Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle? Osa 2

Lue kirjoitussarjan ensimmäinen osa täältä.

Mikä minua estää?

Miksi en julistaisi itseäni taloudellisesti riippumattomaksi ja heittäytyisi pois palkkatyöstä? Kieltämättä, olisin henkisesti siihen valmis. En ehkä ole sitä vielä taloudellisesti valmis tekemään  hyppyä. Asuntolaina ja muut velvoitteet kahlitsevat minuakin. Passiiviset tulot eivät vielä riitä kattamaan kulujani ja tarjoamaan riittävää turvamarginaalia, jos jotakin menee pieleen. Paino pohdinnassa on jälkimmäisessä - turvamarginaalissa.

Kuten totesin kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa, vuokraamalla asuntoni ja myymällä autoni pystyisin elämään vaatimattomasti halvemman kustannustason maassa. Koska minulla ei ole asuntolainaa lukuunottamatta suuria muita velvollisuuksia kotimaassa, pystyn tämän suhteellisen helposti tekemään. Olen kuitenkin hivenen turvallisuushakuinen. Sijoitustoiminnassanikaan en ole ottanut yltiöpäistä riskiä, vaikka parin vuoden päästä sijoitustuloni saattaisivatkin pystyä tarjoamaan vähintään hyvän askeettisen elämän.

En ole myöskään kyennyt luomaan merkittäviä muita tulonlähteitä, jotka toisivat lisätulovirtaa, jos jättäisin palkkatyöni. Tarina vaurastumisesta esityksiä lukuunottamatta, arvosana erilaisille kokeiluille on välttävä tai enintään tyydyttävä. Miksi? Ajanpuute on hyvä (teko)syy. Toisaalta työn tuoma kuukausittainen tulovirta on varmasti laiskistanut. Minulla ei ole ollut polttavaa tarvetta rakentaa omaa liiketoimintaa, koska koheneva tulotaso on varmistanut kasvavat säästöt ja sijoitukset.

“The three most harmful addictions are heroin, carbohydrates, and a monthly salary.” -Nassim Nicholas Taleb

Minua varmastikin myös arvelluttaa jättää, ainakin ulkoapäin katsottuna, hyvä työ. Olen juuri sellaisessa työssä johon kouluttauduin ja luullakseni jo lapsena kuvittelin tahtovani. En osaa tarkalleen sanoa, miksi en ole täysin tyytyväinen. Ansaitsen myös hyvin. Ehkäpä pelkään, että jos jätän työni ajaudun (jälleen) tekemään töitä minimipalkalla suhteessa työmäärään? Minulla ei ole suuremmin erityisammattitaitoa. Olen liike(nne)mies. Vain vaivoin pystyisin kaupallistamaan nykyistä osaamistani yrittäjänä ja maitojunalla palatessani tuskin yltäisin nykyistä vastaavaan työhön.

Työ määrittelee meitä ihmisinä - ainakin muiden ihmisten silmissä.

Tätä kirjoitettaessa markkinatilanne on palkkatyön jättämisen näkökulmasta huolestuttava. Sijoitusmarkkinoilla korkeasuhdanne on jatkunut pitkään ja käänne on väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin. Kukaan ei tiedä milloin. Erityisesti suomalaiset yhtiöt usein leikkaavat osinkoaan, kun ajat ovat kurjemmat. Koska passiiviset tuloni ovat vielä niukat, takapakki eri omistusten tuotoissa voi viedä tärkeitä euroja passiivisista tuloista. Palkkatyössä pystyisin hyödyntämään tulevan kurssilaskun täysimääräisesti ja kasvattamaan varallisuuttani huomattavasti pitkällä aikavälillä.

Sijoitussalkkuni ei ole laskusuhdanteen koettelema ja testaama.

Vaurastumiseni vauhti on vasta hiljattain alkanut kiihtyä. Korkoa korolle ilmiö alkaa tehdä työtään. Töiden lopettaminen ja eläminen kertyneen pääoman tuotoilla pysäyttäisi kiihtyvän kehityksen. Mikäli jatkaisin työtä, säästämistä ja sijoittamista vuoteen 2025 saakka, ilman suuriä yllätyksiä saavuttaisin hyvin suurella todennäköisyydellä varsin korkean elintason pelkästään passiivisilla tuloillani. Jälleen kerran, olenko valmis uhraamaan lähes vuosikymmenen sitä odottaessani?

Kaiken kukkuraksi, ehkäpä epäröin nauttisinko siitä, millaiseksi kuvittelen elämäni ilman palkkatyötä. Miten sitten kuvittelen elämäni saavuttaessani taloudellisen riippumattomuuden? Miltä se siis mielestäni näyttäisi?

Mitä taloudellinen riippumattomuus näyttäisi?

Tällä hetkellä näen lähteväni matkalle maailman ympäri - mitä pikemmin sen parempi. Nuorena ja ilman suuria velvollisuuksia minulla olisi erinomainen mahdollisuus nähdä maailmaa. Kuvittelen myös samanaikaisesti pystyväni opiskelemaan ja harjaannuttamaan uusia taitoja, joilla voin tehdä jotain mielekästä ja tuottavaa rennolla aikataululla:

• Toteuttaa inspiroivia asioita: harrastaa, matkustaa ja urheilla.
• Kehittää itseäni: kirjoittaa, lukea, ja opiskella.
• Nauttia paremmasta ilmastosta: Ei lunta vappuna tai juhannuksena.
• Kehittää mielekästä omaa liiketoimintaa.
• Bucket listan toteuttaminen kohta kohdalta.
• Erilaisten kulttuurien kokeminen.

Tästä listasta voinee päätellä, etten jäisi Suomeen, jos lopettaisin palkkatyöni. Olen matkustanut lähes neljässä kymmenessä maassa ja asunut kolmessa. Vaikka lomareissujen lisäksi matkustan työkseni, vereni jostain syystä vetää vielä tien päälle. Taloudellisen riippumattomuuden yhteydessä ajattelen kuitenkin hidasta matkustamista: vähintään muutamaa kuukautta kussakin paikassa tai maassa. Näin pystyn laskemaan matkustamisen kustannuksia, luomaan sosiaalisia suhteita ja rauhoittumaan. Kun olen kiertänyt 100 maata, pystynen varmasti asettumaan jonnekin pysyvämmin.

Haluaisin kehittää itseäni monipuolisesti ja opetella uusia taitoja. Pidän kielten opiskelusta ja olen käynyt läpi usean kielen alkeet pääsemättä kuitenkaan edistyneemmälle tasolle. Lisääntynyt vapaa-aika voisi mahdollistaa taitojen syventämisen. Matkustaessa paikallisen kielen auttavakin hallinta vie pintaa syvemmälle kulttuuriin ja ihmisten elämään. Lisäksi haluaisin opetella vähintäänkin koodaamisen alkeet ja kehittyä sekä sijoittajana että kirjoittajana.

Olen aina pitänyt lukemisesta sekä kirjoittamisesta, ja tehnyt molempia enemmän tai vähemmmän jo nuoresta iästä lähtien. Työelämässä on liian vähän aikaa lukea ja maailmassa on aivan liian paljon kiinnostavaa luettavaa. Kuten niin monella muullakin, haavenani on kirjoittaa jonain päivänä kirja. Rahaa en sillä kuitenkaan haaveile tekeväni.

Minulla on vielä naiivi usko siihen, että jonain päivänä löytäisin intohimon työstä. Se on yksi syy, miksi haluan kehittää itseäni. Haluan löytää työn tai liiketoiminnan, jonka tekemisestä ja työstämisestä nautin. Taloudellisesta riippumattomuudesta huolimatta tai sen ansiosta, työ on kuitenkin tärkeä tekijä henkilökohtaisessa kasvussa. Lisäksi uskon, että muutama mielenkiintoinen projekti pitää mielen virkeänä ja laiskistumisen loitolla.

