perjantai 26. helmikuuta 2021

Ostin lisää turvallisuutta salkkuuni

Sijoituspäiväkirja

Helmikuu 2021

Helmikuun blogimerkinnöissä julistin itseni päätoimiseksi sijoittajaksi. Vaikka minulla on sijoittamisesta kokemusta tusinan verran vuosia, on täysipäiväinen sijoittaminen vasta alussa. Tällä hetkellä olen keskittynyt sukeltamaan syvälle sijoittamiseen ja toimenpiteisiin, jotka mahdollistaisivat sijoittamisen ammattina. Näistä kerron tarkemmin ensi viikon kirjoituksessa. Sitä ennen on aika raportoida osinkosalkun helmikuun tapahtumat, jotka pyrin tarkoituksella pitämään lukumäärältään mahdollisimman pienenä.

Ostin osinkosalkkuuni erän lisää Securitaksen osakkeita. Olin ostanut yhtiön osakkeita viimeksi vuonna 2012 50 kruunun hintaan. Nyt maksoin osakkeesta 130 kruunua kappaleelta. Vaikka yhtiön tulos laski viime vuonna 10 prosenttia koronan kurittamana, yhtiö lupasi maksaa 4,8 kruunun osingon toukokuussa. Securitas siirtyy tarjoomassaan jatkuvasti kohti ‘elektoronista turvallisuutta’, joka kasvoi parikymmentä prosenttia viime vuonna.

Ostin myös lisää tickerillä EXV2 kulkevaa ETF:ää, joka seurasi eurooppalaisia telekommunikaatioyhtiöitä. Teesini tässä oli se, keskihinnan alentamisen lisäksi, että rotaatio arvo-osakkeisiin voisi siivittää puhelinoperaattoreiden osakekursseja. Samalla siirtymä 5G:hen voi tuoda puhelinoperaattoreille uusia liiketoimintamahdollisuuksia markkinaan, joka ei juuri kasva. Teleoperaattoreiden arvostustasot eivät päätä huimaa. Sillä välin kun odottelen, että nämä yhtiöt tulevat taas hylkiöistä hyväksytyiksi, tilittää ETF kohtuullisen tuotto-osuuden.

Helmikuun puolivälin seurannassa osakesalkku nousi jälleen uuteen ennätykseen lähes 328 000 euroon. Eiköhän tehdä tästä perinne! Kokonaisvarallisuus nousi 585 000 euroon usean eri tekijän siivittämänä, suurin komponentti oli uuden pääoman lisäys ja arvonnousu muutamissa alaluoksissa kuten spekulatiivisissa sijoituksissa. Mielestäni markkinoilla on havaittavissa jonkin verran hermoilua. Vaikka viime kuussa kerroin lisänneeni käteispainoa, meni ne rahat nopeasti takaisin osakkeisiin. Nyt sitä voisi hieman taas lisätä. Saammeko elää viime vuoden alamäen uudelleen?

***

perjantai 19. helmikuuta 2021

Nyt minusta tuli sijoittaja - 2. osa

Osa 2: Lähtökohdat uuteen lukuun

Minusta on tullut päätoiminen sijoittaja. Avasin tähän tilanteeseen johtanutta loppukohtausta kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa. Viimeinen töytäisy oli päätös yli vuosikymmenen mittaiselle työuralle ja sinetti siirtyä rakentamaan jotakin omaa. En hae tällä hetkellä aktiivisesti töitä, vaan keskityn sijoitustoimintaan ja sen kehittämiseen. Se tarkoittaa opiskelua, prosessien ja työvälineiden kehittämistä, yhtiöiden ja trendien analysointia sekä kaupankäyntiä, kirjanpitoa ja suunnittelua.

Sijoittajauraan johtaneiden tapahtumien myötä olin ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen yli kolme viikkoa tekemättä työtä. Se on tehnyt hyvää, vaikka olen toki työstänyt sijoittamista, lähestulkoon samaan tapaan kuin edellisvuonna varautuessani siihen mitä tuleman pitää. Olen lukenut, opiskellut espanjaa ja urheillut. Olen viettänyt elämää taloudellisesti riippumattomana, matkustamista lukuunottamatta lähes samalla tavalla kuin kolme vuotta sitten hahmottelin. Olenko taloudellisesti riippumaton? Tavallaan, eikä sillä oikeastaan ole väliä, koska harrastuksena alkaneesta sijoittamisesta on muotoutumassa mielenkiintoinen ammatti.

