Menestyneiden sijoittajien sanotaan luoneen valtavat omaisuutensa keskitetyillä panoksilla [concentrated bets] harvalukuisiin sijoituksiin. Kun suurella pääomalla osuu yhtiöön ja osakkeeseen, jonka arvo nousee voimakkaasti vuosia, pääoma kasvaa satumaisiin lukemiin. Kaikkien tuntema Warren Buffettin Berkshire Hathaway sijoitti Applen osakkeisiin vuosina 2016-2018 36 miljardia dollaria - osakkeiden arvo on tänään noin 140 miljardia dollaria.
Reilun vuosikymmenen sijoitusurani aikana olen ollut huono ottamaan vahvaa näkemystä ja tekemään suuria sijoituksia yksittäisiin osakkeisiin. Olenkin pohtinut teemaa suurista yksittäisistä sijoituksista kuluneen vuoden aikana ja pyrin tässä selkiyttämään omia näkemyksiäni. Ensinnäkin, mitä on keskitetty sijoittaminen? Annetaan aiheesta kirjan (tiivistelmä) kirjoittaneiden tehdä määrittely:
"It [concentrated investing] is investing in such a way that one
is not relying on diversification to keep
the effect of individual errors in one’s
portfolio remaining tolerably small. To
put it a different way, it is investing in a
sufficiently small number of positions
such that if any individual position is a
mistake that results in the permanent
loss of capital, it will be an unpleasant
mistake. A concentrated investor invests
in from 10 to 30 positions typically, with
more than half of the portfolio exposure
coming from the top 10 positions."
Kuten Benello, Van Biema ja Carlisle kirjoittavat keskitetty sijoittaminen ei ole kaikkia varten. Minä olen ylihajauttaja omista syistäni, enkä suosittele sitä kenellekään. Muutamat salkun sijoitukset ovat kasvaneet ajoittaisten lisäostojen ja erityisesti arvonnousun myötä suurehkoon painoon, mutta kovinkaan tietoisesti en ole painoa kasvattanut. Esimerkkejä näistä yhtiöistä ovat vaikkapa Vaisala, Bufab ja Kesko. Vaikka sijoituspääomani on suhteellisen suuri, kaikki kertaostoni ovat yhä edelleen hyvin pieniä. Se kielii riskin kaihtamisesta. Olenko panostanut mihinkään osakkeeseen isosti?
Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt kaksi huomattavasti keskimääräistä suurempaa sijoitusta. Ensimmäinen niistä oli saksalainen KSB, jota käsittelin blogimerkinnässä lokakuussa 2020. Viimeisimpänä olen sijoittanut amerikkalaiseen vakuutusyhtiöön Universal Insuranceen. Kumpikaan sijoituksista ei ollut kymmentäkään prosenttia koko portfoliostani, mutta noin kymmenen kertaa tavanomaista sijoitusta suurempia. Suuremmissa sijoituksissa olen keskittynyt etenkin varmistumaan siitä, että todennäköisyys osakkeen suuremmalle kurssilaskulle on alhainen. Molempia sijoitusteesejä sekä yhtiöitä yhdisti monta eri piirrettä: vahva markkina-asema, tuotteiden välttämättömyys, vahva tase, pitkä toimintahistoria, tilapäiset vaikeudet, teknologisesti vakaa toimiala, turvallinen osinko ja matala arvostustaso.
Mikä sitten tekee suurista panoksista niin haastavaa?
Vaikka olisin kuinka analysoinut yhtiötä en tiedä mihin suuntaan ja milloin osakekurssi liikkuu.
Sijoitusten keskittämisen etuna sanotaan usein olevan sijoituskohteen syvä tuntemus. Yksityissijoittajina teemme päätöksiä julkisen tiedon varassa ja siksi informaatioetua on vaikea saavuttaa. Käyttämällä useita viikkotyötunteja yhden yhtiön tutkimiseen voi toki saavuttaa informaatioedun keskimääräiseen sijoittajaan nähden, muttei kuitenkaan verrattuna institutionaalisiin sijoittajiin, jotka lopulta liikuttavat osakekursseja, ja tekevät sitä usein ennen varsinaisia uutisia. Kuten seuraaavaksi huomaamme, pelkästään sijoituskohteen syvä tuntemus ei usein riitä, vaan on tunnettava pintaa syvemmältä myös yhtiön toimiala ja sen dynamiikka. Yhtiöt eivät elä tyhjiössä, ellei kyse ole monopolista.
Tehdessäni laajaa analyysiä Universal Insurancesta tulin aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että yhtiö on aliarvostettu. Yhtiö oli kärsinyt ulkoisista tekijöistä, jotka mielestäni ovat parhaillaan ja vähitellen kääntymässä sille vastatuulesta myötätuuleksi. En kuitenkaan tiennyt asiaa varmaksi, enkä sen tarkkaa ajankohtaa. Totesin kuitenkin, että oli hyvin todennäköistä, että yhtiön suotuisasti kehittyvä talous jatkaisi urallaan eri katalyyttien vaikutuksesta ja sitä odotellessani yhtiö maksaisi reilun kokoista osinkoa.
Tämän päätelmän tukemana kasvatin positiotani kuukausien aikana reilun kokoiseksi ja tein viimeisen suuremman lisäyksen juuri ennen kolmannen kvartaalin tuloksen julkistusta. Ostonappia painaessani ajattelin enää vain, että on uskottava itseensä ja omaan analyysiin. Tulosjulkistus ja sitä seurannut kurssinousu toi vahvistusta sijoitusteesilleni ja ostin osaketta jälleen hieman lisää. Teesini vahvistumisesta huolimatta, en vieläkään voi olla varma ovatko muut sijoittajat yhtä mieltä kanssani siitä, että osakkeen hinnan tulisi olla reilusti nykykurssia korkeammalla. Luotan arviooni aiempaa enemmän, mutta osakemarkkinoilla vain epävarmuus on varmaa.
Yhtiön ja osakkeen ollessa suurella painolla salkussa, on tunnistettava nopeasti, mikäli on väärässä tai yhtiön kehityksessä tapahtuu käänne pysyvästi huonompaan. Ennen lähtöäni kolmen viikon pyörämatkalle, twiittasin Keskosta, jonka osakekurssi oli pitkällisen trendin myötä noussut jo yliarvostetun puolelle. Vaikka olisi kannattanut, en myynyt yhtään osaketta, vaan pyöräilin jossain Euroopan pelloilla tai vuorilla tyytyväisen tietämättömänä kurssiluisusta. Tämä sattuma vähintäänkin tuplasi matkani kustannukset. Usein käykin niin, että sijoittajan toivoessa käännettä osakekurssi lipuukin vähitellen aina vain alaspäin. Toisinaan osakeurssi tulee viheltäen alas läpi kaikkien teknisten tukitasojen. Näissä tilanteissa vuosien aikana kertyneet paperivoitot hupenevat nopeasti.
Nämä tilanteet aiheutuvat muutoksissa sijoittajien odotuksissa. Mikäli sijoittajat näkevät yhtiön kasvun tai kannattavuuden hidastuvan, osake arvostetaan nopeasti matalammin kertoimin. Sijoittajien osakkeelle asettamia odotuksia voi toki mallintaa, mutta tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa. Nämä tuntemattomat tekijät aiheuttavat (yksityis)sijoittajalle vaikeasti ennakoitavia riskejä, jotka voivat pahimmillaan johtaa suuriin heilahteluihin salkun arvossa. Volatiliteetti ei kuitenkaan ole pahasta, jos sitä on valmis sietämään. Keskitettyjä sijoituksia tehdessä on kuitenkin hyvä ymmärtää mitkä odotukset ja tulevaisuuden mahdolliset kehityskulut ohjaavat osakkeen hintaa, niiden vaikutus koko salkun tuottoon voi olla huomattava.
Yhtiöt ja toimialat ajautuvat ajoittain vaikeuksiin tai sijoittajien epäsuosioon sisäisistä tai ulkoisista syistä.
Kun hyvä yhtiö on tilapäisissä vaikeuksissa ulkoisista syistä, on usein hyvä tilaisuus ostaa osakkeita edullisesti. Pyrin aktiivisesti löytämään tällaisia tilanteita. Mikäli sijoittajien odotukset yhtiön tulevaisuudesta ovat alhaiset ja yhtiöllä on korkea todennäköisyys ylittää nämä odotukset, on oikea hetki sijoittaa isosti. Kiinteistövakuuttaja Universal Insurance on näkemykseni mukaan juuri tällaisessa tilanteessa. Yhtiön taloudellista suorituskykyä on runnellut niin sään ääri-ilmiöt kuin toimintaympäristön epäsuotuisuus. Myrskyistä voi olla taukoa, vaikka ne tuskin vähenevät pitkällä aikavälillä,
Ulkoisia tekijöitä on toimialaa tuntemattoman sijoittajan usein vaikea arvioida tai ainakin niitä on helppo aliarvioida. Nokian huippuvuodet lienee klassinen esimerkki ja viimeisimpänä Kiinan kiinteistömarkkinoiden vaikeudet pyykäisivät Konen osakekurssin takaisin koronakriisiä edeltävälle tasolle. Näissä tilanteissa suuresti näihin pitkän aikavälin voittajiin uskoneet ovat nopeasti menettäneet paljon pääomaa tai paperivoittoja. Oli kyseessä sitten laadukas huippuyhtiö, kuumin tekno-osake tai keskinkertainen käänneyhtiö sijoittajan on syytä suojella pääomaansa eri menetelmin, esimerkiksi stop-loss toimeksiannolla. Olisi hienoa, että myös Nordnetissa sen voisi tehdä GTC-periaatteella. Vinks vinks.
Hajautettuna nukun paremmin.