Pidän hiihtämisestä ja lumilautailusta. Olen kuitenkin enemmän auringonpalvoja, vaikka kuumuus minua helposti koetteleekin. Haluaisin, että kesä on hieman pidempi ja päivälämpötilat korkeammat. Siksi osa taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluani on halu siirtyä parempaan ilmastoon. Suomessa liian suuri osa päivistä kuluu neljän seinän sisässä. Pidän enemmän ulkoilmasta, pitkistä kävelyistä ja kesäurheilulajeista.

Tämän artikkelin ehkäpä tärkein kappale tulee tässä. Taloudellinen riippumattomuus ei ole kuitenkaan lopulta päämäärä. Se on vain henkilökohtaisen talouden tilanne. Lopullinen päämäärä on tyytyväisyys ja onnellisuus elämään. Elämän näen sarjana kappaleita ja lukuja - kuten hyvän kirjan. Kun yksi vaihe loppuu, toinen alkaa. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa minulle uuden elämänvaiheen, jossa voinen toteuttaa itseäni omilla ehdoilla.

Tämäkin kirjoitus voi olla yksi esimerkki siitä, että kurssikäänne voi olla entistä lähempänä. Haaveilu vaurastumisesta on helppoa, kun taloudessa menee hyvin ja sijoitukset ovat tuottoisia. Tai ehkäpä sana vaurastuminen saa omalla kohdallani uuden merkityksen?

Yhteenveto: kolme vaihtoehtoa

1. Otan irtioton työelämästä huomattavasti suunnittelemaani aiemmin. Pääsen vaatimattomaan alkuun hätärahastoni ja nykyisten pääomatulojeni turvin sekä rakennan rinnalle vähitellen tulovirran, jolla voi lisätä mukavuutta elämään.
2. Työskentelen, säästän ja sijoitan seuraavat 3-4 vuotta ja rakennan sivutuloja niin, että olen varmemmalla pohjalla ennen hyppyä ulos oravanpyörästä. Hyödynnän väistämättömän kurssilaskun varallisuuteni ja passiivisten tulojen kasvattamisessa.
3. Jatkan työelämässä suunnitellusti seuraavat kahdeksan vuotta säästäen sekä sijoittaen, ja saavuttaen taloudellisen riippumattomuuden niin, etten joudu tinkimään elintasostani lainkaan (auto, asunto ja lomamatkat).

Tärkeimpänä kysymyksenä eri vaihtoehtojen välillä lienee se, kuinka arvostan aikaani ja kuinka paljon mukavuutta? Tässä tapauksessa mukavuus tarkoittaa rahaa, joka mahdollistaa turvatumman henkilökohtaisen talouden ja elämän mukavuudet, kuten ruuat, juomat ja asumisen. Kuinka paljon kaipaan turvamarginaalia pakollisten menojen ja mahdollisten yllätysten varalle? Mikä on riittävästi? Kymmenen kuukauden sisällä aion löytää näihin kysymyksiin vastaukset.

Lue taloudellisesta riippumattomuudesta muualta:

• Tarkkamarkka blogisti Markus Ossin havaintoja minieläke kokeilustaan: Mini-eläkkeen huonot puolet.
• Talousmentorin ajatuksia taloudellisesta riippumattomuudesta ja periaatteista sen tavoitteluun yleisellä tasolla: Taloudellisesti riippumaton.
• Downshiftaaminen blogin perusteellinen kirjoitus taloudellisen riippumattomuuden perusoppimäärästä: Taloudellinen riippumattomuus - eläkkeelle jo 45 vuotiaana.
• Rosita Juurisen kolmiosainen kirjoitussarja uudesta alusta, heittäytymisestä pois oravanpyörästä ja digiyrittäjyydestä.

Taloudellisen riippumattomuuden filosofiaa Tarina vaurastumisesta blogissa: Perusta sinun oma Norjan öljyrahasto ; Jollet ole koneen omistaja, olet koneen osa ; Näin vaurastut varmasti - 10 keinoa.

