Heinäkuun myynnit pursottavat käteisen määrää

Sijoituspäiväkirja

Heinäkuu 2016

Lomakuukausi oli hiljainen osakeostojen osalta. Myin Ramirentin ja Outotecin osakkeet, ensimmäisen kanssa olisi voinut hieman malttaa ja jälkimmäisen myynnin ajoitus osui nappiin. Vaikka en aiokaan myydä kaikkia osakesijoituksia saamastani kehotuksesta huolimatta, myin lisäksi myös Kemiran osakkeet. Olin ostanut osakkeet kesäkuun puolivälissä takaisin salkkuuni myytyäni ne edellisen kerran toukokuun lopussa. Kemiran myynnin nettotuotoksi sain 6 prosenttia ja annualisoiduksi tuotoksi lähes 50 prosenttia. Sijoituspäiväkirjani alkaa muistuttaa spekulatiivisen sijoittajan merkintöjä, mutta siihen suuntaan en ole kuitenkaan kulkemassa.

Myyntien vastapainoksi ostin pienen erän Technopoliksen osakkeita. Olin seurannut yhtiötä jo pitkään ja sen kurssikehitys oli jäänyt verrokeistaan jälkeen. Yhtiön kurssikehitystä varmasti varjosti mahdollinen osakeanti syksyllä. Osakeannilla yhtiö aikoo rahoittaa Ruotsin kiinteistöhankintaa, jota yleisesti pidettiin kalliina. Karvaana mielessäni liikkuu vielä Sanoman kallis Euroopan seikkailu, vaikka yhtiö alkaakin hiljalleen raportoida kohentuvia numeroita.

Technopoliksen ostohintani 3,79 ei varmastikaan ollut paras mahdollinen, mutta näin yhtiön laadukkaimpana kiinteistöyhtiönä Helsingin pörssissä. Uskon, että yhtiö kykenee tuottamaan sijoittajalle hyvän tuoton yli markkinasyklien ja näen, että pitkällä aikavälillä Technopoliksen strategia pienentää kotimaan painoa liiketoiminnassa on oikea. Aion seurata yhtiötä vielä tiiviimmin ja päättää mahdollisesta lisäyksestä myöhemmin, mahdollisesti osakeannin yhteydessä.

Heinäkuussa sain vuokrattua toisen sijoitusasuntoni veljeni suurella avustuksella – lomaillessani itse aivan toisella mantereella. Tein yhden pienen vaihtoehtoisen sijoituksen pienentääkseni käteisvaroja. Vihdosta viimein vaihdoin myös kokonaiset 100 dollaria euroiksi. Vaihdettuani 30 000 euroa vuodesta 2010 lähtien dollareiksi, keskimäärin 1,34 vaihtokurssiin, on nyt, euro-dollari kurssin liikkuessa 1,1 tasolla, hyvä hetki alkaa koiuttaa tuottoa myös valuuttakurssin avulla.

Kuten viime kuussa, seuraan yhä mielenkiinnolla rahoitusalan osakkeita, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Mahtaisiko nyt olla piensijoittajalle hyvä tilaisuus ostaa, kun suursijoittajat vierastavat?

***

Tarina jatkuu Facebookissa.

Sijoittajia ja sukellusvenemiehiä Amazonilla

Sijoittaja Amazonin viidakossa

Viidakkoretkellä Amazonilla tapasin muuan australialaisen, joka oli matkustellut viimeiset neljä vuotta ympäri maapalloamme. Pitkänhuiskea kaveri oli täyttämässä 50 vuotta, mutta näytti ja vaikutti pikemminkin nelikymppiseltä. Keskustelu ruokapöydässä ennen piranja kalastusta kääntyi pian työhön. Kerroin omastani ja kysyi australialaiselta tekikö tämä matkoillaan töitä rahoittaakseen maailmankiertueensa. Vastaus kuului: "Not actually, I'm an investor.". Mahtavaa.

Anglo-saksiseen tapaan australialainen antoi minulle esitelmän maailmantalouden nykytilasta. Useaan otteeseen yritin väliin kertoa tuntevani monen monta hänen mainitsemaansa asiaa ohjatakseni keskustelun taloudelliseen riippumattomuuteen. Millaista oli elää vapaasti? Sain vastauksen vasta muutamaa päivää myöhemmin olutlasin äärellä Manauksessa, jossa törmäsin sattumalta australialaiseen uudelleen.

