuottanut satatonnia 12 vuodessa

Osinkosalkkuni ohitti hiljattain merkittävän merkkipaalun. Salkun arvo kipusi yli neljännesmiljoonan. Tämän rajan ylittämiseen meni 12 vuotta. Salkkuun olen tallettanut omaa rahaa vuosittain melko tasaisesti hieman yli 1000 euroa kuukaudessa. Tähän mennessä olen siirtänyt salkkuuni palkkatuloista säästäen 142 000 euroa.

Salkkuni arvo on siis noussut yli 108 000 euroa eli 9000 euroa vuodessa. Se on mielestäni absoluuttisesti ajatellen hyvä tulos. Salkkuni arvo oli vuonna 2010 vain 20 000 euroa. Sadantonnin realisoimattomasta tuotosta on tullut osinkoina verojen jälkeen 35 000 euroa eli selkeästi yli kolmasosa. Osingot olen tähän saakka sijoittanut uudelleen. Tänä vuonna osinkotuloni tulevat yltämään noin 6700 euroon, se on jo 75 % tähänastisesta keskimääräisestä vuosituotosta.

Salkkuni merkkipaalut ovat ylittyneet seuraavasti:

Aloitin sijoittamisen 2018
08/2010: 25 000 €
06/2012: 50 000 €
06/2014: 100 000 €
06/2016: 150 000 €
01/2018: 200 000 €
11/2019: 250 000 €

Parin ensimmäisen sijoitusvuoden jälkeen viidenkymmenentuhannen rajat ovat ylittyneet parin vuoden välein. Vuonna 2010 aloitin kokopäiväisen työn. Se luonnollisesti vauhditti vaurastumista ja ensimmäiseen sadantuhannen ylittämiseen kului 6 vuotta. 150 000 euron rajapyykkiin kului 8 vuotta, ja seuraavaan täyteen sataseen puolitoista vuotta pidempään. Nyt olen puolivälissä kohti 300 000 euron salkkua. Olen keskeyttänut toistaiseksi uudet talletukset salkkuun, joten vauhti voi hidastua aiempaan nähden.

Talletukset = salkkuun talletettu oma pääoma
Arvo = Salkun arvo kuun 15. päivä

Matka varttimiljoonaan on ollut kuoppainen mutta antoisa. Olen tehnyt paljon virheitä, mutta myös onnistuneita sijoituksia, esimerkiksi viimeksi raportoimani sijoitukset Cramoon. Tähän saakka nousumarkkina on tukenut matkaani, vaikka matkalle on sattunut useita korjausliikkeitä. Kuten yllä olevasta kuvaajasta näkyy, näissä kuopissa olisi aina kannattanut ostaa osakkeita reilusti lisää. Tällä hetkellä keskityn löytämään salkussani olevalle käteiselle tuottavan työpaikan. Tällä hetkellä työpaikkaa on vailla kymppitonni. Vain tuottavassa työssä ollessaan raha voi tehdä uutta rahaa.

***
Rakenna itsellesikin oma rahakone. Lue Vaurastumisen välineet.

Miksi lykätä omia mielihaluja?

1980-luvulla Walter Mischel tuli akateemisessa tutkimuksessaan siihen tulokseen, että yksilöt, jotka kykenevät lykkäämään mielihalujensa täyttämistä [delayed gratification] pärjäävät todennäköisemmin elämässään keskimääräistä paremmin. Tämä tahdonvoima on taustalla menestykselle usealla elämän osa-alueella, myös sijoittamisessa. Lykkäämällä valikoidusti omia mielihalujaan kulutuksen suhteen, voi elämässä saavuttaa muutakin kuin päivittäisen kitkutuksen.

Opi säästämisen periaatteet

Vaurastumisen yhtälön tärkeimpiä komponentteja on säästäminen. Sen kaksi osa-aluetta ovat juurikin pidättäytyminen ja tyytyminen. Vaurastuakseen on parasta pidättäytyä ostamasta, säästettävä varat ja sijoitettava. Jos jokin tavara tai palvelu on välttämätöntä hankkia, on sen hankinnassa tyydyttyvä mahdollisimman edulliseen: riittävän kokoiseen, laatuiseen tai näyttävään. Tyytymisessä on luonnollisesti tärkeä huomioida tavaran käyttötarkoitus ja käyttöikä. Voiko laadukkaan tuotteen hankkimalla minimoida tuotteen kustannukset per käyttövuosi. Tyytymisessä suurimmat vaikutukset saadaan aikaan suurten kustannuserien kohdalla, asumisen, autoilun ja ruokailun, sekä pidättäymisessä etenkin kuukausittain toistuvista kulueristä.

Älä tuhlaa osinkoja

Osinkosijoittamisessa lykkäämisen taidolla on ensisijainen merkitys. Osingot on helppo nähdä tulona, jotka voi hyvillä mielin käyttää itsensä palkitsemiseen mielikuvituksen sallimissa  rajoissa. Omat osinkotuloni satakertaistuivat kymmenessä vuodessa kuudestakymmenestä eurosta kuuteentuhanteen euroon. Tämä tulos on ollut hyvin pitkälti sen ansiota, että olen malttanut jatkaa säästämistä, sijoittamista ja olen sijoittanut osingot takaisin pörssiosakkeisiin. Jos olisin päättänyt alkaa nauttia saamistani osingoista jo muutaman vuoden jälkeen, ei osinkotuloni olisi lainkaan yhtä suuret kuin ne ovat tänä päivänä. Lykkäämällä omia mielihalujaan voikin parhaimillaan saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden.

Kansankapitalismi

Suomalaiset ammattiyhdistysliikkeet ja vasemmanlaidan puolueet eivät tunne delayed gratification käsitettä. Ne haluavat verottaa mahdollisimman paljon tänään, kun vaihtoehtona olisi verottaa tänään vähemmän ja saada enemmän verotuloja huomenna, kuten yhteisöveron veronalennus hyvin osoittaa. Jos kansalaisilla olisi mahdollisuus säästää tänään enemmän, esimerkiksi pörssiosakkeisiin, toisi se valtion kirstuun verotuloja pääomatuloista tulevaisuudessa enemmän. Yritysten tuotot eivät näin valuisi suurin osin kansainvälisille sijoittajille. Säästämällä ja sijoittamalla entistä useampi voisi olla koneen omistaja eikä ainoastaan sen osa.

***
Ala olla omistaja. Lue Vaurastumisen välineet.

Muista säästää tai sijoittaa bonukset

Tähän aikaan vuodesta moni suomalainen palkansaaja saa työnantajalta tililleen bonuksia, jos yritys ja työntekijä on päässyt tavoitteisiinsa viime vuonna. Bonuksilla yritykset luonnollisesti pyrkivät sitouttamaan työntekijöitä yrityksen päämääriin ja pysymään yhtiön palveluksessa pidempään. Suomalaisessa työkulttuurissa bonukset ovat usein verrattain pieniä moniin muihin maihin verrattuna, koska suoritukseen perustuva palkitseminen on holhouskulttuurissamme vaikea aihepiiri.

