Osa 2: Lähtökohdat uuteen lukuun
Minusta on tullut päätoiminen sijoittaja. Avasin tähän tilanteeseen johtanutta loppukohtausta kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa. Viimeinen töytäisy oli päätös yli vuosikymmenen mittaiselle työuralle ja sinetti siirtyä rakentamaan jotakin omaa. En hae tällä hetkellä aktiivisesti töitä, vaan keskityn sijoitustoimintaan ja sen kehittämiseen. Se tarkoittaa opiskelua, prosessien ja työvälineiden kehittämistä, yhtiöiden ja trendien analysointia sekä kaupankäyntiä, kirjanpitoa ja suunnittelua.
Sijoittajauraan johtaneiden tapahtumien myötä olin ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen yli kolme viikkoa tekemättä työtä. Se on tehnyt hyvää, vaikka olen toki työstänyt sijoittamista, lähestulkoon samaan tapaan kuin edellisvuonna varautuessani siihen mitä tuleman pitää. Olen lukenut, opiskellut espanjaa ja urheillut. Olen viettänyt elämää taloudellisesti riippumattomana, matkustamista lukuunottamatta lähes samalla tavalla kuin kolme vuotta sitten hahmottelin. Olenko taloudellisesti riippumaton? Tavallaan, eikä sillä oikeastaan ole väliä, koska harrastuksena alkaneesta sijoittamisesta on muotoutumassa mielenkiintoinen ammatti.
Työvälineenä 0,75 miljoonan varallisuus
Muutama viikko sitten listasin koko omaisuuteni, josta nyt tulee pääasiallinen työvälineeni. Pottia täydentää alkuvuoden säästöt ja arvonnousu sekä katsantokannasta riippuen jonkinkokoiset erokorvaukset. En tule muuttamaan sijoitusstrategiaani, mutta tulen painottamaan siinä aiempaa enemmän spekulatiivista sijoittamista, jonka kiihdyttämisen aloitin jo viime vuonna. Spekulatiivisella sijoittamisella pyrin tavoittelemaan sijoitustuottoja osinkojen sijasta osakkeiden arvonnousulla. Olen pyrkinyt viemään spekulointia systemaattisempaan suuntaan ja tulen raportoimaan tuloksista kirjoitussarjan kolmannessa osassa. Systemaattisuuden tukemana on parannettava toiminnan laatua ja kokoa. Minun on otettava paremmin näkemystä ja ajateltava isommin.
Osinkosijoittaminen on toimeentuloni tukijalka, jonka tulen pitämään samalla tasolla tai hieman kasvattamaan. Asuntosijoittamisen pidän nykyisellään tai luovun kohteista (jos olet kiinnostunut ostamaan kolme vuokrattua yksiötä, n. 185 k€, ota yhteyttä). Vaihtoehtoisista sijoituksista karsin rönsyjä. Näiden omaisuuslajien sisällä, olemassa olevassa portfoliossani kokonaisuutena ajateltuna, on paljon trimmattavaa ja tehostettavaa. Olemassa olevat sijoitukseni tuovat minulle perustulon ja spekulatiivisen sijoittamisen on määrä tuoda voita leivän päälle. Lisään spekulatiivisiin sijoituksiin kohdistettuja pääomia noin kolmanneksella tulevien kuukausien aikana.
Koska minulla ei ole palkkatyön tuomia ansioita, en pysty lisäämään pääomaa salkkuuni säästöistä. Minun on elätettävä itseni pääoman tuotoilla - tai jos en saa niitä aikaiseksi kulutettava pääomaa. Tämä on perustavanlaatuinen muutos sijoitustoimintaani. Jos näen markkinoilla uuden idean, pääoma on siirrettävä siihen jostakin toisesta kohteesta. Minulla on hätärahastossa 30 000 euroa. Vaikka minulla ei suurta hätää olekaan, käteinen on varattu tämänkaltaisiin tilanteisiin. Hätärahaston varoilla pärjään puolitoista vuotta. Sen aikaa voin hyvin sijoittaa uudelleen sijoitustuotot ja muut tulot. Samalla voin rakentaa yksinkertaisen systeemin pääoman päätoimiseen ja tehokkaampaan hallintaan ja kuinka säännöstelen rahat elämiseen.
Yksi sijoittajaksi ryhtymisen mahdollistava tekijä on alhainen kulutaso. Hahmottelin budjettia tällaisen tilanteen varalle aiemmin, eikä se ole siitä suuresti muuttunut. Passiiviset tuloni, osingot, vuokrat ja korot, riittävät kattamaan menot. Kaikki aktiivisesti hankitut tulot ovat lisä, jolla voin kohentaaa elintasoani. En koe kaipaavani elämääni enempää asioita jotka tarvitsisi rahoittaa, siksi voin kehittää sijoittamista ilman suurta painetta saavuttaa nykyistä suurempia tuottoja. Suurin paine tuleekin varmasti oman pääni sisältä. Haluan menestyä siinä mitä teen, osaanko rakentaa oikeanlaisen infrastruktuurin sijoitustoiminnan ympärille ja maltanko keskittyä riittävästi oikeanlaiseen tekemiseen?