Olin jo aiemmin rohkaistunut kertomaan, että myös itse tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Avoimeen tyyliinsä australialainen paljasti paljonko ansaitsee passiivista tuloa. Se oli 120 000 Amerikan dollaria vuodessa - ja vähän vuokratuloja päälle. Sillä jo pärjää, totesin mielessäni. Pääoman australialainen kertoi tehneensä hyväpalkkaisella työllä ja sijoittamalla suuresti juuri finanssikriisin aikaan voimakkaalla velkavivulla. Australialainen piti tällä hetkellä suurta osaa varallisuudestaan käteisenä varautuakseen pörssikurssien romahdukseen. Samaa hän suositteli vahvasti minullekin sanomalla "You should sell all your stocks."

Olin lähes täysin eri mieltä. Koska olen pääoman keräysvaiheessa ja teen päivätöitä, voin hyödyntää palkkatuloista tulevaa uutta pääomaa ostaakseni (mahdollisesti) pörssiromahduksen halventamia osakkeita. Hänen tilanne ja minun tilanteeni oli täysin eri. Saavuttaakseni taloudellisen riippumattomuuden en halua jättää osinkojen tarjoamaa tuottoa väliin spekuloidakseni osakkeiden hintakehityksellä. Hänen perustelunsa jätti minut kuitenkin miettimään asiaa. Mikäli myisin osakkeeni ja ostaisin ne takaisin, sanotaanko 20-30 prosenttia edullisemmin, voisin hyvinkin saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden paljon tavoittelemaani nopeammin.

Koska eräät sukellusvenemiehet keskeyttivät keskustelumme, minä jäin ajatuksissani muodostamaan omaa käsitystäni siitä, millaista olisi olla vapaa ja elää tien päällä. Muutaman päivän päästä australialainen oli suuntaamassa Ranskan Guineaan, Surinameen ja Guineaan.

Sukellusvenemiehet puupaatissa

Samalla viidakkoretkellä oli myös kaksi nuorta kreikkalaista. Vietimme kymmeniä tunteja ajellen vuotavalla puuveneellä loputtomiin jatkuvia vesistöjä kierrellen. Rennosti englantia murtavat kreikkalaiset osoittautuivat hauskaksi seuraksi. Pian tuli esille, että kreikkalaiset olivat sukellusvenemiehiä Kreikan laivastossa. Miten kreikkalaiset sukellusvenemiehet liittyvätkään sijoittamiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen?

Heidän lyhyt tarinansa kertoo myös vaihtoehtoisen tavan leppoistaa elämää ennen perinteistä eläkeikää. Ensinnäkin, työskentelystä vedenalaisessa teräspurkissa sukellusvenemiehille maksettiin hieman korkeampaa palkkaa kuin palvelusta veden päällä. Ennenkaikkea, jokaisesta vuodesta sukellusvenemiehenä sai vuoden eläkkeen - eli jokaisesta palvelusvuodesta eläke tuli vuoden lähemmäksi. Jossain kohtaa kolmen päivän matkalla australialainen ihmetteli, miksei jokainen sijoittaisi välttääkseen tekemästä työtä. Totesinkin hänelle, että kreikkalaisethan juuri tekevät niin - sijoittavat aikaansa työskentelyyn meren alla ja saavat vastineeksi varhaisemman eläkkeen.

Ei ole siis vain yhtä ainoaa tapaa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Koulutus ja ammattivalinta määrittelee kuitenkin paljon vaihtoehtoisia reittejä. Tekemällä erilaisia asioita voi toki löytää keinoja vauhdittaa matkaansa tavoitteeseen. Tai sitten voi tehdä niin kuin eräs matkaamme osallistunut kiinalainen nörtti, kuten perusteollisuudessa tavataan IT-ihmisiä kutsua. Hän oli ottanut lopputilin työstään ja lähtenyt viideksi kuukaudeksi Etelä-Amerikkaan. Kiinalainen oli kyllästynyt vain kahden viikon mittaisiin vuosilomiin. Jälleen, ammatinvalinta saattanee hänen tapauksessaan tuoda turvaa tulevaisuuteen. Nörttejä tarvitaan tänä päivänä paljon enemmän kuin niitä on saatavilla.

Suomella ei ole sukellusveneitä. Olisikohan minusta vaikkapa nörtiksi?

Myin Ramirentin ja Outotecin osakkeet

Lomaillessani en ole juurikaan seurannut osakekurssien kehitystä. Yhtenä iltana avatessani Nordnetin mobiilisovelluksen huomasin salkun arvon kehittyneen railakkaasti ylöspäin. Brexitin aiheuttama pelko oli jo ainakin osakekursseissa päässyt unohtumaan.

Mielestäni koko maailmantaloudessa on kuitenkin vielä paljon huolenaiheita Britannian EU-eron lisäksi: ennätyskorkeat arvostukset suhteessa tuloksiin, Kiinan ontuva talouskasvu, Euroopan pankkien jatkuva kehno tila, osakkeiden arvostusta nostava alhainen korkotaso, joka noustessaan aiheuttaa pääomien siirtymistä muihin omaisuuslajeihin. Nämä vain muutamia mainitakseni.

Markkinat kuitenkin porskuttavat

Oma salkkuni nousi kuun puolenvälin seurannassa uuteen ennätyslukemaan, pitkälle yli 150 000 euron. Sen myötä kokonaisvarallisuuskin ponnahti kokonaiset 10 000 euroa yhdessä kuukaudessa! Oikein mielenkiintoista. Osakesalkussani lepäsi jälleen yli 8000 euroa käteistä odottamassa ostopaikkoja. Sen sijaan myyntipaikkoja oli selkeästi aukeamassa, koska oma näkemykseni mukaan pessimismi tulisi palaamaan edellä mainittujen syiden johdosta.

Siksi päädyin tekemään kaksi myyntiä. Satelliittisalkustani myin vihdoin voitolle kohonneet Outotecin osakkeet. Kaksista tulosta en tällä sijoituksella tehnyt: nettona 3,5 % tuotto ja annualisoituna 4,7 %. Olin ostanut Outotecia kahdesti, ensimmäisen kerran elokuussa 2015 ja toisen kerran joulukuussa 2015. Satelliittisalkkuuni jäi vielä HKScanin osakkeet 3,16 euron hankintahintaan. Outotecin myynnin jälkeen erilinen satelliittisalkkuni nousi yli 300 euroa voitolle 2500 euron pääomalla.

Ydinsalkustani myin Ramirentin, jonka olin ostanut osinko-ostoksena maaliskuussa 6,19 euron hintaan. Sain keväällä osinkoa 45 euroa ja nyt myin osakkeet 7,38 euron hintaan. Osinko mukaanluettuna tuottoa tuli 17,2 % ja annualisoituna 52 %. Ydinsalkussani oli vielä useiden vanhojen satelliittisijoitusten lisäksi esimerkiksi Kemira, jota en myynyt hyötyäkseni kurssikehityksen mahdollisesti jatkaessa nousu-uralla.

Mitä seuraavaksi?

Pohdin myös amerikkalaisen Coachin myyntiä. Yhtiö oli ainoa amerikkalainen satellittisijoitukseni nykyisessä "osinkosalkussani", jota hiljalleen pyrin puhdistamaan luonteeltaan enemmän spekulatiivisista sijoituksista tai vähemmän laadukkaista yhtiöistä. Coachin myynti antaisi mahdollisuuden reagoida mahdolliseen kurssilaskuun Yhdysvaltain markkinoilla. Nykyisellä dollarin ja euron vaihtokurssilla en ole halukas lisäämään dollareita salkkuuni. Sen sijaan vaihdan tällä hetkellä jatkuvasti euroja kruunuiksi hyötyäkseni heikentyneestä kruunusta.

Loma-ajatuksissa olen myös pohtinut suunnitelmaa seuraavalle 12 kuukaudelle. Haluan saada kaiken pääoman, omistusasuntoa lukuunottamatta, tuottamaan kassavirtaa. Siksipä aion jatkaa esimerkiksi muinaismuistona olevien Danske Bankin rahastojen myyntiä. Niiden arvo on tällä hetkellä 3000 euroa. Aion jälleen nostaa, sisäisenä velkana, osakesalkkuuni kertyneen käteisen sekä hieman superluottoa tehdäkseni yhden suuremman hankinnan uuteen omaisuuslajiin.

