perjantai 29. syyskuuta 2017

Loppuvuoden suuntaa maalaten

Sijoituspäiväkirja


Syyskuu 2017

Kuun alussa ostin 70 kappaletta Tikkurilan osaketta 15,74 euron hintaan. Sijoitusteesinä oli ostaa hyvää yhtiötä tilapäisissä vaikeuksissa kurssilaskun jälkeen. Uuden toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto oli aiheuttanut Tikkurilalle ongelmia ja kuluja sekä raaka-ainehintojen nousu oli nostanut kustannuksia. Lisäksi oletin, että kotimainen rakennusmarkkina jatkaisi vielä hyvää vauhtiaan ja Venäjä piristymistään. Tikkurilan osinkotuotto oli hyvä, mutta tuloksen pienentymisen seurauksena ei täysin varmalla pohjalla. Toimitusjohtajan irtisanominen osoittaa, että vaikeudet voivat olla syvempiä kuin oletin, mutta yhtiön hallitus pyrkii nopeaan suunnanmuutokseen. Sijoitukseni Tikkurilaan oli enemmän spekulatiivinen, ei niinkään pitkään salkkuun.

Syyskuussa osinkoa maksoivat useat amerikkalaiset yhtiöt ja Fiskars, joka tilitti pienemmän syksyn osingon. Dollarikassa oli kohonnut jo yli tuhanteenkolmeensataan En ollut löytänyt tarkkailulistaltani arvostukseltaan ja näkymiltään sopivaa yhtiötä. Archer Daniels Midlandin kurssi ehti karata lyhyen aikavälin kuopastaan ennen kuin ehdin osaketta hankkia. Nykyisistä omistuksista IBM, General Electric ja ExxonMobil olivat historiallisesti katsottuna houkuttelevasti arvostettuja, mutta niiden näkymät olivat osittain huolestuttavat enkä ollut valmis kasvattamaan riskiä yhtiöissä. 

Vaihtoehtoiset sijoitukseni kohtasivat takaiskuja elo- ja syyskuun aikana, kun useat sijoitukseni yrityslainoihin päätyivät oikeudelliseen perintään. Noin puolitoista vuotta sitten tein ensimmäiset sijoitukset Fundu.fi palvelun kautta yrityslainoihin. Sittemmin noin kymmenen lainaa neljästäkymmenestä avoimesta lainasta on päätynyt perintään. Noin viisitoista lainaa on maksettu kokonaan takaisin. Tulen kirjoittamaan tarkemman analyysin yrityslainasijoituksistani. Tässä kohtaa on kuitenkin tärkeä muistuttaa, että vaihtoehtoisiin sijoituksiin tulee sijoittaa vain hyvin pieni osa kokonaisvarallisuudesta, hajauttaa voimakkaasti sekä valikoida sijoituksiksi vain kaikkein parhaimmat kohteet. Koska luottotappiot eivät käsittääkseni vielä ole verovähennyskelpoisia, valitettavasti näyttää siltä, että sijoitusten tuotto verojen jälkeen tuskin riittää kattamaan luottotappiot.

Osakesalkkuni arvo kipusi jälleen yli 190 000 euron ja kokonaisvarallisuus nousi täpärästi kaikkien aikojen korkeimpaan lukemaan. Kuun puolivälin seurannan jälkeen talletin osakesalkkuuni tavanomaisen tonnin lisäksi toisen, yhteensä 2000 euroa. 200 000 euron rajan rikkoutuminen tämän vuoden aikana on epätodennäköistä, mutta mahdollista, jos pörssi ottaa pienenkin pyrähdyksen ylöspäin. 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Lähes 120 000 euroa kiinni kiinteistöissä

Tein inventaariota asunto- ja kiinteistösijoituksistani, koska ne ovat kasvaneet kuukausi kuukaudelta ja vuosi vuodelta. Samalla markkinakäänne ei voi olla enää kovin kaukana - vaikka näin olen ajatellut jo pitkään. Silti mukana olo markkinoilla on ollut erittäin kannattavaa. Hiljalleen näkemykseni alkaa kääntymään siihen, että on parempi makuuttaa rahoja korkeakorkoisella tilillä ja odottaa hetkeä, kun markkinoille tällä hetkellä ryntäävien piensijoittajien rahoja ryhdytään siirtämään valistuneiden sijoittajien taskuihin. Olenkin kerryttänyt käteiskassaa kasvavaa vauhtia. Tätä tilannetta silmällä pitäen, miltä asunto- ja kiinteistösijoitukseni näyttävät tällä hetkellä ja mitkä ovat lyhyen aikavälin suunnitelmani niiden suhteen?

Suorat asuntosijoitukset velkavivulla

Asuntosijoitukset rivi sisältää omistusasuntoni, josta olen maksanut noin kolmanneksen, sekä kaksi ja puoli sijoitusasuntoa, joista myös olen maksanut noin kolmanneksen. Luvussa ei ole otettu huomioon asuntoihin kohdistuvia yhtiölainoja, joista suurin on omistusasuntooni kohdistuva julkisivusaneerauslaina. Asunnot tuottavat minulle yli parisataa euroa kassavirtaa kuukaudessa nettona. Asuntoja vastaan minulla on velkaa noin 186 000 euroa ja niiden hankintahinta on noin 279 000 euroa, tarkoittaen, että asuntoihin on sitoutunut 93 000 euroa pääomaa. Lainapotin lyhentymistä tulee hidastamaan lainojeni uudelleenjärjestely sekä mahdolliset kasvavat yhtiölainat remonttien johdosta.

Pörssilistatut kiinteistösijoitukset - helppo irtautua

Pörssilistattu kiinteistörahasto Baltic Horizon ja kotimainen toimistokiinteistöjä vuokraava Technopolis ovat verrattain uusia sijoituksia. Baltic Horizonin arvo on sijoitushetkestä hivenen laskenut ja Technopoliksen kurssi on noussut mukavasti sen kommunikoitua aiempaa omistajaystävällisemmästä toimintapolitiikastaan. Molemmat sijoitukset ovat osa osinkosalkkuani. Baltic Horizonin osinkopolitiikkana on maksaa osinko neljästi vuodessa.

REIT-ETF:t pitää sisällään sijoituksen Vanquard REIT ETF:ään (VNQ), joka pitää sisällään amerikkalaisia REIT-yrityksiä. ETF:n kulut ovat 0,12 % eli erittäin alhaiset. Ensimmäisen erän ETF:ää ostin vuonna 2011 ja toisen 2013. Suurin huoleni on 20 % paino vähittäiskaupan kiinteistöjä hallinnoivissa REIT-yhtiöissä. Yhdysvalloissa kaupan alan muutos on nopeaa ja se tulee varmasti vaikuttamaan myös kiinteistöyhtiöihin. Otollisen ostoajankohdan vuoksi saan VNQ:sta nettona noin 5-7 prosentin osinkotuoton ostohinnalle.

Kokeiluja myös joukkorahoituksessa

Joukkorahoitussijoitukseni ovat jälleen kokeiluja suurella riskillä. Ne ovat kaikki määräaikaisia lainasijoituksia, joiden vakuutena on kiinteistöjä. Ne eivät siis ole suoria kiinteistösijoituksia. Rahat näihin sijoituksiin on lainattuna osinkosalkustani. Kun en ole löytänyt sopivia osakeostokohteita, olen sijoittanut rahat toisaalle. Sijoitusten korkotuotto on 10 prosenttia ja laina-ajat lyhyitä, jolloin saan pääomat toivottavasti nopeasti takaisin ja voin harkita osakesijoitusta tilanteen mukaan.

Rahastosijoitukset ovat kysymysmerkki

Kiinteistörahasto rivi pitää sisällään sijoituksen erikoissijoitusrahasto Titanium Hoivakiinteistöön, joka omistaa muun muassa päiväkoteja, palvelutaloja ja lääkäriasemia. Rahastoyhtiö Titanium on ilmoittanut myös aikeistaan pörssilistautumiseen. Nyt alkaa olla viimeiset hetket pumpata rahat kuumilta markkinoilta harvempien taskuun.

Tarkastaltaessa rahaston vuoden 2016 tilinpäätöstä vuokratuottoihin perustuva kassavirtalaskelma on pyöreästi miljoonan negatiivinen, kun vuokratuotoista vähennetään hoitokulut, korkokulut, tuottopalkkiot ja maksetut osingot. Rahaston arvo oli vuoden 2016 lopussa noin 125 miljoonaa euroa eli vuoto rahastosta on merkittävä. Rahasto on perustettu jo vuonna 2013 eli voisi olettaa, että myös kassavirta olisi saatu kääntymään positiiviseksi.

Yhteenveto asunto- ja kiinteistösijoituksistani

  • Luvut laskettu hankintahinnoin, joista vähennetty omaisuuslajeihin kohdistuvat lainat.
  • Mahdollisia arvonnousuja tai -laskuja ei ole huomioitu.
Yllämainittujen kiinteistösijoitusten lisäksi minulla on perintörahoja sijoitettuna kiinteistöihin. 12 000 euroa on sijoitettuna REIT-ETF:iin ja 40 000 euroa jaettuna edellä mainittuun kiinteistörahastoon ja toiseen vastaavanlaiseen rahastoon. Asunto- ja kiinteistösijoitukseni yltävät siis kokonaisuudessaan lähes 170 000 euroon. Siksi minun on syytä seurata kiinteistösektorin kehitystä hyvin tarkkaan. Vaihtoehtoni taloudellisen riippumattomuuden osalta on tiukasti kiinni näiden sijoitusten kehityksestä ja kassavirrasta.

Mitä aion asunto- ja kiinteistösijoituksille tehdä? 
  • Asuntosijoitukset tuottavat toistaiseksi oikein hyvää kassavirtaa, koska velka lyhenee hitaasti. Olen kerryttänyt ylijäämää korkeakorkoiselle tilille tulevien remonttien varalle. Tällä hetkellä ajatukseni ovat sellaiset, että myyn asuntosijoitukseni 2-4 vuoden aikajänteellä ja sijoitan varat vähempitöisiin kohteisiin, kuten osakkeisiin.
  • Sijoitukseni Baltic Horizoniin on kassavirtasijoitus. Seuraan rahaston kehitystä ja mikäli se on myönteistä teen lisäsijoituksen. Kuten Technopolis teki aiemmin, rahasto tulee todennäköisesti rahoittamaan uusia kiinteistöhankintojaan yleisöannein ja vuokratulot jaetaan osinkoina.
  • Technopoliksen petrattua omistajapolitiikkaansa aion pitää sijoituksen salkussani kerryttämässä osinkoja. Näen toimistot kohtuullisen turvattuna kiinteistösijoituksena.
  • Joukkorahoituksen sijoituksia pidän yllä, mikäli uusien lainakohteiden riski- ja tuottoprofiilit ovat houkuttelevia ja markkinatilanne vaikuttaa kantavan uusia hankkeita menestykseen. Koska rahat ovat lainassa osakesalkustani, palautan todennäköisesti osan varoista osakesijoituksia varten sitä mukaa, kun osakemarkkinoilta löytyy hyviä sijoitusmahdollisuuksia.
  • Vanquard REIT ETF oli tarkoitettu alunperin käteisen parkkipaikaksi, mutta siitä on tullut autotalli, joka on pitänyt varani suojassa: säilyttänyt hyvin arvonsa ja tuottanut korkeahkoa kassavirtaa neljästi vuodessa. Tuskinpa tulen tästä sijoituksesta irtaantumaan.
  • Kiinteistörahasto on vielä toistuvan tarkastelun alla. Tarkastelen vuoden 2017 tilinpäätöksen sekä rahaston arvonkehityksen loppuvuoden aikana ja teen päätöksen sijoituksen pitämisestä tai myymisestä. Ainaisena haasteena kun on löytää parempi työpaikka isolle määrälle pääomaa. Tuntumani kuitenkin sanoo, ettei tästä rahastosta ole ikuiseksi sijoitukseksi.
***
Hanki Vaurastumisen välineet julkaisupaketti ja löydä oma tiesi terveeseen henkilökohtaiseen talouteen!