Bonukset on helppo nähdä ylimääräisenä tulona, jonka voi hyvillä mielin käyttää lainausmerkeissä itsensä palkitsemiseen: turhiin ostoksiin, matkoihin tai muuten mukavaan kulutuslähtöiseen elämään. Taloustietoinen ihminen näkee bonuksen ylimääräisenä tulona, joka on valmis sijoitettavaksi. Koska tulot ja menot on sovitettu niin, että kulujen jälkeen kuukausipalkasta jää vielä sijoitettavaa, ei bonusta enää tarvita matkusteluun tai tavaroiden hankintaan. Tasapainoisessa henkilökohtaisessa taloudessa taloudellinen turva tuo mukavuutta elämään ja oikealla kulubudjetilla eletään jo mukavasti. Bonus ei elämänlaatuun vaikuta, vaan se on sijoitettavissa tuottavasti.

Sain bonuksia verojen jälkeen tänä vuonna noin 3000 euroa. Olin jo hyvissä ajoin etukäteen pohtinut kuinka siirrän bonukset käyttötililtäni erilaisiin hankkeisiini. Tuhat euroa laitoin odottamaan sopivia sijoituskohteita käteistilille, jossa parkkeeraan käteistä uusia ideoita varten. Toisen tuhat euroa siirsin talletustilille kohdistaen puolet veromätkyjä varten ja puolet hätärahastooni. Kolmannen tonnin korvamerkkasin niitä kuluja varten, jotka toteutuvat, jos heittäydyn pois päivätyöstä. Viimeinen ei ole varsinaisesti sijoitus, mutta sijoitus itseeni.

Sijoitettuna bonukset ovat hyvä vauhtipyörä sijoituspääoman kasvattamiseksi. Sijoitettuna bonuksista voi saada joka vuosi toistuvan bonuksen, joka osinkoina kilahtaa tilille myös tulevaisuudessa. Mieti siis tarkkaan mihin ja miten bonuksesi laitat menemään!

***
Mihin sijoittaisin bonukseni? Lue Vaurastumisen välineet uusia ideoita varten.

Rahan tekeminen rahalla on volyymibisnestä

Jos aikoo elättää itsensä koroilla, osingoilla tai muilla sijoitustuotoilla, tarvitaan pääomaa. Paljon pääomaa. Kuinka paljon pääomaa tarvitsee, riippuu luonnollisesti siitä, kuinka paljon rahaa tarvitsee elämiseen ja millaisen tuoton pääomalle saa. Taloudellinen riippumattomuus ja sijoittaminen ylipäätään on ollut alati voimakkaammin esillä mediassa, mikä on hyvä Suomen lottokansalle. Kannustamista säästämiseen ja sijoittamiseen ei Suomessa ole liikaa. Siihen tämäkin blogi pyrkii. Sen sijaan, rikastuminen sijoittamisella on äärimmäisen vaikeaa, koska rahan tekeminen rahalla on volyymibisnestä. Korko tai tuotto kun lasketaan aina omistusosuudelle, mitattiin sitä joko osakkeiden lukumäärällä tai sijoitetulla pääomalla.

Osakkeiden ja omistusosuuksien ostamiseen tarvitaan pääomaa. Pääoman kerryttäminen palkkatyössä on hidasta. Minulla kesti yli kahdeksan vuotta säästää 100 000 euroa osakkeisiin. Säästin siis, ja säästän edelleen, hieman yli 1000 euroa kuukaudessa osakkeisiin. Osingot ja realisoidut arvonnousut ovat auttaneet kasvattamaan sijoitettua pääomaa vuosi vuodelta voimakkaammin. Tappiot ovat tuoneet harmittavia, tosin pitkällä sijoitusuralla väistämättömiä, taka-askelia. Voittojen ja tappioiden erotuksesta en ole tehnyt täydellistä kirjanpitoa, koska sijoittamiseni nojaa osinkoihin, mutta silmämääräisesti arvioituna olen kuitenkin selkeästi voitolla.

Osinkoja salkkuuni on kertynyt ennakonpidätysten jälkeen noin 30 000 euroa aloitettuani sijoittamisen vuoden 2007 lopussa. Sijoittamalla osingot uudelleen olen kiihdyttänyt pääoman kasvua. Pääoman kasvattaminen arvonnousuilla, myymällä osakkeita korkeampaan hintaan kuin on ne hankkinut, on haastavaa. Sijoittajan, mukaanlukien itseni, taipumuksena on myydä kurssivoittajat liian aikaisin ja pitää kurssihäviäjät liian pitkään. Pienellä pääomalla sijoitettaessa niin osingot kuin arvonnousut jäävät pieneksi. Kolmen prosentin osinko tai arvonnousu tuhannen euron sijoitukselle on kolmekymppiä, ja siitä verot pois.

Olen itse arvioinut tarvitsevani elämiseen noin 1500 euroa kuukaudessa. Pärjäisin sillä nipin napin Suomessakin, mutta edullisemmat kustannukset esimerkiksi Aasiassa tai Etelä-Amerikassa tarjoaisivat joustoa kulubudjettiin. 1500 euroa kuukaudessa tarkoittaa vuositasolla 18 000 euroa. Jos saisin pääomalleni nettona 4 prosentin tuoton, tarvitsisin 450 000 euroa pääomaa [18 000/0,04]. Neljän prosentin tuotto nettona on suhteellisen suuri. Tätä kirjoitettaessa Helsingin pörssin keskimääräinen osinkotuotto ennen veroja on 3,3 prosenttia. Saadakseni neljän prosentin nettotuoton minun tulisi löytää yhtiöitä, jotka maksavat noin 5,4 prosentin efektiivistä osinkotuottoa. 

Jos yleistämme voimakkaasti, mitä pienempi tuotto sitä vähäriskisempänä sitä voi pitää. Pienempi tuotto korreloi matalampaa riskiä. Tätä yleistystä ei voi kuitenkaan ulottaa niin sanottuihin kasvuyhtiöihin, jotka eivät tyypillisesti maksa osinkoa lainkaan. Tavoitellessaan korkeaa osinkotuottoa voi sijoittaja sortua laittamaan rahansa yhtiöihin tai sijoituksiin, joissa sijoitushetken odotettu tuotto ei toteudukaan, yhtiö leikkaa osinkoa tai korot jäävät maksamatta. Tämän vuoksi korkeamman tuoton etsimiseen liittyy riski niin pääoman menetykselle kuin osinko- ja korkotulojen heikentymiselle.

Pienelle pääomalle on siis vaikea saada absoluuttisesti korkeaa tuottoa ja korkean tuoton metsästämiseen liittyy korkea riski. Elinkustannuksiakaan ei voi eikä kannata painaa minimiin. Jossakin on asuttava sekä hyvä ruoka, liikunta ja matkustaminen pitävät mielen virkeänä. Vaikka rahan tekeminen rahalla on volyymibisnestä, ei keskipalkansaajankaan kannata lannistua. Puolen miljoonan euron potin kerryttäminen on mahdollista, kun sille antaa riittävästi aikaa ja vaivaa.