Mitä muuta sitten kuuluu vasta-alkaneelle sijoittajan uralle?
Muutama muu koukku vedessä
En ole lähettänyt yhtään työhakemusta. En tiedä miksi, mutta minulla on silti yksi tai kaksi koukkua vedessä työllistymisen suhteen. Luulen, että en ole vielä päässyt irti siitä harhaluulosta, etteikö itseään voisi elättää jotenkin muuten kuin tekemällä työtä jonkun toisen lompakon eteen. Tähän ajatteluun vaikuttanee suuresti läheisten ja yhteiskunnan ajatukset ja odotukset kuinka elää ja olla. Korona-aikana voisi olla yhdentekevää käydä päivätöissä. Samalla on vaikea uskoa todeksi, että on saavuttanut tai vähintäänkin saavuttamassa oman pitkäaikaisen tavoitteen ja pystyy elättämään itsensä työllä, josta nauttii. Jos eteeni ilmestyy liian hyvä tarjous, saatan ahneuksissani siihen suostua.
Koska en ainakaan toistaiseksi käy yhteiskunnan määrittelemällä tavalla työssä, saatan olla oikeutettu työttömyystukeen. En ole koskaan elämässäni hakenut tai saanut työttömyystukea, enkä siksi tiedä olenko siihen oikeutettu. Moraalisesti katson, että nostan tukea, jos olen siihen sääntöjen puitteissa oikeutettu. Jos päätän tukea hakea, jätän byrokraattien arvioitavaksi kelpoisuuteni. Olen osallistunut suurituloisena, kun tuloja katsotaan Suomen mittapuun mukaan, yhteiskunnan laskujen maksuun ja tulen tekemään niin myös jatkossa pääoma- ja yhteisötuloverojen muodossa.
Tarina vaurastumisesta, eli tämä blogi, tulee jatkamaan nykymuodossaan. Minulla tuskin riittää mielenkiintoa sen ulkoasun kohentamiseen, mutta pidän kirjoittamisesta. Arvon lukijoille voi olla mielenkiintoista nähdä, kuinka tarina jatkuu, kun tavoitteeseen on päästy puolenkymmentä vuotta etuajassa. Pystyykö sijoituksilla elämään vai tuhoaako kuplan puhkeaminen tämän haaveen? Ehkäpä ehdin kirjoittaa myös aiempaa syvääluotaavampia kirjoituksia. Koetan olla aktiivisempi sosiaalisissa medioissa, vaikka se ei ominta aluetta olekaan. (Seuraa Twitterissä.) Nyt kun yksi haave sijoittamisen osalta on saavutettu, jatkan haaveilua siitä, että voisin kirjoittamisella täydentää elantoani.
Yksi ajatuksistani on tehdä pienimuotoista liiketoimintaa osakeyhtiön välityksellä. Osakeyhtiö on perustettu jo kauan sitten, mutta varsinaista liiketoimintaa yhtiössä on ollut vain vähän. Liiketoimintasuunnitelmaa minulla ei ole, enkä sellaiseen sitten kauppakorkeakoulun suuremmin usko. Yhtiön, pääoman ja vapaan päiväohjelman myötä minulla on hieman aiempaa parempi mahdollisuus tarttua eteen tuleviin mahdollisuuksiin. Minua voisi kiinnostaa esimerkiksi tukea kasvuyhtiöitä myynti- ja markkinointiprojekteissa, tuottaa myyntihenkistä tai sijoitusaiheista sisältöä tai vaikkapa tehdä jonkinlaista koulutusta tai maahantuontia. Aion ainakin kirjoittaa muutaman uuden julkaisun syventäessäni tietämystäni eri sijoitusmahdollisuuksista.
Kun päivästä vapautuu kahdeksasta kymmeneen tuntia aikaa, huomaa, että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Varsinkin pörssi. Ensivilkaisulla moni niistä voi näyttää olevan ulottumattomissa, mutta päättäväisellä työnteolla moni tulee lähemmäksi. Vaikka ajatukseni saattavat olla vielä vähän hajallaan, tähän mennessä fokukseni on vienyt spekulatiivinen sijoittaminen. Kirjoitussarjan kolmannessa osassa avaan, kuinka olen onnistunut tarttumaan mahdollisuuksiin pörssissä.
Lue kirjoitussarjan kolmas osa tästä.
***
Miten pääsin tähän asemaan? Ota oppaaksesi yksi Vaurastumisen välineistä.
