Inflaatiosta ei tullut ohimenevää. Prosenttiluvut voivat laskea, kun vastaan alkaa tulla korkeampia vertailulukuja. Vaikka olen sijoittanut vuodesta 20007-2008 lähtien, on tilanne uusi. Koetin pohtia inflaation vaikutuksia osakesijoittajan, vuokranantajan, pankkitallettajan ja kuluttajan näkökulmasta - omista lähtökohdistani.
Ongelmia osakesijoittajalle
Uskon, että vastassamme on vähintäänkin taantuma. Yritysten tulokset tulevat laskemaan. Analyytikot laskevat yritysten tulosennusteita. Yrityksillä on vastassa kovat vertailuluvut ja samaan aikaan kustannukset nousevat. Epävarmuuden, inflaation ja korkojen nousun vuoksi tuottovaateet nousevat. Osakesijoittajalla ei ole edessä helpot ajat. Muutamat viimeaikaiset peliliikkeet ovat toimineet kehnosti.
Estimoin, toisinsanoen arvaan, salkkukohtaisesti arvioidun tuotto-odotuksen hahmottaakseni sijoitustuloijen suuruuden. Jaan arvion kahteen osaan: osinkotuottoon ja realisoituun arvonnousuun. Tarkistin jo muutamia tuottoarvioita alaspäin viime vuoden lopulla. Huomioon ottaen yllä olevan näkemykseni, laskupainetta on ainakin realisoidun arvonnousun sarakkeesa. Laskumarkkinassa on vaikeampaa saavuttaa merkittäviä myyntivoittoja.
Päätoimiselle sijoittajalle ei tule liiton yleiskorotuksia ja koko vuoden tulot voivat hyvin olla negatiiviset. Nykytilanne vaatisi pitkää kehityskeskutelua itseni kanssa. Kuinka kannattaisi edetä? Koska salkkuuni ei tule uutta pääomaa, sijoitusstrategiani kaipaa päivitystä. Pääoman suojaamisen tärkeys korostuu.
Vaikutukset vuokranantajalle
Vuokraantajalle on varmasti luvassa suurempia hoitovastikkeita. Taloyhtiöiden kulut kasvavat sähkö- ja lämmityslaskun muodossa. Vuokrankorotuksille ei ole liikaa tilaa. Uusia asuntoja on valmistunut paljon ja vuokralaisten maksukyky on koetuksella. Korot näyttävät lähteneen nousuun. Lisäksi riskinä on kiinteistöverojen nousu valtion velkaantuessa huolestuttavaa tahtia ja leikkaukset loistavat poissaolollaan. Hoitovastikkeiden ja korkojen nousu näkyy suoraan tilipussissani, koska vuokra-asunnot ovat osa tulonmuodostustani.
Olen maksanut kolmesta ja puolikkaasta asunnosta 45 % suhteessa hankintahintaan. Velkaa on jäljellä noin 153 000 euroa ja asunnot ovat reilusti kassavirtapositiivisia. Lainani ovat kiinni 12 kuukauden euriborissa, toinen 0,4 % ja toinen 0,7 % marginaalilla. Velkaantuneisuusasteeni suhteessa kokonaisvarallisuuteen nähden on matala ja olenkin aikaisemmin valitellut, että minulla on liian vähän velkaa. (Jälkiviisasteluna, tuolloin lainaa olisi kannattanut ottaa.) Lainojen suhteen jatkan ilman erityisiä toimenpiteitä.
Kätkö käteiselle?
Minulla on liikaa varoja käteisenä. Se on varsin huono juttu. Olen tarkoituksella jättänyt käteistä siirtämättä sijoituksiin, koska en ole halunnut tuhota pääomaa epäonnistuneilla sijoituksilla. Paikkoja perusvarmoille sijoituksille on ollut tarjolla niukalti. Käteisen paino on lisääntyi viime vuoden lopulla, kun tein myyntejä varautuessani kurssilaskuun. Kuten totesin yllä, sen allokointi uudelleen on ollut haastavaa. Mitä tehdä? Vaikka inflaatio nakertaa käteisen ostovoimaa, vielä nopeammin sen tekee kehnot sijoitukset. Kasvatankin siis mieluiten käteisen määrää nykyisessä tilanteessa.
Kalliimpaa kuluttajalle
Inflaatiosta kärsii, jos kuluttaa tuotteita ja palveluita joiden hinta nousee. Nyt toki näyttää siltä, että kaikki kallistuu samanaikaisesti ja voimakkaasti. Kulutasoni on jo entuudestaan matala. Minulla ei ole autoa, joten en suoraan kärsi polttoaineiden hinnannoususta. Matkustamista ja laskettelua lukuunottamatta, harrastukseni ei juuri vaadi rahaa. Kun pyrkii elämään sijoituksilla verrattain pienellä pääomalla, on joko oltava erittäin taitava sijoittaja tai alhaiset kulut. Toistaiseksi olen nojannut jälkimmäiseen.
***
Laita taloutesi hallintaan ja kasvuun. Lue Vaurastumisen välineet.