perjantai 15. syyskuuta 2017

8 vuotta tavoitteeseen

Vuoden 2025 tavoitteeseeni on nyt matkaa kahdeksan vuotta. Alkuperäisen ajatukseni mukaan siihen mennessä pyrin saavuttamaan taloudellisen aseman, jossa sijoitusteni tuotot kattavat päivittäiset menoni. Avasin hiljattain ajatuksiani taloudellisesta riippumattomuudesta kaksi kirjoitusta, jotka voit lukea seuraavista linkeistä: osa 1 ja osa 2.

Osakesalkkuni osalta olen reilusti laskennallista tavoitettani edellä. Laskennallinen tavoite perustuu 12 000 euron sijoitukseen vuosittain ja 6 prosentin tuottoon. Tällä hetkellä osakesalkkuni arvo liikkuu vuoden 2019 tavoitteen tuntumassa. Absoluuttisesti olen noin 40 000 euroa laskennallista tavoitetta edellä. Salkkuni arvo on 75 000 euroa korkeampi kuin osakesalkkuun sijoittamani pääoma - paperilla olen siis reilusti voitolla.

Viime vuoteen nähden:
  • Kokonaisvarallisuuteni on kasvanut 52 000 euroa (268 000 eurosta 320 000 euroon). Absoluuttinen kasvu oli tarkalleen yhtä suuri edellisvuonna.
  • Osakesalkun arvo on kohonnut noin 20 000 euroa lähes 190 000 euroon. 
  • Absoluuttinen osinkotuottoni yltää vuonna 2017 arviolta 5400 euroon.
  • Vuoden tärkein uusin vaurastumisen vauhtipyörä on sijoitusasunnon puolikas. Sen lisäksi olen tehnyt viime vuoden tapaan runsaasti vaihtoehtoisia sijoituksia sekä parantanut pääoman allokaation tehokkuutta. 
Seuraavalle 12 kuukaudelle suunnitelmani ovat selkeät. Jatkan osakesijoittamista varovaisesti, mutta strategiani mukaisesti. Todennäköisesti myyn joitakin satelliittisijoituksia kasvattaakseni käteisen määrää. Käteisen pidän sijoitettuna joko vaihtoehtoisissa sijoituksissa tai Norwegian Bankin talletustilillä, jossa on myös rakentamani hätärahasto. Se on kurssipudotuksen tapauksessa käytettävissä myös sijoituksiin. Sijoitukseni lähtevät kassavirtavaateesta eli niiden on tuotettava säännöllistä tulovirtaa, koska en tiedä mitä teen vuoden kuluttua ja sijoitusteni tuotot voivat jonain päivänä olla ainoa tulovirtani.

Säästettyäni ja sijoitettuani aktiivisesti viimeiset 10 vuotta korkoa korolle ilmiö alkaa todella toimimaan. Osinkotulot yltävät yli 5000 euron vuodessa verojen jälkeen. Sijoitusasuntojen nettokassavirta on 3000 euroa vuodessa. Vaihtoehtoiset sijoitukset tuovat noin 2000 euroa vuodessa. Tulot sijoituksista alkavat lähennellä samaa raha summaa, jonka säästän ja sijoitan osakkeisiin vuodessa. Pieni pörssikurssien lasku ei vielä heilauta alaspäin kokonaisvarallisuuteni kehitystä, vaikka se on voimakkaasti riippuvainen osakemarkkinoista. Asuntoihin en aio kotimaassa enää sijoittaa, ellei aivan täydellistä kohdetta tuoton, hinnan, sijainnin ja kunnon osalta osu kohdalle.

Vähäisten osakemarkkinoiden sijoitusmahdollisuuksien vuoksi olen sijoittanut noin 40 000 euron edestä mitä erilaisimpiin vaihtoehtoisiin sijoituksiin. Ne edustavat siis noin 12 prosentin osuutta kokonaisvarallisuudestani. Lisäksi olen käyttänyt Nordnetin superluottoa muutamiin vaihtoehtoisiin sijoituksiin. Näen vaihtoehtoiset sijoitukset suurena riskikeskittymänä, joka tulee purkaa mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Viimeistään siirrän vaihtoehtoisia sijoituksia osakesijoituksiin, kun osakemarkkinoilla tapahtuu notkahdus. Silloin suurin toive kohdistuu siihen oletukseen, ettei vaihtoehtoiset sijoitukset korreloi voimakkaasti osakemarkkinoiden kanssa. Lisätuoton metsästys on aina riskialtista.

