lauantai 2. syyskuuta 2017

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle? Osa 1

Haluanko kulkea toimistolle ja työmatkoille seuraavat kahdeksan vuotta? Tai eläkeikään saakka, mikä on todellisuutta suurimmalle osalle työväkeä. Haluanko viettää parhaimmat vuoteni kolmekymppisenä stressaantuneena, kiireisenä ja lomia odotellen? Vai voisinko nauttia työni, säästöjeni ja sijoitusteni hedelmistä jo paljon suunnittelemaani aikaisemmin?

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle ja mitä sillä haen? Aiemmin julkaisin katsauksen muiden sijoitusbloggareiden ajatuksiin taloudellisesta riippumattomuudesta. Mitä kukanenkin hakee tällä sanaparilla? Yhtenäisiä teemoja olivat vapaus, lisääntynyt vapaa-aika ja halu tehdä enemmän itselle tärkeimpiä asioita. Keskustelua virisi niin kirjoituksen kommenteissa kuin Sharevillessä, ja nyt on aika avata omia ajatuksiani taloudellisen riippumattomuuden suhteen.

Riippumattomuus palkkatyöstä

Olen ollut täysipäiväisesti työelämässä vuodesta 2009. En siis edes vuosikymmentä vielä. Alunperin ajattelin, että teen palkkatyötä vuoteen 2025 saakka, johon mennessä olisin säästänyt ja sijoittanut riittävästi mahdollistaakseni riippumattomuuden palkkatyöstä. Osinko- ja vuokratulot sekä muut sijoitustuotot riittäisivät silloin kattamaan vähintään vaatimattoman elämän kustannukset. Ilman suuria takapakkeja taloudeliisen riippumattomuuden saavuttaminen olisi minulle erittäin todennäköistä.

Pohdin usein kuinka jaksaisin seuraavan vuosikymmenen palkkatyössä. Kuukausi kuukaudelta kaipaan enemmän vapautta ja mahdollisuutta tehdä työtä itselleni. Olen aina ollut yrittäjähenkinen. Toinen syy vapauden kaipuun taustalla voi olla tarve muutokselle, levolle ja ajattelemiselle. Haluaisin myös oppia uusia taitoja sekä asioita, ja se vaatii aikaa. Ehkäpä kaipaan uutta vaihetta elämääni.

Taloudellinen riippumattomuus on minulle riippumattomuutta palkkatyöstä. Se ei kuitenkaan tarkoita välttämättä sitä, etten tekisi töitä. Haluan tehdä työtä, josta nautin. Valitettavasti, en oikeastaan tiedä mitä se on. Ehkäpä se voisi liittyä sijoittamiseen, kirjoittamiseen tai myyntiin ja markkinointiin. