Miksi olen sijoittanut lähes seitsemäänkymmeneen arvopaperiin?
- Pidän osakesijoittamisesta ja päädyn usein tutkimaan yhtiöitä mahdollisena sijoituskohteena. Vaikka useimmiten hylkäänkin ajatuksen sijoittamisesta yhtiöön, moni päätyy salkkuuni ennemmin tai myöhemmin.
- Tärkeimpänä tavoitteenani on kasvattaa osinkotuloja absoluuttisesti. Jos omistaisin kymmentä eri yhtiötä tasaosuuksin ja yksi leikkaisi osinkoaan, laskisivat osinkotuloni 10 prosenttia. Kun omistan paljon eri osakkeita, yksittäisen yhtiön osingon leikkaus, ei vaikuta suuresti osinkokertymääni.
- Olen tarkoituksella pyrkinyt laajaan hajautukseen hankkimalla yhtiöitä eri toimialoilta, kokoluokista ja eri pörsseistä. Sijoittamalla amerikkalaisiin ja ruotsalaisiin yhtiöihin haen myös valuuttahajautusta.
- Moni yhtiö on salkussani myös historiallisista syistä. Kun aloitin osakesijoittamisen, sijoitusstrategiani haki vielä muotoaan. Ostin silloin salkkuuni yhtiöitä, joita en välttämättä tänä päivänä hankkisi, ainakaan korkealla arvostustasolla. Kun yhtiöt ovat nyt salkussani, saan erinomaisen osinkotuoton ostohinnalle. Siksi en näe järkeväksi luopua näistä sijoituksista.
- Yksittäiset yhtiöt joutuvat ajoittain tilapäisiin vaikeuksiin tai kurssi putoaa ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta. Kun kurssi niiaa, ostan lisää. Osalla yhtiöistä on salkussani erilainen rooli: jotkut ovat tasaisia osingonkorottajia, joita olen valmis ostamaan lisää sopivaan hintaan, toiset ovat salkussani korkeahkon osingon vuoksi, enkä välttämättä ole niitä valmis hankkimaan lisää.
- Suureen joukkoon osakkeita osuu paikoitellen yksittäisiä kurssiraketteja ja yritysostokohteita. Tällöin saan osingon lisäksi tuottoa kurssivoitoilla. Joskus yksi ostoperuste muiden joukossa on potentiaali yritysostokohteena, en kykene tunnistamaan näitä etukäteen. Suureen joukkoon yhtiöitä näitä tilanteita osuu kuitenkin herkemmin.
- Minulle on ollut henkisesti helpompaa ostaa salkkuun uutta yhtiötä kuin lisätä omistusta olemassa olevassa positiossa, jonka markkinahinta on huomattavasti keskiostohintaani korkeampi. Heikkouksetkin on hyvä tunnistaa ja myöntää.
- Mielestäni osakkeiden lukumäärä ei ole ratkaisevaa. Lukumäärä on suhteutettava sijoittajan tavoitteisiin, mikäli sijoittaja tavoittelee nopeaa salkun arvonnousua ei ole syytä sijoittaa kymmeniin osinkoyhtiöihin. Sijoittaja myös pystyy hallitsemaan suurta salkkua paremmin, jos valitsee salkkuunsa taattuja laatuyhtiöitä, jotka tekevät kelpo tulosta vuodesta toiseen.
Menestyksekäs osakesijoittaminen vaatii sijoituskohteiden ajoittaista seurantaa. En väitä seuraavani tai pystyväni seuraamaan 67 eri sijoitusta riittävän syvällisesti. Suomalaisia sijoituksiani seuraan suomalaisen talousmedian välityksellä. Amerikkalaisia seuraan Seeking Alpha sovelluksella, josta luen omistuksiini liittyviä artikkeleita eri kulkuvälineissä. Ruotsalaisten yhtiöiden varalle minulla ei vielä ole systemaattista seurantaa, mutta Shareville syötteeseeni näyttää tulevan aika hyvin yhtiöitä käsitteleviä uutisia. Ruotsalaisissa sijoituksissani on kuitenkin monta pienyhtiötä, joista ei aktiivisesti uutisoida.
Suuri osakkeiden lukumäärä ja kohteiden ei-niin-tiivis seuraaminen luo yhden merkittävän riskin, jota olen pohtinut viime aikoina. Kutsuisin sitä seuraavasti: tuottojen valuminen sormien välistä. Jos osakkeen arvostus nousee perusteettoman korkeaksi tai yhtiö on loistonsa huipulla ennen liiketoiminnan käännettä heikompaan, olisi aktiivisen sijoittajan osattava luopua sijoituksesta kotiuttamalla arvonnousu paperivoitosta euroiksi pankkitilille. Valitettavan usein huomaan menettäneeni nämä tilaisuudet. Otettakoon lyhyeksi esimerkiksi vaikkapa IBM. Ostin osaketta vuosien 2015 ja 2016 tammikuussa. Sittemmin listasin yhtiön myyntikohteeksi vuonna 2016. Maaliskuussa 2017 olisi ollut ihanteellinen myyntiajankohta 180 dollarin tuntumassa. Nyt osakekurssi on vain vähän yli keskihintani. Tähän problematiikkaan on syytä palata erillisen kirjoituksen voimalla.
Suuri osakkeiden lukumäärä ja kohteiden ei-niin-tiivis seuraaminen luo yhden merkittävän riskin, jota olen pohtinut viime aikoina. Kutsuisin sitä seuraavasti: tuottojen valuminen sormien välistä. Jos osakkeen arvostus nousee perusteettoman korkeaksi tai yhtiö on loistonsa huipulla ennen liiketoiminnan käännettä heikompaan, olisi aktiivisen sijoittajan osattava luopua sijoituksesta kotiuttamalla arvonnousu paperivoitosta euroiksi pankkitilille. Valitettavan usein huomaan menettäneeni nämä tilaisuudet. Otettakoon lyhyeksi esimerkiksi vaikkapa IBM. Ostin osaketta vuosien 2015 ja 2016 tammikuussa. Sittemmin listasin yhtiön myyntikohteeksi vuonna 2016. Maaliskuussa 2017 olisi ollut ihanteellinen myyntiajankohta 180 dollarin tuntumassa. Nyt osakekurssi on vain vähän yli keskihintani. Tähän problematiikkaan on syytä palata erillisen kirjoituksen voimalla.
***
Mikäli yksittäisten osakkeiden riskit huolestuttavat, rakenna itsellesi ETF-osinkosalkku. Lue lisää tarkemmin.