***
Kuro 10 vuoden etumatkani kiinni ja lue Vaurastumisen välineet -julkaisupaketti!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Rohkeita sijoitusideoita Filippiineiltä

Filippinit ovat harvalle suomalaiselle tuttu lomakohde, mutta valtava Aasian talous yli 100 miljoonan väestöllään, joka asustaa yli 7000 saarta. Suurkaupunkien katujen vierustoja vuorottelevat pikaruokaravintolat ja paikalliset kauppiaat, väentungos ja loputtomat liikenneruuhkat. Kaupunkien ulkopuolella trooppinen luonto on kaunista vesiputouksineen ja kirkkaine vesineen. Tulivuoret ja trooppiset myrskyt koettelevat alati jo muutenkin köyhää saarivaltiota.

Filippiinien nopeasti kasvava talous ja matka Filippiineille avaa silmiä myös sijoitusmahdollisuuksille. Valitettavasti yksikään käyttämäni osakevälittäjä ei vielä tarjoa Filippiinien osakemarkkinoita piensijoittajan ulottuville, mutta jotkin yhtiöt ovat listattuna myös Singaporen pörssiin, joka on ainakin Degiron tarjonnassa. Filippiinien yrityskentästä löytyy kuitenkin useampi mielenkiintoinen yritys, joiden tarina on mielenkiintoinen yrityshistoriasta kiinnostuneille.

San Miguel - täysi ote olutmarkkinoilta

Vaikka Filippiinit ovat monelle tuntematon, San Miguel on tuttu Kanarianlomilta. Harva kuitenkaan tietää, että olut on itse asiassa Filippiineiltä. San Miguel sai alkunsa liikemies Don Enrique María Barretto de Ycaza y Estebanin hankittua Espanjan kuningashuoneelta oikeudet oluen panemiseen vuonna 1889. Tänä päivänä panimo on yksi maailman suurimmista oluen tuottajista. Se nauttii kotimaassaan lähes 100 prosentin markkinaosuutta. Jokainen ravintola ja kauppa myy lähes yksinomaan San Miguelin eri variaatioita ja merkkejä. Muutama tuontiolut on voinut saada hyllytilaa, mutta itse en nähnyt niitä kenenkään nauttivan.

Oluen tuoman kassavirran voimin San Miguel yhtiö on lähtenyt tämän vuosikymmenen aikana laajenemaan vastoin yleistä trendiä yrityshistoriassa. San Miguel on tänä päivänä monialayhtiö, joka omistaa maan suurimman öljyn jalostajan ja jakelijan Petronin, se tuo jo lähes puolet koko konsernin liikevaihdosta. Lisäksi yhtiöllä on merkittävää elintarvike-, maatalous- ja pakkausliiketoimintaa. Se omistaa muutaman voimalan ja yhden lentokentän sekä rakentaa rauta- ja moottoriteitä, joiden käytöstä se perii  tietullit. Portfolioon kuuluu myös pankki ja kiinteistöyhtiö. San Miguel haluaa olla kehittämässä Filippiinien taloutta ja ihmisten elämää jokaisella osa-alueella.

San Miguelin osakkeet on listattu Singaporen ja Manilan pörssiin. Pelkkään olutyhtiöön sijoittaminen olisi hyvin mielenkiintoista, mutta San Miguelin monialaistumisen vuoksi se on varsin vaikeasti arvioitava yhtiö, eikä yhtiön sijoittajaviestintä tee siitä yhtään helpompaa. Lyhyen tutustumisen jälkeen käy ilmi, että San Miguelin omistaa 66 prosenttisesti Top Frontier Investment Holdings. Sen suurimpiin omistajiin puolestaan kuuluu liuta Cojuango nimisiä herroja. Eduardo J. Cojuango onkin San Miguelin hallituksen puheenjohtaja ja Wikipedian mukaan hän oli läheinen Ferdinand Marcosin ystävä. Cojuangon varallisuuden arvioidaan yltävän tänään yli miljardin dollarin. San Miguelin osakkeella puolestaan käydään kauppaa Filippiinien pörssissä sadan peson hintaan. Se tarkoittaa 8 P/E:tä ja reilusti alle prosentin osinkotuottoa. Mielenkiintoinen yhtiö, mutta monimutkaisuudessaan vaikeasti sijoitettavissa!

Ayala Land - kauppakeskukset eivät ole kuolleita

Ayala Land on kiinteistöyhtiö, joka kehittää kauppakeskuksia, asuinkiinteistöjä, toimistoja ja lomakeskuksia. Se rakentaa ja myy asuntoja ja toimistoja sekä vuokraa liiketiloja kauppakeskuksista. Ayala Landin omistaa 40 prosenttisesti Ayala Corporation, joka on San Miguelin tapaan perheomisteinen monialayhtiö. Niiden strategiat ja liiketoiminta-alueet näyttävätkin herkästi ulkopuolisen silmin kahden perheen kilpailulta maan liiketoiminnan herruudesta.

Ayala Land hallinnoi esimerkiksi Manilan liike-elämän keskuksessa, Makatissa, vierekkäin sijaitsevia Glorietta ja Greenbelt kauppakeskuksia. Ne molemmat ovat valtavia, moninkertaisesti Lempäälän Ideaparkin kokoisia kumpainenkin. Kauppakeskukset eivät ole Filippiineillä kuolleita, vaan suosittuja vapaa-ajanviettopaikkoja, joihin suosituimpaan aikaan jonotetaan pääsyä. San Miguelin tapaan Ayala Land osinko tarjoaa vain noin prosentin osinkotuoton nykykurssille. Yhtiön liiketoiminta on kuitenkin voimakkaasti kasvavaa, sen liikevaihto kasvoi vuonna 2016 17 % ja liikevoitto 30 % vuoteen 2015 nähden. Ayala Land on listattuna Filippiinien pörssiin.