Pääoman kasvattamisen keinoja ovat säästämisen aikainen aloittaminen ja varojen sijoittaminen laadukkaisiin kohteisiin. Säästämällä ei kuitenkaan suuria pääomia kerrytetä, vaan suuri säästöaste suurista tuloista on luonnollisesti palkansaajalle paras yhdistelmä  ja lähtökohta vaurastumiselle. Kehitä siis itseäsi ja siten uraasi. Tee töitä ahkerasti edetäksesi. Käytä muiden rahoja oman vaurastumisesi vauhdittamiseksi ottamalla velkavipua sijoituksiasi vastaan. Yrittämällä ja yrityskaupoilla voi saada kasaan huomattavan potin ja sille sievoiset tuotot. Ennemmin tai myöhemmin perintö saattaa ikävällä tavalla yllättäen kasvattaa varallisuuttasi.

Etevä keskittyy tekemisessään vain yhteen asiaan ja tekee sen hyvin. Kerryttää hieman pääomaa ja tekee muutaman onnistuneen sijoituksen moninkertaistaen rahansa tai luo bisneksen, joka myynnistä saa suuren alkupääoman sijoituksilleen. Hienoa! Toiset, kuten minä olen alati ampunut haulikolla: tehnyt paljon töitä, säästänyt reilusti, hajauttanut sijoittamisessa laajasti, suunnitellut yritysideoita ja toteuttanut välttävästi. Yli kymmenen vuoden jälkeen minulla alkaa kuitenkin hiljalleen olla sijoituksistani ulottuvilla kassavirta, jolla voin elämääni rahoittaa. Pitkällä ajalla pienestäkin volyymistä syntyy iso potti.

***
Miten laittaa oma vaurastuminen vauhtiin? Lue Vaurastumisen välineet.

Maksanko taloyhtiölainan vai sijoitanko varat?

Viime vuonna ajatuksenani oli maksaa pois taloyhtiölainani. En tehnyt sitä kuitenkaan syksyllä, jolloin siihen oli viimeisin mahdollisuus. Sen sijaan varat ovat olleet Norwegian Bankissa kasvamassa pientä korkoa. Seuraava mahdollisuus maksaa laina pois lienee maalis-huhtikuussa. Viimeisen kurssilaskun myötä epäröin toimenpiteen järkevyyttä. Olisiko varat sittenkin järkevämpi sijoittaa - tavalla tai toisella?

Jälleen blogi ja kirjoittaminen ovat hyvä tapa jäsentää omaa ajattelua!

Kassavirtavaikutus

Sijoitustoimintaani ja taloudenpitoani ohjaa ensisijaisesti kassavirta. Mitä enemmän tililleni tulee rahaa ja mitä vähemmän tililtä lähtee rahaa, sen parempi. Tämän vuoksi sijoitusstrategiassani päätavoitteeni on osinkotulot, asuntosijoittamisessa olen säätänyt lainani niin, että kassavirta riittää kattamaan tulevatkin korjaustarpeet, ja vaihtoehtoiset sijoitukset nakuttavat tasaisesti rahaa pankkitililleni, useimmat kuukausittain.

Jos sijoittaisin 7000 euroa neljän prosentin nettot-osinkouotolla, saisin osinkoja 280 euroa vuodessa eli  noin 23 euroa kuukaudessa. Taloyhtiölainan rahoitusvastike on 40 euroa kuukaudessa. Jos maksan lainan pois, minulle jää 17 euroa kuukaudessa enemmän pankkitililleni. Vain jos pystyisin sijoittamaan varat noin seitsemän prosentin tuotolla, kannattaisi varojen sijoittaminen kassavirran näkökulmasta katsottuna.

Korkoriski

Lainoihin sisältyy aina korkoriski. Niin myös taloyhtiölainaan, joka minun tapauksessani on vieläpä sidottu kuuden kuukauden euriboriin ja reagoi siten suhteellisen nopeasti korkotason nousuun. Jos korot nousevat, kassavirtavaikutus sijoittamisen ja lainanmaksun välillä kasvaa. Tässä jätän huomioimatta sijoitusten tuottojen uudelleen sijoittamisen.

Muiden lainojeni, asunto- ja sijoitusasuntolainojen, korkoriski on niiden koon vuoksi absoluuttisesti suurempi. Jos maksan taloyhtiölainan pois, voin vapautuneella kassavirralla tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä muihin lainoihini. Tai vaihtoehtoisesti, jälleen, voin sijoittaa rahat pienin erin osakemarkkinoille. Tosin neljänkymmenen euron vaikutus kuukaudessa on sijoitustoimintaani hyvin pieni. Otollisimmat ostopaikat ehtivät mennä ohitse moneen kertaan.

Verrattuna viime toukokuuhun, jolloin ilmoitin suunnitelmastani maksaa taloyhtölaina, Norwegian Bankin talletuskorko on laskenut 1,75 prosentista 0,75 prosenttiin, josta verottaja vielä pidättää 30 prosenttia. Tämän vuoksi lainanmaksu tai varojen sijoittaminen ovat huomattavasti taloudellisesti kannattavampia vaihtoehtoja kuin rahojen pitäminen talletustilillä. Taloyhtiölainan lainamarginaali on 0,8 prosenttia.

Pääoman säilyttäminen

Pörssiosakkeiden hintaliikkeet ovat aina arvaamattomia. Jos sijoittaisin lainanmaksuun varaamani rahat, altistaisin ne pääoman menetykselle. Myös osingot todennäköisesti pienenevät, jos maailmantalous ajautuu lamaan. Nämä ovat riskejä tilanteessa, jossa päättäisin sijoittaa lainanmaksuun tarkoitetut varat. Sen sijaan, jos maksan lainan pois, se on sitten yksinkertaisesti maksettu pois.


Mikä on vastaus otsikossa esittämääni kysymykseen? Päätöstä en ole vielä tehnyt. Yksi vuoden 2019 tavoitteistani on taloudellisen riippumattomuuden julistus. Sen valossa kassavirta on tärkein kriteerini taloudellisia päätöksiä tehdessäni. Siksi tulen erittäin todennäköisesti maksamaan lainan pois, ellei osakemarkkinat vajoa entisestään, jolloin varojen sijoittaminen voi olla tämänhetkistä järkevämpää.

***
Tee fiksumpia taloudellisia päätöksiä. Lue Vaurastumisen välineet.

Aika tulla kurinalaisemmaksi sijoittajaksi?

Vaurastumiseni ei ole ollut sijoitustuottojen ansiota. Vuodesta 2008 saakka katsottuna ja viimeaikaisen kurssilaskun jäljiltä keskimääräinen vuosituottoni [(salkun arvo - talletukset) / sijoitusvuodet] on noin 5,5 prosenttia. En ole saavuttamaani tuottoon tyytyväinen. Koska seuraan osakemarkkinoita lähes päivittäin sekä opiskelen ja harjoittelen sijoittamista minun pitäisi pystyä parempaan. Alhaiseen prosenttilukuun on useita selityksiä ja syitä, mutta tässä kirjoituksessa aion perata tarkemmin miksi prosenttiluku on mitä on ja mihin vaurastumiseni on oikeastaan perustunut.