Työvälineenä 0,75 miljoonan varallisuus

Muutama viikko sitten listasin koko omaisuuteni, josta nyt tulee pääasiallinen työvälineeni. Pottia täydentää alkuvuoden säästöt ja arvonnousu sekä katsantokannasta riippuen jonkinkokoiset erokorvaukset. En tule muuttamaan sijoitusstrategiaani, mutta tulen painottamaan siinä aiempaa enemmän spekulatiivista sijoittamista, jonka kiihdyttämisen aloitin jo viime vuonna. Spekulatiivisella sijoittamisella pyrin tavoittelemaan sijoitustuottoja osinkojen sijasta osakkeiden arvonnousulla. Olen pyrkinyt viemään spekulointia systemaattisempaan suuntaan ja tulen raportoimaan tuloksista kirjoitussarjan kolmannessa osassa. Systemaattisuuden tukemana on parannettava toiminnan laatua ja kokoa. Minun on otettava paremmin näkemystä ja ajateltava isommin.

Osinkosijoittaminen on toimeentuloni tukijalka, jonka tulen pitämään samalla tasolla tai hieman kasvattamaan. Asuntosijoittamisen pidän nykyisellään tai luovun kohteista (jos olet kiinnostunut ostamaan kolme vuokrattua yksiötä, n. 185 k€, ota yhteyttä). Vaihtoehtoisista sijoituksista karsin rönsyjä. Näiden omaisuuslajien sisällä, olemassa olevassa portfoliossani kokonaisuutena ajateltuna, on paljon trimmattavaa ja tehostettavaa. Olemassa olevat sijoitukseni tuovat minulle perustulon ja spekulatiivisen sijoittamisen on määrä tuoda voita leivän päälle. Lisään spekulatiivisiin sijoituksiin kohdistettuja pääomia noin kolmanneksella tulevien kuukausien aikana.

Koska minulla ei ole palkkatyön tuomia ansioita, en pysty lisäämään pääomaa salkkuuni säästöistä. Minun on elätettävä itseni pääoman tuotoilla - tai jos en saa niitä aikaiseksi kulutettava pääomaa. Tämä on perustavanlaatuinen muutos sijoitustoimintaani. Jos näen markkinoilla uuden idean, pääoma on siirrettävä siihen jostakin toisesta kohteesta. Minulla on hätärahastossa 30 000 euroa. Vaikka minulla ei suurta hätää olekaan, käteinen on varattu tämänkaltaisiin tilanteisiin. Hätärahaston varoilla pärjään puolitoista vuotta. Sen aikaa voin hyvin sijoittaa uudelleen sijoitustuotot ja muut tulot. Samalla voin rakentaa yksinkertaisen systeemin pääoman päätoimiseen ja tehokkaampaan hallintaan ja kuinka säännöstelen rahat elämiseen.

Yksi sijoittajaksi ryhtymisen mahdollistava tekijä on alhainen kulutaso. Hahmottelin budjettia tällaisen tilanteen varalle aiemmin, eikä se ole siitä suuresti muuttunut. Passiiviset tuloni, osingot, vuokrat ja korot, riittävät kattamaan menot. Kaikki aktiivisesti hankitut tulot ovat lisä, jolla voin kohentaaa elintasoani. En koe kaipaavani elämääni enempää asioita jotka tarvitsisi rahoittaa, siksi voin kehittää sijoittamista ilman suurta painetta saavuttaa nykyistä suurempia tuottoja. Suurin paine tuleekin varmasti oman pääni sisältä. Haluan menestyä siinä mitä teen, osaanko rakentaa oikeanlaisen infrastruktuurin sijoitustoiminnan ympärille ja maltanko keskittyä riittävästi oikeanlaiseen tekemiseen?

Mitä muuta sitten kuuluu vasta-alkaneelle sijoittajan uralle?