Auntosijoittaminen Filippiineille

Tutustuin ainoastaan yhteen asuntosijoituskohteeseen Filippiineillä. Se oli rakenteilla oleva businesskeskus, mikä tarkoittaa laajaa aluetta, johon rakennetaan niin toimistoja, kauppakeskus ja monikymmenkerroksisia asuintaloja. Kantavana ideana on rakentaa pieni kaupunki, joka työllistää, majoittaa ja viihdyttää sen asukkaat yhdessä paikassa. Alueen rakentajana on edellä mainittu Ayala Land. Kohteen rakentaminen on käynnistymässä ja sen oli määrä valmistua vuoteen 2022 mennessä.

Yksiön hinta oli noin 80 000 euroa veroineen ja vuokratuotoksi muodostui noin 7 %. Varsinaista varainsiirtoveroa Filippiineillä ei makseta, mutta edellä mainittu hinta piti sisällään 12 prosentin arvonlisäveron. Asunnot toimitettiin avaimet käteen periaatteella perusmateriaalein ja kalustettuna. Valitettavasti en kirjannut ylös tarkkaa vuokra-arviota ja hoitovastiketta, joka oli kuitenkin mitättömän pieni suomalaiseen tasoon nähden. Huoneistojen vuotuiseksi arvonnousuksi asuntokauppiaat arvioivat 8 prosenttia.

Ostajan olisi tullut maksaa asunnosta 10 % kaupantekohetkellä, 60 % viiden vuoden rakennusajan aikana kuukausittaisin maksuin sekä 30 % avainten luovutuksen yhteydessä. Luonnollisestikaan en ole valmis sitomaan tällaista pääomaa etupainotteisesti. Suuri osa asunnoista oli jo kuitenkin myyty, kuka asuntoihin sijoitti? Ulkomaalaisten sijoittajien osuus kussakin kohteessa oli rajattu 40 prosenttiin ja ulkomaalaiset ostajat saattoivat omistaa asuntoja Filippiineillä suoraan. Ulkomaalaisia sijoittajia olivat pääasiassa japanilaiset, korealaiset ja kiinalaiset sijoittajat. Mikäli voitan lotossa tai osakekurssit vielä tuplaantuvat, saatan yhden asunnon ostaakin.

***
Näistä sijoitusideoista tuskin yksikään läpäisee seulaani. Tämä kirjoitus on kuitenkin esimerkki siitä kuinka sijoittajan on hyvä pitää silmänsä auki eri mahdollisuuksien varalta. Niitä löytyy kaikkialta. Usein havainnot todellisesta elämästä ovat parempia kuin yhdenkään analyytikon arviot yhtiöstä ja osakkeesta - vähintäänkin havainnot tuovat esiin mielenkiintoisia yrityksiä, jotka eivät tietokoneen näytölle luontaisesti ilmesty.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle? Osa 2

Lue kirjoitussarjan ensimmäinen osa täältä.

Mikä minua estää?

Miksi en julistaisi itseäni taloudellisesti riippumattomaksi ja heittäytyisi pois palkkatyöstä? Kieltämättä, olisin henkisesti siihen valmis. En ehkä ole sitä vielä taloudellisesti valmis tekemään  hyppyä. Asuntolaina ja muut velvoitteet kahlitsevat minuakin. Passiiviset tulot eivät vielä riitä kattamaan kulujani ja tarjoamaan riittävää turvamarginaalia, jos jotakin menee pieleen. Paino pohdinnassa on jälkimmäisessä - turvamarginaalissa.

Kuten totesin kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa, vuokraamalla asuntoni ja myymällä autoni pystyisin elämään vaatimattomasti halvemman kustannustason maassa. Koska minulla ei ole asuntolainaa lukuunottamatta suuria muita velvollisuuksia kotimaassa, pystyn tämän suhteellisen helposti tekemään. Olen kuitenkin hivenen turvallisuushakuinen. Sijoitustoiminnassanikaan en ole ottanut yltiöpäistä riskiä, vaikka parin vuoden päästä sijoitustuloni saattaisivatkin pystyä tarjoamaan vähintään hyvän askeettisen elämän.

En ole myöskään kyennyt luomaan merkittäviä muita tulonlähteitä, jotka toisivat lisätulovirtaa, jos jättäisin palkkatyöni. Tarina vaurastumisesta esityksiä lukuunottamatta, arvosana erilaisille kokeiluille on välttävä tai enintään tyydyttävä. Miksi? Ajanpuute on hyvä (teko)syy. Toisaalta työn tuoma kuukausittainen tulovirta on varmasti laiskistanut. Minulla ei ole ollut polttavaa tarvetta rakentaa omaa liiketoimintaa, koska koheneva tulotaso on varmistanut kasvavat säästöt ja sijoitukset.
“The three most harmful addictions are heroin, carbohydrates, and a monthly salary.” -Nassim Nicholas Taleb
Minua varmastikin myös arvelluttaa jättää, ainakin ulkoapäin katsottuna, hyvä työ. Olen juuri sellaisessa työssä johon kouluttauduin ja luullakseni jo lapsena kuvittelin tahtovani. En osaa tarkalleen sanoa, miksi en ole täysin tyytyväinen. Ansaitsen myös hyvin. Ehkäpä pelkään, että jos jätän työni ajaudun (jälleen) tekemään töitä minimipalkalla suhteessa työmäärään? Minulla ei ole suuremmin erityisammattitaitoa. Olen liike(nne)mies. Vain vaivoin pystyisin kaupallistamaan nykyistä osaamistani yrittäjänä ja maitojunalla palatessani tuskin yltäisin nykyistä vastaavaan työhön.
Työ määrittelee meitä ihmisinä - ainakin muiden ihmisten silmissä.
Tätä kirjoitettaessa markkinatilanne on palkkatyön jättämisen näkökulmasta huolestuttava. Sijoitusmarkkinoilla korkeasuhdanne on jatkunut pitkään ja käänne on väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin. Kukaan ei tiedä milloin. Erityisesti suomalaiset yhtiöt usein leikkaavat osinkoaan, kun ajat ovat kurjemmat. Koska passiiviset tuloni ovat vielä niukat, takapakki eri omistusten tuotoissa voi viedä tärkeitä euroja passiivisista tuloista. Palkkatyössä pystyisin hyödyntämään tulevan kurssilaskun täysimääräisesti ja kasvattamaan varallisuuttani huomattavasti pitkällä aikavälillä.
Sijoitussalkkuni ei ole laskusuhdanteen koettelema ja testaama.
Vaurastumiseni vauhti on vasta hiljattain alkanut kiihtyä. Korkoa korolle ilmiö alkaa tehdä työtään. Töiden lopettaminen ja eläminen kertyneen pääoman tuotoilla pysäyttäisi kiihtyvän kehityksen. Mikäli jatkaisin työtä, säästämistä ja sijoittamista vuoteen 2025 saakka, ilman suuriä yllätyksiä saavuttaisin hyvin suurella todennäköisyydellä varsin korkean elintason pelkästään passiivisilla tuloillani. Jälleen kerran, olenko valmis uhraamaan lähes vuosikymmenen sitä odottaessani?

Kaiken kukkuraksi, ehkäpä epäröin nauttisinko siitä, millaiseksi kuvittelen elämäni ilman palkkatyötä. Miten sitten kuvittelen elämäni saavuttaessani taloudellisen riippumattomuuden? Miltä se siis mielestäni näyttäisi?

Mitä taloudellinen riippumattomuus näyttäisi?

Tällä hetkellä näen lähteväni matkalle maailman ympäri - mitä pikemmin sen parempi. Nuorena ja ilman suuria velvollisuuksia minulla olisi erinomainen mahdollisuus nähdä maailmaa. Kuvittelen myös samanaikaisesti pystyväni opiskelemaan ja harjaannuttamaan uusia taitoja, joilla voin tehdä jotain mielekästä ja tuottavaa rennolla aikataululla:
  • Toteuttaa inspiroivia asioita: harrastaa, matkustaa ja urheilla.
  • Kehittää itseäni: kirjoittaa, lukea, ja opiskella.
  • Nauttia paremmasta ilmastosta: Ei lunta vappuna tai juhannuksena.
  • Kehittää mielekästä omaa liiketoimintaa.
  • Bucket listan toteuttaminen kohta kohdalta.
  • Erilaisten kulttuurien kokeminen.
Tästä listasta voinee päätellä, etten jäisi Suomeen, jos lopettaisin palkkatyöni. Olen matkustanut lähes neljässä kymmenessä maassa ja asunut kolmessa. Vaikka lomareissujen lisäksi matkustan työkseni, vereni jostain syystä vetää vielä tien päälle. Taloudellisen riippumattomuuden yhteydessä ajattelen kuitenkin hidasta matkustamista: vähintään muutamaa kuukautta kussakin paikassa tai maassa. Näin pystyn laskemaan matkustamisen kustannuksia, luomaan sosiaalisia suhteita ja rauhoittumaan. Kun olen kiertänyt 100 maata, pystynen varmasti asettumaan jonnekin pysyvämmin.

Haluaisin kehittää itseäni monipuolisesti ja opetella uusia taitoja. Pidän kielten opiskelusta ja olen käynyt läpi usean kielen alkeet pääsemättä kuitenkaan edistyneemmälle tasolle. Lisääntynyt vapaa-aika voisi mahdollistaa taitojen syventämisen. Matkustaessa paikallisen kielen auttavakin hallinta vie pintaa syvemmälle kulttuuriin ja ihmisten elämään. Lisäksi haluaisin opetella vähintäänkin koodaamisen alkeet ja kehittyä sekä sijoittajana että kirjoittajana.

Olen aina pitänyt lukemisesta sekä kirjoittamisesta, ja tehnyt molempia enemmän tai vähemmmän jo nuoresta iästä lähtien. Työelämässä on liian vähän aikaa lukea ja maailmassa on aivan liian paljon kiinnostavaa luettavaa. Kuten niin monella muullakin, haavenani on kirjoittaa jonain päivänä kirja. Rahaa en sillä kuitenkaan haaveile tekeväni.

Minulla on vielä naiivi usko siihen, että jonain päivänä löytäisin intohimon työstä. Se on yksi syy, miksi haluan kehittää itseäni. Haluan löytää työn tai liiketoiminnan, jonka tekemisestä ja työstämisestä nautin. Taloudellisesta riippumattomuudesta huolimatta tai sen ansiosta, työ on kuitenkin tärkeä tekijä henkilökohtaisessa kasvussa. Lisäksi uskon, että muutama mielenkiintoinen projekti pitää mielen virkeänä ja laiskistumisen loitolla.