***
Lue Vaurastumisen välineet -julkaisupaketti ja löydä keinovalikoimat taloudelliseen riippumattomuuteen!

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle? Osa 1

Haluanko kulkea toimistolle ja työmatkoille seuraavat kahdeksan vuotta? Tai eläkeikään saakka, mikä on todellisuutta suurimmalle osalle työväkeä. Haluanko viettää parhaimmat vuoteni kolmekymppisenä stressaantuneena, kiireisenä ja lomia odotellen? Vai voisinko nauttia työni, säästöjeni ja sijoitusteni hedelmistä jo paljon suunnittelemaani aikaisemmin?

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle ja mitä sillä haen? Aiemmin julkaisin katsauksen muiden sijoitusbloggareiden ajatuksiin taloudellisesta riippumattomuudesta. Mitä kukanenkin hakee tällä sanaparilla? Yhtenäisiä teemoja olivat vapaus, lisääntynyt vapaa-aika ja halu tehdä enemmän itselle tärkeimpiä asioita. Keskustelua virisi niin kirjoituksen kommenteissa kuin Sharevillessä, ja nyt on aika avata omia ajatuksiani taloudellisen riippumattomuuden suhteen.

Riippumattomuus palkkatyöstä

Olen ollut täysipäiväisesti työelämässä vuodesta 2009. En siis edes vuosikymmentä vielä. Alunperin ajattelin, että teen palkkatyötä vuoteen 2025 saakka, johon mennessä olisin säästänyt ja sijoittanut riittävästi mahdollistaakseni riippumattomuuden palkkatyöstä. Osinko- ja vuokratulot sekä muut sijoitustuotot riittäisivät silloin kattamaan vähintään vaatimattoman elämän kustannukset. Ilman suuria takapakkeja taloudeliisen riippumattomuuden saavuttaminen olisi minulle erittäin todennäköistä.

Pohdin usein kuinka jaksaisin seuraavan vuosikymmenen palkkatyössä. Kuukausi kuukaudelta kaipaan enemmän vapautta ja mahdollisuutta tehdä työtä itselleni. Olen aina ollut yrittäjähenkinen. Toinen syy vapauden kaipuun taustalla voi olla tarve muutokselle, levolle ja ajattelemiselle. Haluaisin myös oppia uusia taitoja sekä asioita, ja se vaatii aikaa. Ehkäpä kaipaan uutta vaihetta elämääni.

Taloudellinen riippumattomuus on minulle riippumattomuutta palkkatyöstä. Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, etten tekisi töitä. Haluan tehdä työtä, josta nautin. Valitettavasti, en oikeastaan tiedä mitä se on. Ehkäpä se voisi liittyä sijoittamiseen, kirjoittamiseen tai myyntiin ja markkinointiin. Kaupanteosta olen pitänyt aina, joten yksinkertainen osto- ja myyntitoiminta on aina houkutellut minua.

Riippumattomuus pankista

Taloudellinen riippumattomuus ei tarkoita minulle sitä, että olisin maksanut sijoitus- tai asuntolainani kokonaan pois. Mikäli vuokratulot kattavat velkojen hoidon korkeassakin korkoympäristössä, on velka pikemminkin keino luoda taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavia passiivisia tuloja. Niin sanottu hyvä velka on itse asiassa mahdollistamassa taloudellista riippumattomuutta.

Kun katson ihmisiä ympärilläni, koen usein, että heidän yksi tärkeimmistä syistään käydä työssä on asuntolaina. Se on maksettava kuukausittain. Siksipä on tärkeää tunnistaa, että velka kahlitsee meitä pankkiin, työnantajaan ja tiettyyn elämäntapaan. Itse kyseenalaistan tätä kolminaisuutta aina vain enemmän. Haluan ostaa itselleni vapauden pankista säästämällä ja sijoittamalla. Ollakseni taloudellisesti riippumaton minun ei tarvitse mennä arkiaamuisin työhön kyetäkseni maksamaan asuntolainan.