Suurimpina syinä toteutuneelle tuotolle näen ne tyypilisimmät: epäonnistuneet sijoitukset, jotka ovat syöneet pääomaa, tappioiden katkaisemisen välttely ja vähälukuiset myynnit voittojen kotiuttamiseksi. Salkkuni tuottoa on merkittävästi laskenut epäonnistuneet sijoitukset yhtiöihin, joiden liiketoiminta on heikentynyt. Heikon liiketoiminnan kehityksen myötä osakekurssi on laskenut ja lopulta yhtiö on joutunut leikkaamaan osinkoaan. En ole osannut myöntää epäonnistuneita sijoituksia ja katkaista tappioita. Olen jäänyt roikkumaan huonosti tuottaviin yhtiöihin. Toisaalta en ole myöskään kotiuttanut voittoja sijoituksista, joiden arvostustasot olisivat myynnin perustelleet.

Vaikka olen useasti tässä blogissa koettanut patistaa itseäni myymään salkustani esimerkiksi osinkoa leikanneet yhtiöt, monet löytyvät salkustani edelleen. Joulukuussa onkin aika myydä ainakin yksi. Vähintäänkin pääomatuloverojen pienentämiseksi. Olen jo pitkään pohtinut esimerkiksi Nesteen myyntiä. Mielestäni yhtiö tuskin pystyy säilyttämään nykyisen kannattavuustasonsa ja olisi parasta luopua osakkeista hyvän sään aikana. Katsotaan tulenko painamaan myyntipainiketta.

Nähdäkseni, osinkotulojeni kasvu on perustunut kuukausittaisiin pääoman lisäyksiin, osinkojen uudelleen sijoittamiseen ja laajaaan hajauttamiseen, joka on pienentänyt epäonnistuneiden sijoitusten vaikutusta osinkotuloihin. Ajoittain olen hairahtunut huolimattomiin sijoituksiin, jotka eivät maksa kaksista osinkoa, esimerkiksi käyköön Munters. Myös sen osakekurssi on lähes puolittunut ostohinnastani. Munters on siis selkeä esimerkki epäonnistuneesta sijoituksesta, jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä ja tappio olisi tullut katkaista heti alkuunsa. Koska osinkotulojen kasvattaminen on päätavoitteeni taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa, pitäisi minun tehdä sijoituspäätökseni pitkälti päätavoitteeni valossa.

Sijoitustuottojen sijasta vaurastumiseni on eniten perustunut pienenä pysyneisiin kuluihin ja kasvaviin tuloihin. Säästöni ovat siis kasvaneet. Asun edelleen suhteellisen vaatimattomasti, kulutan kohtuudella ja ostan ruokatarvikkeet Ldilistä. Olen jatkanut osakesijoittamisen tahtia lähes muuttumattomasti lähes kymmenen vuotta. Samalla olen kuitenkin rakentanut uusia alustoja vaurastumiselle, tehnyt niin asuntosijoituksia kuin lukuisia vaihtoehtoisia sijoituksia. Näin kokonaisvarallisuuteni on kasvanut lähes joka kuukausi. Vain suuret laskut osakkeiden arvossa, ovat vetäneet kokonaisvarallisuuttani alaspäin.

Olen valinnut osakesijoitukset pääasialliseksi sijoitusmuodokseni. Osakkeet ovat tärkein vaurastumisen vauhtipyöräni. Osakesijoitukset edustavat noin kahta kolmannesta kokonaisvarallisuudestani. Kun markkinatilanne on kääntymässä epäsuotuisampaan suuntaan, sijoitustuottoja ei voi tehdä enää puolivillaisilla sijoituspäätöksillä. Minun on siirryttävä systemaattisempaan ja kurinalaisempaan sijoittamiseen. Tässä riittäneekin aihetta uusille kirjoituksille jatkossa!

***
Älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä kirjoitan. Lue Vaurastumisen välineet.

Sijoittaminen on minulle yrittämistä

Pidän itseäni yrittäjähenkisenä: olen aina ostanut ja myynyt tavaraa, tehnyt työtä omaan lukuuni ja työstänyt ajatuksia yritystoiminnasta. En ole kuitenkaan onnistunut ponnistamaan yrittäjäksi. Tähän ikään saakka olen ollut palkkatyössä täysipäiväisestä vuodesta 2009 lähtien. Koska käänteentekevää liikeideaa ei ole mieleeni juolahtanut, on kymmenessä vuodessa sijoittamisesta tullut minulle yritystoimintaa.

Kun sijoitan säästöni, koen rakentavani omaa "liiketoimintaa" työssä käydessäni. Liiketoiminnan tuottama kassavirta kasvaa säästöjeni ja sijoitusten onnistumisen suhteessa. Mitä enemmän onnistun säästämään, sitä suurempi on liiketoimintani tase. Mitä paremmin onnistun valitsemaan laadukkaita yhtiöitä ja sijoittamaan niihin oikeaan hintaa, sitä paremmin suojaan tasetta ja kasvatan kassavirtaa. Sijoittaminen liiketoimintana on antoisaa, koska kerran tehty hyvä työ, sijoituskohteisiin tutustuminen ja sijoituspäätös, tuottaa kassavirtaa osinkoina vuodesta toiseen.

Kymmenvuotisen sijoitusuran ansiosta liiketoimintani tuottaa kassavirtaa verojen jälkeen jo hieman alle siivojan keskimääräisen kuukausipalkan verran. Veroja arvioisin sijoitustoiminnastani menevän kuitenkin vähintään kaksinkertaisesti, mutta jätetään tämä aihe edellisten kirjoitusteni varaan. Sijoittaminen ja varojen hallinnointi on aikaavievää puuhaa. Jos en pitäisi sijoittamisesta, en varmasti käyttäisi siihen näin paljoa aikaa. Siivoojaa paremmalle tuntipalkalle tuskin pääsisin. Hiljalleen tuntikohtainen ansio kuitenkin kasvaa, kun sijoitustoiminta on rutinoituneempaa ja aiemmat sijoitukset luovat tuottoa ilman ajallista panostusta. Yritystoimintani siis skaalautuu.

Tässä blogissa markkinoimani julkaisut ovat yritelmä omasta skaalautuvasta liiketoiminnasta. Olen kerran kirjoittanut ja kuvittanut julkaisut ja niiden myynti sekä toimitus tapahtuu täysin sähköisesti. Pystyn teoriassa myymään julkaisuja rajoittamattoman määrän, vain markkinointi ja potentiaalisten asiakkaiden määrä on haaste ja rajoite. Julkaisujen päivittäminen on kuin sijoituskohteiden seurantaa. Sijoittajan ja yrittäjän tulee varmistua, että sijoituskohteet tai tuotteet ovat hyvässä kunnossa ja tulevat kantamaan hedelmää myös tulevaisuudessa.