Sijoittajan yksi tärkeimmistä tehtävistä on suojata pääomaa, se on sijoittajan työkalu. Hajautettu salkku suojaa sijoittajaa yhtiökohtaisilta riskeiltä, ja samalla vaimentaa yksittäisten yhtiöiden arvonnousun vaikutusta koko salkun tuottoon. Keskitetyssä salkussa sijoittajan on välttämätöntä seurata sijoituksiaan hyvin tarkasti, muutoin idealta putoaa pohja. Salkun kehitykselle kriittisiä hetkiä ovat kvartaalitulokset ja muut yhtiötä koskettavat merkittävät tapahtumat, vaikkapa tuotelanseeraukset ja markkinoiden kehitystä koskettavat uutiset. Hajautetussa salkussa näiden tapahtumien vaikutukset jäävät pienemmiksi.
Koska pyrin elämään osingoilla, minulle pääasiallisesti riittää, että salkkuni yhtiöt pystyvät maksamaan osinkoa. Samanaikaisesti haluan haastaa itseäni sijoittajana ja löytämään kohteita, joiden avulla voin kasvattaa pääomaani arvonnousun muodossa. Suuremmat sijoitukset ovat sekä viihdyttävää aarteen metsästystä että älyllinen haaste. Ne pitävät mielen virkeänä. Samalla niiden tekeminen on kuitenkin ajankäytöllinen haaste, sijoituskriteerit täyttäviä kohteita ja tilanteita tulee vain harvoin vastaan ja analyysin tekeminen vaatii tuntikausien työtä.
Miten olen vastannut näihin haasteisiin?
Luonnollisesti pitkän aikavälin tähtäin on yksi tärkeimpiä onnistumisen elementtejä asettaessa suuria panoksia yksittäisiin osakkeisiin. Parhaimpienkin yhtiöiden osakkeet kokevat suuria kurssipudotuksia, mutta lopulta fundamentit saattavat osakekurssin aiempaa korkeammalle. Osakkeet kulkevat alas hissillä ja ylös liukuportaita pitkin. Suuret arvonnousut ottavat siis aikaa. Käänteet liiketoiminnassa tai toimintaympäristössä tapahtuvat hitaasti. Vaikka strategiani on kasvattaa osinkotuloja hajautetulla salkulla, pyrin pitkällä aikavälillä tekemään aiempaa enemmän suurempia harkittuja sijoituksia. Seuraavilla keinoilla pyrin vaimentamaan edellä mainittuja suurten panosten henkisiä haasteita:
- Ajallinen hajauttaminen ostaessa ja myydessä: Luonnollisesti suurta positiota harvoin kannattaa rakentaa yhdellä ostolla. Kun ostan osaketta salkkuun ensimmäisen erän, vaivaudun helpommin tutkimaan sitä tarkemmin. Seuraavaa ostoa tehdessäni tunnen yhtiön ja osakekurssin luonteen paremmin.
- Sijoitusten tekeminen useampaan salkkuun: Täydellinen silmänkääntötemppu on ostaa samoja osakkeita eri salkkuihin. Näin joutuu ainakin miettimään useammin kuin kerran ennen kuin myy salkustaan osakkeen, joka jatkaa nousuaan myyntipäätöksen jälkeen. Kun positio on jakautunut eri salkkuihin, sen henkinen painolasti voi olla pienempi. Toimii minulla.
- Kaupankäynti position ympärillä: Vaikka taloudellisesta parempaan lopputulokseen voi usein päästä yksinkertaisesti pitämällä osakkeista kiinni, voi henkisesti helpompaa olla myydä pieni osa suuresta positiosta lyhyiden nousupyrähdysten jälkeen ja pyrkiä ostamaan osakkeet takaisin, kun osakekurssi korjaa alas lentoradalleen. Näin saa kotiutettua voittoa pidemmällä matkalla ja hyödynnettyä markkinoiden aaltoliikettä.
- Stop-loss toimeksiannot: Käytän paljon aiempaa enemmän stop-loss toimeksiantoja. Roikun aiempaa vähemmän osakkeen kyydissä, jos on todennäköisempää, että kurssi jatkaa laskuaan.
- Osinkosijoittaminen: Kun sijoitan osinkoa maksavaan yhtiöön, tiedän, että saan tuottoa vaikkei ajoitukseni osuisi suoraan arvonnousua tuovaan käännekohtaan.
Yhtiön ja osakkeen syvällinen tutkiminen ei ole yksinään ratkaisu haasteeseen. Kun käytämme aikaa johonkin paljon, tulemme sitoutuneemmaksi toiminnan kohteeseen, vaikkei siihen järkisyytä olisikaan. On myös helppo etsiä omaa teesiä tukevia tietoja ja jättää vastakkaiset näkökohdat huomiotta. Mitä enemmän tutkin yksittäistä yhtiötä ja osaketta, sitä enemmän skeptikkona näen myös yhtiötä koskettavat riskit. Tämä onkin varmasti kohdallani suurin haasteeni, pessimistit kun eivät osakemarkkinoilla pärjää, usein perustellun analyysin ja näkemyksen rinnalle tarvitaan siis lujaa uskoa.
Lisää aiheesta
Insights on How to Manage a Concentrated Portfolio
Concentrated bets - how the world's best value investors got rich
***
Hanki uusia sijoitusideoita - lue Vaurastumisen välineet.