Pidän hiihtämisestä ja lumilautailusta. Olen kuitenkin enemmän auringonpalvoja, vaikka kuumuus minua helposti koetteleekin. Haluaisin, että kesä on hieman pidempi ja päivälämpötilat korkeammat. Siksi osa taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluani on halu siirtyä parempaan ilmastoon. Suomessa liian suuri osa päivistä kuluu neljän seinän sisässä. Pidän enemmän ulkoilmasta, pitkistä kävelyistä ja kesäurheilulajeista.

Tämän artikkelin ehkäpä tärkein kappale tulee tässä. Taloudellinen riippumattomuus ei ole kuitenkaan lopulta päämäärä. Se on vain henkilökohtaisen talouden tilanne. Lopullinen päämäärä on tyytyväisyys ja onnellisuus elämään. Elämän näen sarjana kappaleita ja lukuja - kuten hyvän kirjan. Kun yksi vaihe loppuu, toinen alkaa. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa minulle uuden elämänvaiheen, jossa voinen toteuttaa itseäni omilla ehdoilla.

Tämäkin kirjoitus voi olla yksi esimerkki siitä, että kurssikäänne voi olla entistä lähempänä. Haaveilu vaurastumisesta on helppoa, kun taloudessa menee hyvin ja sijoitukset ovat tuottoisia. Tai ehkäpä sana vaurastuminen saa omalla kohdallani uuden merkityksen?

Yhteenveto: kolme vaihtoehtoa
  1. Otan irtioton työelämästä huomattavasti suunnittelemaani aiemmin. Pääsen vaatimattomaan alkuun hätärahastoni ja nykyisten pääomatulojeni turvin sekä rakennan rinnalle vähitellen tulovirran, jolla voi lisätä mukavuutta elämään.
  2. Työskentelen, säästän ja sijoitan seuraavat 3-4 vuotta ja rakennan sivutuloja niin, että olen varmemmalla pohjalla ennen hyppyä ulos oravanpyörästä. Hyödynnän väistämättömän kurssilaskun varallisuuteni ja passiivisten tulojen kasvattamisessa.
  3. Jatkan työelämässä suunnitellusti seuraavat kahdeksan vuotta säästäen sekä sijoittaen, ja saavuttaen taloudellisen riippumattomuuden niin, etten joudu tinkimään elintasostani lainkaan (auto, asunto ja lomamatkat).
Tärkeimpänä kysymyksenä eri vaihtoehtojen välillä lienee se, kuinka arvostan aikaani ja kuinka paljon mukavuutta? Tässä tapauksessa mukavuus tarkoittaa rahaa, joka mahdollistaa turvatumman henkilökohtaisen talouden ja elämän mukavuudet, kuten ruuat, juomat ja asumisen. Kuinka paljon kaipaan turvamarginaalia pakollisten menojen ja mahdollisten yllätysten varalle? Mikä on riittävästi? Kymmenen kuukauden sisällä aion löytää näihin kysymyksiin vastaukset.

Lue taloudellisesta riippumattomuudesta muualta:
Taloudellisen riippumattomuuden filosofiaa Tarina vaurastumisesta blogissa: Perusta sinun oma Norjan öljyrahasto ; Jollet ole koneen omistaja, olet koneen osa ; Näin vaurastut varmasti - 10 keinoa.

***
Lue Vaurastumisen välineet -julkaisupaketti ja löydä keinovalikoimat taloudelliseen riippumattomuuteen!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle? Osa 1

Haluanko kulkea toimistolle ja työmatkoille seuraavat kahdeksan vuotta? Tai eläkeikään saakka, mikä on todellisuutta suurimmalle osalle työväkeä. Haluanko viettää parhaimmat vuoteni kolmekymppisenä stressaantuneena, kiireisenä ja lomia odotellen? Vai voisinko nauttia työni, säästöjeni ja sijoitusteni hedelmistä jo paljon suunnittelemaani aikaisemmin?

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle ja mitä sillä haen? Aiemmin julkaisin katsauksen muiden sijoitusbloggareiden ajatuksiin taloudellisesta riippumattomuudesta. Mitä kukanenkin hakee tällä sanaparilla? Yhtenäisiä teemoja olivat vapaus, lisääntynyt vapaa-aika ja halu tehdä enemmän itselle tärkeimpiä asioita. Keskustelua virisi niin kirjoituksen kommenteissa kuin Sharevillessä, ja nyt on aika avata omia ajatuksiani taloudellisen riippumattomuuden suhteen.

Riippumattomuus palkkatyöstä

Olen ollut täysipäiväisesti työelämässä vuodesta 2009. En siis edes vuosikymmentä vielä. Alunperin ajattelin, että teen palkkatyötä vuoteen 2025 saakka, johon mennessä olisin säästänyt ja sijoittanut riittävästi mahdollistaakseni riippumattomuuden palkkatyöstä. Osinko- ja vuokratulot sekä muut sijoitustuotot riittäisivät silloin kattamaan vähintään vaatimattoman elämän kustannukset. Ilman suuria takapakkeja taloudeliisen riippumattomuuden saavuttaminen olisi minulle erittäin todennäköistä.

Pohdin usein kuinka jaksaisin seuraavan vuosikymmenen palkkatyössä. Kuukausi kuukaudelta kaipaan enemmän vapautta ja mahdollisuutta tehdä työtä itselleni. Olen aina ollut yrittäjähenkinen. Toinen syy vapauden kaipuun taustalla voi olla tarve muutokselle, levolle ja ajattelemiselle. Haluaisin myös oppia uusia taitoja sekä asioita, ja se vaatii aikaa. Ehkäpä kaipaan uutta vaihetta elämääni.