Tavoitteenani on tehdä sijoittamisesta päätyöni. Ehkäpä välivaihe kohti tavoitetta voisi olla se, että teen nykyisestä päätyöstäni sivutyön ja sivutyöstä päätyön. En usko, että pystyn kuitenkaan tekemään jotakin omaa puoliteholla. Koen, että olisi parempi hypätä yhdellä loikalla ja pakottaa itsensä opettelemaan taidot ja löytämään keinot. Yrittää. Kuten sijoittamisessa, kaikessa tulee virheitä, onnistua voi vain aloittamalla ja koettamalla.

***
Tee sivubisnestä sijoittamisella, lue Vaurastumisen välineet.

Talletin rahaa Instabankiin

Kun Norwegian Bank ilmoitti laskevansa talletustilin korkoa, aloin etsimään vaihtoehtoja hätärahastoni ja muiden varojeni talletuspaikaksi. Suomeen rantautunut, niin ikään norjalainen, Instabank on ollut näkyvillä niin televisiomainoksissa kuin blogikirjoituksissa. Ensi alkuun Instabank lupasi talletustililleen prosentin koron, mutta on sittemmin nopeasti laskenut sen 0,8 prosenttiin.

Instabankin liikeidea vaikuttaisi hyvin samanlaiselta kuin Norwegian Bankin. Sillä ei kuitenkaan ole tarjonnassaan luottokorttia eikä kytköksiä lentoyhtiöihin. Instabank siis ansaitsee muiden pankkien tapaan otto- ja antolainauksen korkoerolla. Säästäjät voivat tallettaa rahojaan talletustilille, jolle pankki maksaa matalaa korkoa, ja lainaa rahat luottoa tarvitseville korkealla korolla.

Päätin aloittaa pankin kanssa varovasti. Talletustilin avaus sujui ällistyttävän nopeasti. Päätin siirtää tilille 5000 euroa ja katsoa vuoden lopussa, uskaltaudunko tallettamaan pankkiin enempää varojani. Talletustiliä avatessani pankki lupasi vielä prosentin koron ja kirjauduttuani tilille uudelleen näyttäisi korko olevan yhä prosentin.

Instabank sai varmasti nopeasti uutta pääomaa suomalaisilta tallettajilta, kun suuren suosion saavuttanut Norwegian loi uudelle tulokkaalle mahdollisuuden. Se reagoi nopeasti laskemalla korkoaan, liikaa rahaa ei kannata ottaa sisään, jos antolainaus ei vedä samalla tahdilla. Enempää varoja tuskin tulen Instabankiin siirtämään, kun korkoero Norwegianin välillä supistui hyvin pieneksi. Norjassa Instabank maksaa lähes kaksi prosenttia korkoa taleltustilille!

***
Aloita säästäminen ja sijoittaminen. Lue Vaurastumisen välineet.

Tuotot alkavat pienentyä

Sijoituspäiväkirja

Elokuu 2018

Elokuun suurin salkkutapahtuma oli Technopoliksen päätyminen ostotarjouksen kohteeksi. Ulkomainen kiinteistösijoittaja nappasi Technopoliksen hyvään suuntaan kehittyneen kiinteistöportfolion ja liiketoiminnan kohtuullisen edulliselta vaikuttavaan hintaan. Tulin nopeasti siihen johtopäätökseen, että ostotarjous tulee menemään suhteellisen varmasti lävitse ja myin osakkeet pörssissä 4,65 euron hintaan. Koska salkkuuni on tulossa myöhemmin syksyllä suurehko määrä käteistä vaihtoehtoisissa sijoituksissa ollutta pääomaa takaisin, päätin alkaa etsiä rahoille heti uutta työpaikkaa. Technopoliksessa tuotoksi muodostui kahdessa vuodessa nettona 570 euron arvonnousu ja 150 euroa osinkoa. Kokonaistuotto osinkoineen oli nettona 38,5 prosenttia.

Toinen merkittävä tapahtuma oli Norwegian Bankin ilmoitus laskea talletustilin korko 1,75 prosentista 0,75 prosenttiin. Taas pääoman kohdentamisen paineet ja haasteet kasvavat. Norwegian oli erinomainen paikka makuuttaa käteistä odottamassa otollisempaa markkinatilannetta ja säilyttää hätärahaston varoja. Nyt on keksittävä ainakin osalle pääomasta paremmin palkattu työpaikka. Korko laskee alemmalle tasolle jo lokakuun alussa. Tuskin teen nopeita liikkeitä, mutta muutamille tuhansille pyrin etsimään uuden kohteen syyskuun aikana pienentääkseni sijoitustuottojen notkahdusta.

Aivan syyskuun alussa ostin Technopoliksen tilalle pienen erän lisää Baltic Horizon rahastoa, joka sijoittaa kiinteistöihin Baltian maissa. Muutoin koko elokuu oli erittäin hiljainen sijoituskuukausi osakeostojen osalta. Osinkoja tippui arvo-osuustilille niin amerikkalaisista osakkeista kuin espanjalaisesta Banco Santanderista, jonka osakekurssi oli laskenut, todennäköisesti Turkkiin liittyvien riskien johdosta. Osakeostoista mielenkiintoani ovat herättänyt olutjätti ABInBev (BUD) ja KraftHeinz (KHC) on palannuttakaisin houkuttelevalle kurssitasolle

Kun vastikään lunastin S-ryhmän osuuskaupan jäsenyyksiä, viimeaikaisten tapahtumien valossa aiempi suunnitelmani maksaa taloyhtiölainaosuus pois muuttuu yhä ajankohtaisemmaksi ja järkevämmäksi. Tämä toimenpide ei tule olemaan suotuisa mittareilleni (osinkotulot, salkun ja varallisuuden arvo). Elokuussa osinkotulot ylsivät 5000 euron tuntumaan vuoden alusta laskettuna, salkun arvo kipusi 214 000 euroon ja kokonaisvarallisuus kohosi 368 000 euroon.

***
Älä viivyttele sijoittamisen kanssa! Lue Vaurastumisen välineet ja aloita fiksusti.

Kerään edelleen pullot ja kolikot kadulta

Vuosikymmenen jatkunut nousukausi on tehnyt useasta sijoittajasta voittajan. Suuremmissa kaupungeissa asuntojen arvot ovat samalla nousseet. Oma varallisuuteni on kasvanut kohisten säästämisen, sijoittamisen ja hyvän palkkakehityksen ansiosta. Edelleenkin lasken ehkäpä suurimmaksi vaurastumiseni syyksi kohtuullisen kulutasoni. Kuukausi kuukaudelta olen laittanut merkittävän summan säästöön ja sijoituksiin palkastani. Olen pysytellyt nöyränä kulutukseni suhteen ja kehtaan edelleen poimia tyhjät pullot ja kolikot maasta lojumasta.

Vaikka en tyhjiä pulloja ja tölkkejä etsikään, nostan ne tilaisuuden tullen mukaani ja palautan muiden mukana kauppaan. Jos näen kolikon maassa, kumarrun, kurotan ja laitan sen taskuuni. Kolikon laitan kotona ikivanhaan Postipankin säästöpossuun. Se raukka on ollut pitkään vähällä ruualla, kun päivittäiset kuluni kulkevat lähes täysin Bank Norwegianin luottokortin kautta. Lentopisteiden kerääminen onkin moderni tapa pienentää kesälomakuluja. Prosentti sieltä, toinen täältä.