Riittävät passiiviset tulot

Ollakseni riippumaton palkkatyöstä tarvitsen riittävät passiiviset tulot elämän perusmenojen kattamiseksi. Ihanteellisesti niin sanottu perustuloni tulisi siis osingoista, vuokrista ja muista pääomatuloista. Tähän mennessä olenkin keskittynyt luomaan passiivisia tuloja. Pääoman hoitamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, kun se on samalla mieluisa harrastus. Vuonna 2016 passiiviset tuloni ylsivät noin 700 euroon.

Vaihtoehtoisesti voin ja haluan tehdä pienimuotoista yritystoimintaa taloudellisen liikkumavaran luomiseksi ja erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien mahdollistamiseksi. Yritystoiminta saisi olla luonteeltaan mielenkiintoihini liittyvää sekä vapaaehtoisuudessaan houkuttelevaa. En halua luoda itselleni uutta työpaikkaa. Jos ja kun hyppään pois työelämästä, jää minulle halutessani paljon aikaa yritystoiminnan kehittämiseen. Mitä enemmän asiaa pohdin tältäkin kantilta, sitä enemmän haluan ottaa hypyn tuntemattomaan ja irtaantua perinteisestä työelämästä.

Paljonko on riittävästi? 

En ole itseasiassa määrittänyt tarkkaa lukemaa passiivisille tuloille tai tarvittavalle pääomalle. Kuluni ovat tällä hetkellä erittäin alhaiset. Elelen 500-700 eurolla kuuakaudessa, jos omistusasunnon lainalyhennyksiä ja korkoja sekä autoon liittyviä kuluja ei huomioida. Kuukausittaisia kuluja laskevat työmatkani, joiden aikana pääosa kuluista menee työnantajan piikkiin, ja kilometrikorvauksilla katan autoon liittyvät kulut. En ole myöskään antanut elintasoinflaation juuri päästä valloilleen.

Alunperin olen ajattellut, että saavutan taloudellisen riippumattomuuden vuonna 2025. Silloin passiiviset tulot osakesijoituksistani olisivat noin 1000 euroa kuukaudessa verojen jälkeen. Tähän päälle tulisivat tulot asuntosijoituksista ja vaihtoehtoisista sijoituksista. Asuntosijoitusten kassavirtaa paransin hiljattain neuvottelemalla ja järjestämällä lainani uudelleen. Sain myös pienen perinnön, jonka olen sijoittanut. Molemmat vievät minua kohti tavoitettani hivenen suunnittelemaani nopeammin.

Sillä oletuksella, että vuokraisin omistusasuntoni, voisin yltää noin 1200 euron nettokassavirtaan vuonna 2018-2019. Luvussa on sisäänrakennettuna ainoastaan pieni turvamarginaali asuntojen remonttien varalle. Jos purkaisin elämäni Suomessa, vuokraisin asuntoni ja jättäisin työni, tulisin selvitysteni ja kokemukseni mukaan toimeen 1200-1300 eurolla kuukaudessa. Kustannustaso edellyttäisi elämää jossakin Suomea edullisemmassa maassa.

Hiljalleen alan kyseenalaistamaan alunperin asettamaani tavoitetta. Kannattaako minun odottaa vielä kahdeksan vuotta? Eteeni voi tulla asioita ja tekijöitä, jotka estävät tai rajoittavavt minua nauttimasta taloudellisesta riippumattomuudesta sellaisena kuin sen tällä hetkellä kuvittelen. Olenko valmis työskentelemään parhaimman osan elämästäni? Palkkatyössä rakennan aina jonkun muun imperiumia. Olisiko minulla jo valmius aloittaa uusi vaihe elämässäni? Minulla lienee meneillään kolmenkympin kriisi.

Mikä minua siis estää ja miltä taloudellinen riippumattomuus näyttäisi kohdallani? Niistä seuraavassa osassa!

***
Löydä oma tiesi taloudelliseen riippumattomuuteen ja lue Vaurastumisen välineet -julkaisupaketti!

Haluan käydä sadassa eri maassa

Vuoden alun ensimmäisissä merkinnöissä olen katsonut vankasti menneeseen vuoteen kartoittamalla vaurastumisen kehitystä ja osakesalkun kehitystä. Olen pohtinut paljon myös tulevaisuutta niin tämän blogin, sijoittamisen kuin elämänkin osalta. Sijoittamisessa aion jatkaa valitsemani strategian viitoittamalla tiellä. On kuitenkin aika asettaa entistä suurempia haasteita muilla elämän osa-alueilla, sijoittamisen ja työn rinnalle.