Muutama muu koukku vedessä

En ole lähettänyt yhtään työhakemusta. En tiedä miksi, mutta minulla on silti yksi tai kaksi koukkua vedessä työllistymisen suhteen. Luulen, että en ole vielä päässyt irti siitä harhaluulosta, etteikö itseään voisi elättää jotenkin muuten kuin tekemällä työtä jonkun toisen lompakon eteen. Tähän ajatteluun vaikuttanee suuresti läheisten ja yhteiskunnan ajatukset ja odotukset kuinka elää ja olla. Korona-aikana voisi olla yhdentekevää käydä päivätöissä. Samalla on vaikea uskoa todeksi, että on saavuttanut tai vähintäänkin saavuttamassa oman pitkäaikaisen tavoitteen ja pystyy elättämään itsensä työllä, josta nauttii. Jos eteeni ilmestyy liian hyvä tarjous, saatan ahneuksissani siihen suostua.

Koska en ainakaan toistaiseksi käy yhteiskunnan määrittelemällä tavalla työssä, saatan olla oikeutettu työttömyystukeen. En ole koskaan elämässäni hakenut tai saanut työttömyystukea, enkä siksi tiedä olenko siihen oikeutettu. Moraalisesti katson, että nostan tukea, jos olen siihen sääntöjen puitteissa oikeutettu. Jos päätän tukea hakea, jätän byrokraattien arvioitavaksi kelpoisuuteni. Olen osallistunut suurituloisena, kun tuloja katsotaan Suomen mittapuun mukaan, yhteiskunnan laskujen maksuun ja tulen tekemään niin myös jatkossa pääoma- ja yhteisötuloverojen muodossa.

Tarina vaurastumisesta, eli tämä blogi, tulee jatkamaan nykymuodossaan. Minulla tuskin riittää mielenkiintoa sen ulkoasun kohentamiseen, mutta pidän kirjoittamisesta. Arvon lukijoille voi olla mielenkiintoista nähdä, kuinka tarina jatkuu, kun tavoitteeseen on päästy puolenkymmentä vuotta etuajassa. Pystyykö sijoituksilla elämään vai tuhoaako kuplan puhkeaminen tämän haaveen? Ehkäpä ehdin kirjoittaa myös aiempaa syvääluotaavampia kirjoituksia. Koetan olla aktiivisempi sosiaalisissa medioissa, vaikka se ei ominta aluetta olekaan. (Seuraa Twitterissä.) Nyt kun yksi haave sijoittamisen osalta on saavutettu, jatkan haaveilua siitä, että voisin kirjoittamisella täydentää elantoani. 

Yksi ajatuksistani on tehdä pienimuotoista liiketoimintaa osakeyhtiön välityksellä. Osakeyhtiö on perustettu jo kauan sitten, mutta varsinaista liiketoimintaa yhtiössä on ollut vain vähän. Liiketoimintasuunnitelmaa minulla ei ole, enkä sellaiseen sitten kauppakorkeakoulun suuremmin usko. Yhtiön, pääoman ja vapaan päiväohjelman myötä minulla on hieman aiempaa parempi mahdollisuus tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Minua voisi kiinnostaa esimerkiksi tukea kasvuyhtiöitä myynti- ja markkinointiprojekteissa, tuottaa myyntihenkistä tai sijoitusaiheista sisältöä tai vaikkapa tehdä jonkinlaista koulutusta tai maahantuontia. Aion ainakin kirjoittaa muutaman uuden julkaisun syventäessäni tietämystäni eri sijoitusmahdollisuuksista.

Kun päivästä vapautuu kahdeksasta kymmeneen tuntia aikaa, huomaa, että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Varsinkin pörssi. Ensivilkaisulla moni niistä voi näyttää olevan ulottumattomissa, mutta päättäväisellä työnteolla moni tulee lähemmäksi. Vaikka ajatukseni saattavat olla vielä vähän hajallaan, tähän mennessä fokukseni on vienyt spekulatiivinen sijoittaminen. Kirjoitussarjan kolmannessa osassa avaan, kuinka olen onnistunut tarttumaan mahdollisuuksiin pörssissä.

***
Miten pääsin tähän asemaan? Ota oppaaksesi yksi Vaurastumisen välineistä.

perjantai 12. helmikuuta 2021

Nyt minusta tuli sijoittaja - 1. osa

Osa 1: Mistä tämä alkoi?