***
Seuraa blogia myös Facebookissa.

Suolapähkinöitä Copacabanalla

Vaikka pienet menot ovat tärkeä osa vaurastumisen yhtälöä, on matkustaminen yksi asia, josta en juuri tingi. Toki pyrin matkustamaan kohtuullisella budjetilla ja välttämään ylilyöntejä, joiden vaikutus matkakokemukseen on usein lopulta hyvin pieni. Matkustaminen on minulle vaurastumista henkisesti. Näen uusia kulttuureja, erilaisia tapoja elää ja tehdä asioita. Kiikkustuolissa on mukavampi olla se joka kertoo, eikä se joka kuuntelee. Tällä kertaa kesälomamatkallani olen tarkkaillut blogin aihepiiriin kelpaavaa yritteliäisyyttä Brasiliassa.

Pikkubisnestä Brasiliassa

Tarkkaillessani elämänmenoa Etelä-Amerikan suurimmassa valtiossa, on ollut vaikea olla huomaamatta niitä mitä erilaisimpia tapoja ansaita elanto. Ilmiö on toki tuttu lähes kaikista etelän lomakohteista, mutta sen monipuolisuus ja laajuus on ollut minulle jotakin uutta. Suomalaiselle erilaiset kaupustelijat saattavat olla kiusallisia, mutta täällä paikalliset vaikuttavat käyttävän heidän palveluitaan luontevasti.

Brasilian kaduilla ja rannoilla, niin turistikohteissa kuin paikallisten suosimissa paikoissa, liikkuu yrittäjää hyvin moneen lähtöön. Yksi myy bikineitä, toinen hattuja ja kolmas aurinkolaseja. Lisäksi kaupataan niin jäätelöä, juomia, suolapähkinöitä, popcornia kuin sateenvarjoja. Oma joukkonsa ovat kauppiaat, jotka myyvät kaikkea korvakuulokkeista puhelimen suojakuoriin. Palvelutarjonnasta löytyy muun muassa kenkien puhdistaminen tai taksien välitys.

Popcorn koju Manauksessa Teatro Amazonaksen kupeessa.

Toki itsensä työllistäminen on varmasti elinehto monelle brasilialaiselle. Arvostettavaa on mielestäni se, kuinka suurella vaivalla ja tarmolla nämä myyntimiehet työtään harjoittavat. Lisäksi he ovat sujuvasti haistaneet liiketoimintamahdollisuuden ja hyödyntävät sitä tehokkaasti. Sateenvarjothan ilmestyvät aina myyntiin kun pilvien värit muuttuvat tummanpuhuviksi.

Omaa suolapähkinäkauppaa?

Eräänlaista suolapähkinäbisnestä minulle ovat esimerkiksi Tarina vaurastumisesta esitykset. Havaitsin, että suomenkieliset sijoituskirjat maksavat maltaita ja moni sijoittamisesta kiinnostunut ei välttämättä pidä kirjojen lukemisesta. Halusin tiivistää matkani varrella oppimani asiat ja blogissa käsitellyt aihepiirit helposti saataviksi ja luettaviksi kokonaisuuksiksi. Runsaalla vaivannäöllä ja laskemattomin tunnein tehdyt tietopaketit ovat, ensimmäisestä laskettuna, olleet myynnissä yli puoli vuotta. Kaupaksi on mennyt useita kymmeniä esityksiä - kiitos ostaneille!

Tällaisen tarjonnan yhtenä keskeisenä kaupallisena ajatuksena on, että kerran laadittuna esitysten ylläpito ja myynti eivät vaadi suurta työtä. Suolapähkinät kun tarvitsee aina uudelleen valmistaa, kääriä paperisiin rulliin ja lähteä myymään. Toki esitysteni myyntialustana toimiva blogi vaatii ylläpitoa ja uusia kirjoituksia lukijoiden mielenkiinnoksi – mutta sen teen mielelläni.

Asuntojen vuokraus sekä osakkeista tuloutuvat osingot ovat tällä hetkellä tärkein sivuliiketoimintani. Näen sen juuri liiketoimintana, koska sijoittaminen vaatii ajankäyttöä. Uusiin sijoituskohteisiin tutustuminen, olemassa olevien sijoitusten seuranta ja sijoitussalkun hallinta kokonaisuudessaan vievät useita tunteja viikossa. Mitä suuremmaksi sijoitussalkku kasvaa, sitä tehokkaammaksi (tulot/ajankäyttö) pääoman hoitaminen käy. Samalla tulen kuukausi kuukaudelta riippumattomammaksi siitä, että päivätyössäni myyn suolapähkinöitä muiden osakkeenomistajien hyväksi.

No mitä opimmekaan?