Löytäessäni kadulta kolikon saatan hymyillä: ilmaista rahaa. Vieressä ollut kaveri on saattanut naurahtaa ääneen. Keräilemällä pulloja ja noukkimalla kolikoita ei rikastu, mutta se on osoitus nöyryydestä. Jos tuntee olevansa niin varakas, ettei ilmainen raha kelpaa, on käyttötililläkin hyvä olla kymppitonni viikonloppua varten. Jos kumartuminen tuntuu nöyryyttävältä, voi pohtia onko todella niin suuri persoona, kuin kuvittelee olevansa. 

Nöyryys on tärkeä ominaisuus vaurastumisessa. Uralla edistyminen edellyttää nöyryyttä tehdä ahkerasti töitä ja ottaa vastaan tehtäviä oman vastuualueen ulkopuolelta. Vahvan osaamiseen ja ahkeruuden, miellyttävien vuorovaikutustaitojen ja nöyryyden yhdistelmä vie uraa eteenpäin. Sijoittamisessa nöyryys auttaa myöntämään omat virheet, katkaisemaan tappiot, ja analysoimaan sijoituksia kriittisesti, mikä omassa analyysissä voi mennä pieleen. Ilman nöyryyttä omassa kulutusasenteessa, ei voi koskaan jäädä rahaa säästöön ja sijoitettavaksi.

***

Opi vaurastumisen yhtälö lukemalla Vaurastumisen välineet.

Manageeraa rahojasi

Kun televisiosta, valitettavan harvoin, tulee katsomisen arvoinen elokuva, rentoudun usein tekemällä samalla mobiilipankissa rahojeni manageerausta. Teen päätöksiä mihin sijoituksiin rahojani kohdistan, siirrän varoja tililtä toiselle ja lyhennän velkojani. Suurimmat tilisiirrot ajoitan palkkapäivän jälkeisille päiville ja teen ylimääräisiä siirtoja rahatilanteen niin salliessa. Säästän siis ensin itselleni ja kulutan vasta itse, mutta rahan manageeraus on muutakin.

Mitä tarkoitan rahan mageerauksella?

• Luo automaattiset tilisiirrot heti palkkapäivälle tai sen jälkeisille päiville niin, että asettamasi säästösumma siirtyy arvo-osuustilille ja/tai erilliselle säästötilille. Satunnaisia ylimääräisiä tuloja, loma- ja päivärahoja tai bonuksia, varten on hyvä olla erillinen tili, jonne siirtää rahat kulutukselta suojaan.
• Kun vaurastuminen  rakentuu useammalle alustalle, on hyvä hallinnoida varoja alustojen välillä. Markkinatilanteesta riippuen vaihtoehtoiset sijoitukset voivat olla houkuttelevampia kuin osakesijoitukset tai toisinpäin.  
• Sijoitusvelalla voi kiihdyttää vaurastumista. Velka-astetta on järkevä hallinnoida markkinatilanteen ja sijoitusmahdollisuuksien mukaan. Kun esimerkiksi osakkeiden arvostustaso on matala, sijoittajan ulottuvilla on hyvä olla lainalimiitti. Kun ulottuville tulee esimerkiksi asuntosijoitusmahdollisuus, sijoittajalla on järkevä olla neuvoteltuna puolivalmiiksi pankista rahoitus ja säästettynä käteiskassa omarahoitusosuutta varten.

Miten minä manageeraan rahojani?

Tilit

• Palkkatili, jolta siirtyvät maksuun onmistusasuntoni hoitovastike, lainalyhennys ja sähkölasku. Päivittäiset kulut kulkevat Norwegianin luottokortin kautta ja luottokorttilaskun maksan palkkatililtä. Palkkatililtä kulkevat kuukausittain talletukset niin osinkosalkkuun, sijoitustilille kuin hätärahastooni.
• Sijoitustili on välietappi  käteiselle, jonka määränpää on asuntosijoitukset tai vaihtoehtoiset sijoitukset. Sijoitustilin tehtävänä on kerryttää järkevän kertasijoituksen verran varoja ja pitää ne erillään käyttörahoista.
• Vuokratililtä menevät sijoitusasuntojeni hoitovastikkeet ja lainalyhennys. Vuokratulojen ylijäämää varastoin epäsäännöllisesti talletustililleni.
• Talletustililläni Bank Norwegianissa pidän hätärahastoani, vuokratulojen ylijäämää sekä pientä kassaa veromätkyjä varten. Hätärahastooni teen pienen kuukausittaisen talletuksen sekä suurempia kertatalletuksia esimerkikiksi lomarahoista tai bonuksista.

Arvo-osuustilit

• Osinkosalkku on tärkein ja suurin säästökohteeni. Joka kuukausi talletan vähintään 1000 euroa sijoitettavaksi pitkäaikaisesti laadukkaisiin osinkoa maksaviin yhtiöihin.
• Satelliittisalkkussa pyrin hyötymään markkinoiden järjettömyydestä ja tekemään voittoa osakkeiden kurssiliikkeillä. Mahdollisia voittoja siirrän takaisin osinkosalkkuun.
• ETF-salkkuni on erillään varallisuusseurannastani, mutta manageeraan rahojani myös sen ympärillä. Käytän hillitysti velkavipua ja hiljalleen kasvatan sijoituksen kokoa pienelle perinnölleni saamillani tuotoilla.

Velat

• Asuntovelkani lyhenee automaattisesti kuukausittain, mutta hiljattain olen manageerannut myös lainaani neuvottelemalla sen uudelleen. Tämä toimenpide on jälleen vapauttanut rahaa siiirrettäväksi ja sijoitettavaksi toisille alustoille.
• Automaattisten kuukausittaisten lyhennysten lisäksi saatan ajoittain tehdä ylimääräisiä lyhennyksiä sijoitusasuntolainaani. Nämä lyhennykset teen käsin epäsäännöllisesti riippuen muista sijoitusmahdollisuuksista.
• Saatan ajoittain ottaa niin sanottua sisäistä velkaa lainaamalla rahaa etenkin osinkosalkustani. Sisäisen velan tarkoituksena on tarttua sijoitusmahdollisuuksiin sekä maksimoida kokonaisvarallisuuteni kehitys. Kohtuullisen velkavivun käyttö on tärkeä osa rahan manageerausta ja varojen työllistämistä optimaalisella tavalla.

Vaihtoehtoiset sijoitukset

Vaihtoehtoisia sijoituksia minulla on pitkä liuta. Osa kokeiluvaiheessa ja toiset vakiintuneempia sijoituksia. Tällä hetkellä kasvatan sijoituksiani Groundfundingissa ja opiskelen uutta vauhtipyörää, johon lisään pääomia hiljalleen. Tuotot muista vaihtoehtoisista sijoituksista menevätkin näihin kahteen sijoitukseen. Esimerkiksi osuusmaksun korot siirrän kerran vuodessa S-pankista sijoitustililleni.