Ei, minusta ei tullut sijoittajaa sen vuoksi ainoastaan, että markkinat ovat nousseet viimeisen vuosikymmenen ajan. Vaikka se seikka on toki siivittänyt asioita, kertomus siitä, miten ja miksi minusta tuli juuri nyt sijoittaja, on hullunkurisempi. En siis ole nousumarkkinan humalluttama, vaikka saatan taas ajaa markkinakuoppaan suurella osakepainolla. Minusta tuli sijoittaja, koska järjestelmä joka on mahdollistanut korkean säästämisasteen ja sijoittamisen, töytäisi minut ulos.

Olen reilun kymmenvuotisen työurani aikana ollut useasti irtisanomisuhan alla. Kolmannella kerralla isku kohdistui minuun. Uudessa organisaatiokaaviossa ei ollut enää nimeäni, vaan tehtävä jaettiin kahteen osaan, hoidettavaksi kahdesta eri maasta kahden eri henkilön toimesta. Vaikka olin varautunut uutiseen henkisesti aina viime toukokuusta lähtien, oli tilanne hämmentävä. Koska en ollut sitoutunut yhtiön uuteen toimintamalliin, olin valmistautunut irtisanoutumaan. Nyt minun ei onnekseni tarvinnut irtisanoutua, vaan sen sijaan sain korvauksen irtisanomisesta. 

Koska näin työtilanteeni viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla yllä olevalla tavalla, olin ollut jo pidempään osana lupaavaa rekrytointiprosessia. Parin viikon kuluttua irtisanomisesta minulle tarjottiin töitä. Mietin muutaman päivän ajan tarjousta, jonka ehdot olivat paremmat kuin edellisessä yrityksessä. Miksi pohdin asiaa? Vaikka kyseessä oli suuri kansainvälinen yhtiö, rekrytointiprosessissa, tehtävässä ja muutamissa yritykseen liittyvissä yksityiskohdissa oli asioita, jotka eivät minua täysin vakuuttaneet. Lisäksi olin ajatellut pitäväni vapaata pohtiakseni, mitä haluan isona tehdä. Muuttuneen työtilanteeni takia olin kuitenkin tarjoukselle avoimempi - tai paremminkin sokeampi?

Taivuttelin itseni hyväksymään työtarjouksen. Toki minulla oli päätökseen monta hyvää syytä, vaikka epäilykset oman motivaationi ja mahdollisuuden erinomaisuuden suhteen säilyivät. Tilanne oli kuitenkin määrä kääntyä parhain päin, mielenkiintoisella tavalla. Alle kuukauden kuluttua sopimuksen allekirjoittamisesta tuleva esimieheni soitti  ja kertoi, että yritys oli aloittanut suuren organisaatiouudistuksen. Se saattaisi tarkoittaa sitä, että tehtävää, johon minut oli juuri palkattu, ei mahdollisesti enää olisi olemassa. Puhelun lopuksi hän kysyi, halusinko vielä tulla. Vastasin, että mietin asiaa ja palaan. Ilmoitin, että tulen töihin, mutta olen valmis neuvottelemaan myös muista vaihtoehdoista. He toivottivat minut tervetulleeksi töihin.

Mainitsemani kaikki vaihtoehdot säilyivät omassa mielessäni. Kului yli kuukausi ja vain viikkoa ennen sovittua aloituspäivää asiat saivat harvinaisen käänteen. Valitettavasti en voi paljastaa aivan kaikkia yksityiskohtia muutaman päivän aikana tapahtuneista keskusteluista. Puntaroimme muutamia eri vaihtoehtoja ja ehdotuksia molemmin puolin, neuvottelimme ja pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen. En tulisi menemään töihin, vaan katsoimme työsopimuksen katoavan ja lakkaavan olemasta. Olin onnekas, sain jälleen pienen korvauksen vapaudestani, tekemättä tuntiakaan työtä. 

Kylläpä liippasi läheltä. Olin vähällä ajautua heti uusiin töihin päästyäni eroon edellisistä suotuisalla tavalla.  Jos uskoo sattumaan, se töytäisi minua kahdesti. Jos uskoo onneen, se oli puolellani. Nyt olen ilman palkkatyötä ja haluan olla sijoittaja, ken kohtaloon uskoo, se töytäisi minua puolestani. Nyt ehdin myös miettiä, haluanko tehdä jotakin muuta. Samalla olen miettinyt paljon myös sitä, kuinka ihmisillä ylipäätään on aikaa käydä töissä? On mukavaa, kun työ ja harrastus ovat sama asia, niin jää paljon enemmän vapaa-aikaa.