Yksi harrastuksistani on aina ollut matkustaminen. Sen kohdalla en ole juuri säästellyt, tosin en ole myöskään matkustanut äveriäästi: majoittuen edullisesti ja metsästäen lentotarjouksia. Kaipaan aina tien päälle. Matkustaminen on rentoutumisen tapa, joka johdattaa ajatukset muualle. Matkustaessa oppii, kokee ja näkee asioita, joihin ei kotisohvalta ulotu.

Olen laatinut itselleni listaa asioista, jotka haluan tehdä tai saavuttaa tässä elämässä (bucket list). Yksi suuremmista asettamistani tavoitteista on käydä 100 eri maassa, lähes kahdestasadasta maailman valtiosta. Kuten säästämisessä ja sijoittamisessa, on tiedettävä mistä lähtee liikkeelle. Niinpä laadinkin listan maista, joissa olen jo vieraillut:

1. Suomi
2. Ruotsi
3. Norja
4. Tanska
5. Venäjä
6. Eesti
7. Latvia
8. Liettua
9. Puola
10. Tsekin tasavalta
11. Saksa
12. Itävalta
13. Slovakia
14. Slovenia
15. Unkari
16. Bulgaria
17. Kroatia
18. Italia
19. Vatikaani
20. Espanja
21. Portugali
22. Ranska
23. Monaco
24. Luxemburg
25. Belgia
26. Hollanti
27. Yhdistynyt kuningaskunta
28. Irlanti
29. Marokko
30. Sri Lanka
31. Thaimaa
32. Brasilia
33. Yhdysvallat
34. Malta
35. Kreikka
36. Turkki
37. Sveitsi
38. Ukraina
39. Filippiinit 
40. Moldova
41. Georgia
42. Armenia
43. Valko-Venäjä (2019)
44. Romania (2019)
45. Serbia (2019)
46. Kolumbia (2019)
47. (Transnistria)

Vieraillakseni sadassa eri maassa minun on siis vielä käytävä 63:ssa eri maassa. Olen pääosin käynyt valtaosassa Euroopan maita, joten Helsingistä käsin listalle on entistä vaikeampi lisätä uusia maita. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana minun tulisi käydä kolmessa uudessa maassa joka vuosi. Kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä tavoite tarkoittaa kahta uutta maata vuosittain. Palasiin pilkottuna tavoite ei jälleen kuulostakaan mahdottomalta.

Tätä kirjoittaessani löysin itseni pohtimasta, missä Euroopan maassa en ole vielä käynyt. Mieleeni tuli Ukraina ja sen jälkeen ajattelin seuraavaksi pääsiäistä. Kuinka ollakaan suora lento Kiovaan pääsiäisen ympärillä maksoi 230 euroa. Varasin liput. Varasin edullisen huoneistohotellin. Asettamani tavoite sai minut toimimaan välittömästi. Bucket listalleni olen erikseen listannut seuraavia maita tai alueita: Kuuba, Kolumbia, Dubai ja Kaukaasia sekä Balkan. Niitä sopii suunnitella kesälomakohteiksi.

Omassa matkustamisessani olen seurannut välillä vähän kitsaitakin tapoja. Lisäksi olen rahoittanut matkoja esimerkiksi vuokraamalla asuntoni kesäloman ajaksi. Priorisoimalla ja taloustietoisella matkustustyylillä kaukaisemmatkin matkakohteet on mahdollista yhdistää säästämiseen ja sijoittamiseen. Vaurastumisen välineet verkkokaupasta löydät nyt myös Rosita Juurisen kirjoittaman E-kirjan taloustietoisen matkustamisen tueksi. Myös Rositan blogista löytää paljon hyviä vinkkejä edullisempaan matkailuun.