Yhteenveto

1. Aloita tai kiihdytä vaurastumistasi ottamalla tavaksesi aktiivinen ote rahojesi hallintaan.
2. Luo järjestelmä tilejä, automaattisia tilisiirtoja sekä alustoja, joilla hallitset varojasi säästämisen ja sijoitusstrategiasi puitteissa.

***

Lähde rakentamaan oma perustasi vaurastumiselle. Lue Vaurastumisen välineet.

Auto osaksi varallisuuslaskelmaani

Koska olen sitonut autooni niin paljon pääomaa, on ainoastaan reilua laskea auto osaksi varallisuuttani. Tästä lähtien lasken siis auton osaksi kokonaisvarallisuuttani osakkeiden, vaihtoehtoisten sijoitusten ja asuntojen rinnalla. En tee autostani poistoja vaan arvostan sen parin vuoden takaiseen ostohintaan. Tuskinpa sen arvo on juuri laskenut, vaikka kilometrejä on kertynyt noin neljäkymmentätuhatta ja tahti jatkuu.

Ei. En ole irtaantunut täysin todellisuudesta. Tulen pian ajamaan työsuhdeautolla ja myin oman autoni. Koska olin maksanut auton käteisellä, myynnistä vapautui huomattava summa.  Pesetin kulkupelini, kuvasin sen aurinkoisessa paikassa ja laitoin auton myyntiin muutamaan nettiportaaliin.  Muutaman myyntitilimenetelmällä myyvän liikkeen lisäksi yksi soittaja oli itäsuomalainen merkkiliike. Heidän tarjous oli 900 euroa alle pyyntihintani. Viikko radiohiljaisuutta ja sain hilattua hintaa parisataa euroa ylemmäksi. Lukitsimme kaupat.

Muutaman päivän kuluttua kauppakirja oli allekirjoitettu ja sovimme auton luovutuspäivän. Ehdin vielä kerran käydä keräämässä kilometrikorvaukset ja päivärahat. Kauppias siirsi rahat tililleni ja luovutin heille Trafin varmenteen omistajavaihdoksen tekemistä varten. Kaupat kävivät ilahduttavan sujuvasti ja sain autosta lopulta vain noin 1300 euroa vähemmän kuin olin siitä maksanut. Kahdelle vuodelle jaettuna moinen summa on varsin kohtuullinen arvonalentuminen. Auton avulla olin ansainnut verottomana tulona tuhansia eueroja sekä kilometrikorvauksia että päivärahoja.

Sain autostani hieman yli 7000 euroa. Kirjasin osaksi varallisuuttani noin puolet autoni myynnistä saaduista varoista. Toisen puolet talletin hätärahastooni ja pienen osan varasin harrastuksiini liittyviä hankintoja varten. Kauppasumman lisäksi ajoneuvoveroa ja vakuutusmaksuja tilittynee jo maksetulta ajalta vielä takaisinpäin. Tokmannin tarjouksesta hankittua tuulilasinpesunestettä jäi muutama kanisteri ylimääräistä, jos joku säästäväinen haluaa ostaa edullisesti.

En ottanut auton myyntiä huomioon tälle vuodelle asettamissani tavoitteissa, joten ne menevät lukujen osalta uusiksi heti tammikuussa. Suurin haaste on löytää rahoille järkevä sijoituskohde. Se oli suurin syy sille, että talletin merkittävän osan rahoista hätärahastooni, varallisuuslaskelmani ulkopuolelle. Helmikuun seurannassa tulee joka tapauksessa näkymään selkeä hyppäys varallisuuden kasvussa. Vuoden aikajänteellä katsottuna varallisuuteni kasvu voi hidastua, koska kilometrikorvaukset ovat olleet hyvä palkanlisä matalakulutuksellisella ja edullisella autolla ajettaessa. Autokin voi olla kohtuullinen sijoitus, kun se on oikein valittu, pidetty ja se toimii ansaintavälineenä.

Moskovan metrossa nukkuja

Metron ovet avautuvat ja ihmisaalto vyöryy ulos kohti liukuportaita. Kuten aalto iskee rantaan, pakkautuvat ihmiset liukuportaisiin ja alkavat kiipeämisensä kohti maanpintaa. Uudet matkustajat ahtautuvat jo ennestään täysiin metrovaunuihin. Ovet sulkeutuvat ja metro nytkähtää liikkeelle. Valtaosa matkustajista on taivuttanut niskansa ja sormeilee älypuhelintaan. Muutamat lukevat kirjaa ja osa nuokkuu silmät kiinni. Miljoonat ihmiset siirtyvät aamulla työhön, viettäen tyypillisesti matkallaan tunnin. Työ päättyy kuuden maissa ja matka alkaa päinvastaiseen suuntaan.

Moskovan metrossa jokainen aamu ja ilta on kuin länsimetron avajaispäivänä. Matkustaessa parin viikon ajan Moskovan metrossa ajatukset kääntyvät helposti elämänkulkuun ja mahdollisuuksiin elämässä. Valtaosa metron matkustajista on syntynyt ja kasvanut kommunismin aikana. Tänä päivänä heillä on valtava määrä mahdollisuuksia verrattuna mauseleumissa makaavan toverin käynnistämiin aikoihin. 

Lähteestä ja valuuttakurssista riippuen moskoviitin keskipalkka on noin 1000 euroa kuukaudessa. Keskiarvoa nostavat varmasti kadunpinnalla kiitävien Bemarien, Audien ja muiden luksusautojen omistajien ansiot. Vaikka metrolippu on edullinen, yleinen hintataso Moskovassa on varsin korkea. Ehkäpä vuokrat moskovalaisen loputtomissa betonilähiöissä ei ole aivan Kontulan luokkaa, mutta uskallan arvata, ettei monellakaan metromatkustajasta jää ylimääräisiä ruplia osakemarkkinoille sijoitettavaksi.

Pääkaupunkiseudulla on riemuittu länsimetron avautumisesta. Verorahoja hankkeeseen käytettiin yli 300 miljoonaa euroa enemmän kuin alunperin arvioitiin. Metro kuljettaa asuntovelkaorjia entistä sujuvammin työhön ja takaisin kotiin nauttimaan Netflix kuukausimaksun vastineesta. Matka sorvin tai päätteen äärelle on ehkä hivenen väljempi kuin Moskovan metrossa, mutta juoni on sama. Kun parempaakaan talousjärjestelmää ei ole keksitty, kapitalismi käyttää tuotantohyödykkeitä, joihin me työntekijöinä lukeudumme, luodakseen arvoa ja siirtää ylijäämää omistajien tilipussiin. Se on palkka omistajien riskeeraamalle rahalle, joka on luonut työpaikat. 

Olen matkustanut lähes neljässäkymmenessä maassa ja mielestäni suomalaisilla on erinomaiset mahdollisuudet rakentaa taloudellisesti turvattu tulevaisuus. Kansainvälisesti katsottuna etuoikeutetun olisi väärin jättää mahdollisuus käyttämättä. Suurimmalla osalla on mahdollisuus säästää palkastaan, sijoittaminen on tehty helpoksi ja edulliseksi sekä tietoa sijoittamisesta on runsaasti saatavilla. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on toissijaista, mutta sekin mahdollista monille.

Säästämällä ja sijoittamalla on mahdollista luoda itselleen taloudellinen turvaverkko, jottei eläkepäivinä tarvitse myydä räntäsateessa villasukkia ohikulkijoille. Suurempi säästämisaste ja onnistuneet sijoitukset voivat mahdollistaa taloudellisen riippumattomuuden, jossa metroon ei tarvitse kivuta joka aamu. Parhaassa tapauksessa räntäsateen voi vaihtaa auringonpaisteeseen. Tärkeintä on aloittaa, elää tulojensa mukaisesti ja sijoittaa säännöllisesti. Tällä tavalla jokainen voi hyödyntää lottovoittoaan synnyttyään Suomeen.

***

Lähde rakentamaan omaa taloudellista turvaa ja riippumattomuutta. Lue Vaurastumisen välineet.

Mihin käyttää lomarahat?

Kesän kynnyksellä useimmat saavat palkanmaksun yhteydessä lomarahat. Ylimääräinen tienesti on helppo mieltää rahaksi, jonka voi kuluttaa syyttä ja surutta. Jos kulutus on säädetty kuukausipalkan mukaiseksi, lomaraha tulee mukavasti palkan päälle ilman luontaista rahareikää. Kun lomarahalle ei ole budjetoitua kohdetta, hupenee se äkkiä suunnittelemattomasti. Pohdi siis, kuinka lomaraha voi vauhdittaa omaa säästämistä ja sijoittamista.

Mikäli säästö- ja sijoitusprojekti on vasta alussa, on lomaraha erinomainen sysäys sijoitettavissa olevien varojen kasvulle. Puolen kuun palkalla ostaa jo erän osakkeita tai sijoittaa vaikkapa osuuskaupan jäsenyyksiin. Jos sijoitusprojekti on jo pidemmällä, lomaraha on hyvä alkupääoma jollekin uudelle hankkeelle. Siitä voi olla osakeyhtiön pääomaksi, siemenrahaksi sijoitusasunnon omarahoitusosuuteen tai vaikkapa alku ETF-osinkosalkulle.

Saan itse lomarahat pitkästä aikaa täysimääräisenä. Olen hahmotellut suuntaavani lomarahat pääpiirteissään seuraavasti: kolmasosa uusimman sijoitusasunnon lainan lyhentämiseen, kolmasosa hätärahastooni ja viimeinen kolmannes lomabudjetin täydennykseksi. Jos saan oman asuntoni vuokrattua lomani ajaksi, saattaa viimeinenkin kolmannes mennä poikimaan uusia euroja. Lomarahani menevät siis hajalleen eri hankkeisiin. Jos sijotustoiminta on aluillaan, yhtä hajalleen ei lomarahoja kannata levittää, vaan kohdentaa varat yhteen omaisuuslajiin kerrallaan.

Lähtökohtaisesti omasta henkilökohtaisesta taloudestaan vastuullisesti huolehtiva mitoittaa kulunsa kuukausittaisten ansioittensa mukaisesti ja mieluusti niiden alle. Siten lomarahalle ei tulisi olla varsinaista käyttöä. Lomarahat kuuluvat samaan kastiin kuin päivärahat, kilometrikorvaukset ja bonukset. Ne ovat tuloja, jotka ovat omiaan rakentamaan sijoituksia ja passiivisia tuloja. Sijotettuna lomaraha tuo osinkoina jonkun kympin tekemättä mitään. Ehkäpä lomaraha voi olla alku pääomalle, jonka tuotot tarjoavat tulovirran ikuiseen lomanviettoon?

Perusta sinun oma Norjan öljyrahasto

Niin Veikkauksen monopolimainoksissa kuin monien mielikuvissa norjalaiset nähdään rikkaina ja onnekkaina. Niin he varmasti ovatkin. Öljyn hinnan laskun myötä Norjan talous on kuitenkin vaikeuksissa. Työttömiä on ennätysmäärä, työttömyysaste on noussut noin kolmesta viiteen ja viidesosan norjalaisista raportoidaan elävän hyvinvointivaltion tukien varassa. Norja on kauaskatseisena varautunut käynnissä olevaan tilanteeseen.

Parinkymmenen vuoden aikana Norja on laittanut  sivuun öljytuloistaan saamiaan varoja öljyrahastoon. Rahasto sijoittanut varat yhteensä 9000 yritykseen 77 eri maassa, erilaisiin velkakirjoihin ja kiinteistöihin. Osakesalkku on niin valtava, että se omistaa 1,3 % osuuden kaikista maailman pörssilistatuista yhtiöistä. Rahastossa onkin tällä hetkellä varoja noin 200 000 dollaria jokaista norjalaista kohti ja sen tavoitteena on yksinkertaisesti turvata ja rakentaa taloudellista vaurautta tuleville sukupolville.

Palkansaajalle säästäminen ja sijoittaminen on oman öljyrahaston rakentamista. Kun ajat ovat hyvät, laitetaan syrjään rahaa öljytuloista muihin öljystä riippumattomiin tulonlähteisiin: osakkeisiin, velkakirjoihin tai kiinteistöihin. Palkansaajan tapauksessa öljyllä tarkoitetaan kuukausipalkkaa. Norja ei ole rakentanut valtavia pilvenpiirtäjiä tai maailman mantereita muistuttavia tekosaarirakennelmia, kuten jotkut muut öljyvaltiot. Palkansaajalle tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kohtuullista elämistä, asumista ja autoilua.

Norja pyrkii muuttamaan talouttaan riippumattomammaksi öljyteollisuudesta. Ensinnäkin, öljyrahaston tuotot ylittävät jo öljystä saatavat tulot. Toiseksi, se on investoinut infrastruktuuriin, tukenut tutkimusta, kehitystä ja uusia yrityksiä sekä tukenut muiden toimialojen kehitystä. Yksittäiselle henkilölle, kuten valtiolle, ei ole turvallista olla sidoksissa vain yhteen elinkeinoon tai tulonlähteeseen. Säästäminen ja sijoittaminen on oman henkilökohtaisen talouden muuttamista riippumattomammaksi kuukausipalkasta. Yksityishenkilölle investoinnit uusille toimialoille voivat olla verrattavissa esimerkiksi omaehtoiseen opiskeluun ja kouluttautumiseen.

En ole itse ollut vielä koskaan työttömänä. Koputus puuhun. Kahdesti olen ollut irtisanomisuhan alla. Silloin minua on tukenut ajatus säästöistäni, sijoituksistani ja niiden tuotoista. Vuonna 2016 Norja siirsi öljyrahastostaan 212 miljardia kruunua valtiontalouden käyttöön - ensimmäistä kertaa historiassa. Rahastosta nostettiin noin 3-4 prosenttia. Koska rahasto on tuottanut keskimäärin lähes 6 prosenttia vuodessa, tarkoittaa se, että valtiontaloutta voidellaan öljyrahoista tehtyjen sijoitusten tuotoilla. Kertyneeseen pääomaan ei kosketa lainkaan.

Piisaako sinulla öljyä?

***
Hanki Vaurastumisen välineet esityspaketti rakentaaksesi oma öljyrahasto!