*

Kirjoitussarja jatkuu kahdella jatko-osalla.

Vinkki: Kannattaa maksaa YTK-Yhdistyksen 18 euron jäsenmaksu. Sillä saa oikeusneuvontaa, jolle voi yhtäkkiä olla runsaastikin tarvetta. (Tämä ei ole mainos.)

Miten edetä uralla nopeasti? 21 vinkkiä urallesi ja paljon oppia omaltani: Lue Uraopas - 21 neuvoa uran alkuvaiheille.  (Tämä on mainos.)

perjantai 5. helmikuuta 2021

Vuosi alkaa myönteisesti mutta osinkouutiset pelottavat

Sijoituspäiväkirja

Tammikuu 2021

Tammikuussa tein ainoastaan yhden oston sekä yhden spekulatiivisen oston ja myynnin, pyrkiessäni rauhoittamaan spekuloinnin sitä varten tarkoitettuun satelliittisalkkuun, jonka kehityksestä raportoin satunnaisesti. Tässä päiväkirjassa kerron pääasiassa osinkosalkun tapahtumista. Yksi niistä oli järjestysluvultaan kolmas osto Tieton osakkeita 27 euron kappalehintaan. Olin hankkinut Tiedon osakkeita ensimmäisen kerran yli 10 vuotta sitten puolet edullisemmin. Toisen kerran olin ostanut Tietoa vuonna 2011, jolloin maksoin osakkeista 9,5 euroa kappaleelta. Joskus kannattaa ostaa laskeviin kursseihin.

Kävin osinkosalkussani taas kauppaa saksalaisen Corestaten osakkeilla. Olin jäämässä spekulatiiviseen positioon jumiin, kun osakekurssi ei kehittynyt myönteiseen suuntaan. Voimakkaana nousupäivänä myin kaikki osakkeet pienellä voitolla. Jo saman päivän aikana kurssi laski sen verran, että ostin kaksi kolmasosaa myymistäni osakkeista takaisin lähes viisi prosenttia edullisemmin. Seuraavan pompun yhteydessä luovun osakkeista ja jätän spekulaation sille pyhitettyyn paikkaan.  Tilaisuus tulikin joitakin päiviä ennen tämän tekstin julkaisua ja myin osakkeet pienellä voitolla pois.

Vuosi 2020 oli osinkojen osalta pettymys, osinkotuloni laskivat ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen. Alkaneesta vuodesta uhkaa tulla myös pettymys, jos uutiset jatkuvat tammikuun tapaan. Wärtsilä ja Lassila&Tikanoja ilmoittivat leikkaavansa osinkoaan ja Hennes&Mauritz ilmoitti, ettei ainakaan alkuvuodesta maksaisi osinkoa. Vaatekauppa aikoo sulkea muutaman sata myymällä vuoden 2021 aikana. Minulla on onneksi taloudellinen ja ajankäytöllinen mahdollisuus siirtää tai vahvistaa sijoittamisen painopistettä spekulatiivisempaan suuntaan eli pyrkiä sijoitustuottoihin arvonnousun kautta. 

Kuun puolivälin seurannassa osakesalkku nousi, tuttuun tapaan, uuteen ennätykseen 325 000 euroon ja myös kokonaisvarallisuus tykitti uuden ennätyksen saavuttaen lähes 550 000 euron lukeman. Vasta marraskuussa omaisuuteni arvo ylitti puolen miljoonan euron rajan. Tammikuun kasvu selittyikin pitkälti osakkeiden arvon nousulla. Joulukuuhun verrattuna omaisuuden arvo kasvoi 30 000 euroa, josta kaksi kolmasosaa selittyi osakkeiden arvon nousulla. Mielestäni markkinat näyttävät jo siltä, ettei tämä tule lähikuukausina jatkumaan. Olenkin spekulatiivisissa sijoituksissa myynyt positioita käteiseksi.

***
Hanki uutta tietoa alkaneen vuoden sijoituksiin. Lue Vaurastumisen välineet.