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa keskeistä on riippumattomuus muista, kuten työnantajasta tai pankista. Tähän päästäkseen vaurastumisen yhtälössä keskeinen vauhdittaja on tulojen kasvattaminen, koska menoja voi leikata vain tiettyyn pisteeseen saakka. Mitä pikemmin haluaa perille sitä enemmän on säästettävä. Toinen toimintavaihtoehto on luoda itselle hiljalleen sivutuloja, joilla voi kattaa menoja. Itse pyrin yhdistämään sekä palkkatuloistani tehtävät sijoitukset että muista lähteistä tulevat sivutulot. Ehkäpä jonain päivänä voin näiden turvin hyvillä mielin siirtyä tarjoilijaksi rantaravintolaan – vaikkapa ihan vain harrastuksena.

***
Kuinka yhdistää niin säästäminen ja sijoittaminen matkalla ensimmäiseen 100 000 euroon? Osta Tie ensimmäiseen 100 000 euroon esitys!

Pieniä ostoja Brexitissä

Sijoituspäiväkirja

Kesäkuu 2016

Vuoden puolivälissä aikaani kului toisensijoitusasunnon hankintaan. Kaupankäynnin eri vaiheisiin, asuntonäyttöön, dokumenttien läpikäyntiin, lainan hakemiseen, tarjousprosessiin ja varsinaiseen kaupantekoon, saa kulumaan mojovasti aikaa. Tämä sai osakseen pidettyä minut pois osakemarkkinoilta aina Brexitiin saakka. 

Ennen juhannusta ostin takaisin 100 kappaletta Kemiran osakkeita 10,59 euron hintaan. Olin myynyt 200 kappaletta 11 euron hintaan toukokuun lopussa. Mikäli kurssilasku jatkuu, ostan vielä erän lisää. Mielenkiinnolla katson, milloin spekulaationi Kemiran osakkeella pettää yleisen kurssilaskun seurauksena. Turvana on kuitenkin Kemiran melko hyvin turvattu osinko.

17. kesäkuuta koettiin mielenkiintoinen hinnoitteluilmiö usean osakkeen kohdalla. Esimerkiksi Kemiran osake painui 10,6 eurosta alle 9,9 euroon suuren kaupankäyntivolyymin saattelemana. Maanantaina 20.6. osake kipusi takaisin lähes kahdeksan prosenttia. Vastaavasti myös Fiskarsin osake niiasi voimakkaasti, vaikkei palautunut maanantaina yhtä voimakkaasti. Tällaiset poukkoilut ovat yksi syy miksi sijoitan amerikkalaisiin osakkeisiin, jotka on hinnoiteltu tehokkaammin (vaikkei tehokkaasti).

Brexit laukaisi markkinoilla voimakkaan hintaliikkeen alaspäin. Maanantaina heti juhannuksen jälkeen tein kaksi pientä ostoa. Ostin 100 kappaletta Nordean ja 200 kappaletta Ratoksen osaketta. Molemmat yhtiöt reagoivat Brexitiin voimakkaasti noin kahdeksan prosentin kurssilaskulla. Kummallakaan ei ollut merkittävää liiketoimintaa Britanniassa. Sen sijaan molemmat yhtiöt toimivat alalla, jolla luottamus oli hyvän liiketoiminnan edellytys. Nähtäväksi jää kuinka voimakas luottamuspula Brexitistä muodostuu. Halusin kuitenkin hyödyntää korjausliikettä ja ostaa osakkeita, jotka koin liiketoimintaan nähden kohtuullisesti arvostetuksi.

Kesäkuussa siirsin kertyneet S-Ryhmän osuusmaksun korot osakesalkkuuni. Lyhensin sisäistä velkaani, jonka olin ottanut siojittaakseni Lainasto Oy:n osakkeisiin. S-Ryhmän osuudet maksoivat sijoitetulle pääomalle noin 9 prosentin tuoton. Viime vuoteen verrattuna olin sijoittanut neljään uuteen osuuskaupan jäsenyyteen. Loin yhden taulukon lisää seuratakseni, että osuuskauppojen maksuilla on pysyvyyttä. Koska osuuskauppoen hallintoon vaikuttaa edustajisto, joka valitaan jäsenistön äänestyksellä, voi osuuskaupoissa ilmetä painetta välttää sijoittajille maksettavia tuottoja.

***

Seuraa tarinaa myös Facebookissa.