Pitkään jatkuneessa nousumarkkinassa on helppo menestyä; minäkin vaurastu(i)n tänään Austevol Seafoodilla noin tuhat euroa... Tämä oli puhdasta vittuilua minulle itselleni, koska ne pahat laskut tuntuvat vieläkin luissa.
VastaaPoistaMutta asiaan. Blogissa esittämäsi lukemat ovat komeita. Ja toivotan lykkyä uuteen hommaasi eli sijoittamiseen. Mitä olen tekstejäsi lukenut, niin en pätkääkään epäile ettet pärjäisi pääomallasi läpi huonompienkin aikojen.
Mutta ja tuota. Olet nuorehko ihminen, joten toivon, että vaurastumisen rinnalla muistat elää. Omalla kohdalla em. ei toteutunut kuin puolittain. Varallisuutta on ja jäin palkkatöistä pois 50-vuotiaana. Tuntuu ajoittain sille, että sijoitin ja menestyin, mutta jotain jäi uupumaan. Toki sitä puutetta miettii mieluummin varakkaana kuin köyhänä... mutta kuitenkin.
Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää! Jos saa toivoa juttuaiheita, niin itseäni kiinnostaisi vahvasti psykologisemmat/sosiaalisemmat tekstit pelkkien numerojen rinnalla, miten tuttavasi suhtautuvat, miten oma ajattelusi muuttuu yms. ja tietenkin myös, millaisiin "projekteihin" ryhdyt, kun aikaa on.
VastaaPoistaTuosta työttömyystuesta vielä. Sen saamisen edellytyksenä ei ole ainoastaan, että olet työtön, vaan myös että haet aktiivisesti töitä, joten sitä hakemalla huijaat byrokraatteja, jos et ole todella valmis ottamaan työtä vastaan.
Kiitos kommentista ja toivotuksista!
VastaaPoistaKoetetaan muistaa elää. En ole mielestäni tinkinyt juuri mistään paitsi kerskakulutuksesta. Jokainenhan toki määrittelee asian omalla tavallaan. Mielestäni mielenkiintoisten asioiden tekeminen työkseen ja ammatikseen on tärkeää, koska siihen kuluu suuri osa ajastamme. Sijoittaminen vaikuttaisi olevan minulle sellainen työ - ainakin ensimmäisten kuukausien verran.
Onneksi olkoon, olet saavuttanut sen mistä moni sijoittaja haaveilee. Kiitos myös mielenkiintoisesta blogista, tätä on tullut seurattua jo aika pitkään. Onnea seuraavaan vaiheeseen!
VastaaPoistaElla, kiitos kommentista ja juttutoiveista. Niitä on mukava saada!
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen vaihe alkamassa sinulla, niin sijoittamisen kuin siviilielämän kannalta. Uskon että vaikutus henkiseen hyvinvointiin tulee olemaan tuntuva, mikäli asiat etenevät suunnitelmien mukaisesti.
VastaaPoistaOlet ensimmäinen seuraamani blogisti joka siirtyy pois työelämästä tositarkoituksella, mukava nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Työltä vapautuva aika muuttaa radikaalisti mahdollisuuksia keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiin. Työn vähentäminen vapauttaa energiaa kahta kautta eli, vähemmän kuormittavaa työtä ja enemmän aikaa levätä.
Ansiosidonnainen tulee laskea osaksi tulonmuodostusta, joten ilman muuta haet tukea, johon olet oikeutettu. Minulla on kaksi tuttua, jotka hyödynsivät kyseiset 1,5 vuotta toteuttaakseen haaveitaan. Molemmat asuvat pk-seudulla ja toinen aivan Helsingin keskustassa eikä kumpaakaan yritetty painostaa työnhakuun tai koulutukseen. Uskon merkittävänä tekijänä olleen pitkä työhistoria ja noin 40-vuoden ikä, jolloin TE-toimisto keskittyy enemmän nuorempiin työnhakijoihin.
Lisäksi työskentelemällä kahden vuoden välein 6kk, voi ansiopäivärahan nollata helposti ja varmistaa noin 1500€/kk nettotulot keskipalkalla. Kyseinen lisätulo olisi merkittävä tekijä sijoitusvarallisuuden kasvattamisessa tässä vaiheessa.
Yksi vaihtoehto on etsiskellä sopivia "keikkahommia" tai "kesätöitä". Moni homma on ihan kivaa niin kauan kunnes se alkaa tuntumaan työltä ja pitää osaltaan pääkoppaakin kunnossa.
VastaaPoistaVaikka noissa pätkähommissa palkka olisi entistä palkkaasi huomattavasti kehnompi, olematon veroprosentti kompensoi tehokkaasti. Tämä tietty vasta siinä vaiheessa kun irtisanomispaketti näy verotuksessa ja mahdolliset ansiosidonnaiset päättyneet.