Taloudellinen riippumattomuus on minulle riippumattomuutta palkkatyöstä. Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, etten tekisi töitä. Haluan tehdä työtä, josta nautin. Valitettavasti, en oikeastaan tiedä mitä se on. Ehkäpä se voisi liittyä sijoittamiseen, kirjoittamiseen tai myyntiin ja markkinointiin. Kaupanteosta olen pitänyt aina, joten yksinkertainen osto- ja myyntitoiminta on aina houkutellut minua.

Riippumattomuus pankista

Taloudellinen riippumattomuus ei tarkoita minulle sitä, että olisin maksanut sijoitus- tai asuntolainani kokonaan pois. Mikäli vuokratulot kattavat velkojen hoidon korkeassakin korkoympäristössä, on velka pikemminkin keino luoda taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavia passiivisia tuloja. Niin sanottu hyvä velka on itse asiassa mahdollistamassa taloudellista riippumattomuutta.

Kun katson ihmisiä ympärilläni, koen usein, että heidän yksi tärkeimmistä syistään käydä työssä on asuntolaina. Se on maksettava kuukausittain. Siksipä on tärkeää tunnistaa, että velka kahlitsee meitä pankkiin, työnantajaan ja tiettyyn elämäntapaan. Itse kyseenalaistan tätä kolminaisuutta aina vain enemmän. Haluan ostaa itselleni vapauden pankista säästämällä ja sijoittamalla. Ollakseni taloudellisesti riippumaton minun ei tarvitse mennä arkiaamuisin työhön kyetäkseni maksamaan asuntolainan.

Riittävät passiiviset tulot

Ollakseni riippumaton palkkatyöstä tarvitsen riittävät passiiviset tulot elämän perusmenojen kattamiseksi. Ihanteellisesti niin sanottu perustuloni tulisi siis osingoista, vuokrista ja muista pääomatuloista. Tähän mennessä olenkin keskittynyt luomaan passiivisia tuloja. Pääoman hoitamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, kun se on samalla mieluisa harrastus. Vuonna 2016 passiiviset tuloni ylsivät noin 700 euroon.

Vaihtoehtoisesti voin ja haluan tehdä pienimuotoista yritystoimintaa taloudellisen liikkumavaran luomiseksi ja erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien mahdollistamiseksi. Yritystoiminta saisi olla luonteeltaan mielenkiintoihini liittyvää sekä vapaaehtoisuudessaan houkuttelevaa. En halua luoda itselleni uutta työpaikkaa. Jos ja kun hyppään pois työelämästä, jää minulle halutessani paljon aikaa yritystoiminnan kehittämiseen. Mitä enemmän asiaa pohdin tältäkin kantilta, sitä enemmän haluan ottaa hypyn tuntemattomaan ja irtaantua perinteisestä työelämästä.

Paljonko on riittävästi? 

En ole itseasiassa määrittänyt tarkkaa lukemaa passiivisille tuloille tai tarvittavalle pääomalle. Kuluni ovat tällä hetkellä erittäin alhaiset. Elelen 500-700 eurolla kuuakaudessa, jos omistusasunnon lainalyhennyksiä ja korkoja sekä autoon liittyviä kuluja ei huomioida. Kuukausittaisia kuluja laskevat työmatkani, joiden aikana pääosa kuluista menee työnantajan piikkiin, ja kilometrikorvauksilla katan autoon liittyvät kulut. En ole myöskään antanut elintasoinflaation juuri päästä valloilleen.

Alunperin olen ajattellut, että saavutan taloudellisen riippumattomuuden vuonna 2025. Silloin passiiviset tulot osakesijoituksistani olisivat noin 1000 euroa kuukaudessa verojen jälkeen. Tähän päälle tulisivat tulot asuntosijoituksista ja vaihtoehtoisista sijoituksista. Asuntosijoitusten kassavirtaa paransin hiljattain neuvottelemalla ja järjestämällä lainani uudelleen. Sain myös pienen perinnön, jonka olen sijoittanut. Molemmat vievät minua kohti tavoitettani hivenen suunnittelemaani nopeammin.

Sillä oletuksella, että vuokraisin omistusasuntoni, voisin yltää noin 1200 euron nettokassavirtaan vuonna 2018-2019. Luvussa on sisäänrakennettuna ainoastaan pieni turvamarginaali asuntojen remonttien varalle. Jos purkaisin elämäni Suomessa, vuokraisin asuntoni ja jättäisin työni, tulisin selvitysteni ja kokemukseni mukaan toimeen 1200-1300 eurolla kuukaudessa. Kustannustaso edellyttäisi elämää jossakin Suomea edullisemmassa maassa.

Hiljalleen alan kyseenalaistamaan alunperin asettamaani tavoitetta. Kannattaako minun odottaa vielä kahdeksan vuotta? Eteeni voi tulla asioita ja tekijöitä, jotka estävät tai rajoittavavt minua nauttimasta taloudellisesta riippumattomuudesta sellaisena kuin sen tällä hetkellä kuvittelen. Olenko valmis työskentelemään parhaimman osan elämästäni? Palkkatyössä rakennan aina jonkun muun imperiumia. Olisiko minulla jo valmius aloittaa uusi vaihe elämässäni? Minulla lienee meneillään kolmenkympin kriisi.

Mikä minua siis estää ja miltä taloudellinen riippumattomuus näyttäisi kohdallani? Niistä seuraavassa osassa!

***
Löydä oma tiesi taloudelliseen riippumattomuuteen ja lue Vaurastumisen välineet -julkaisupaketti!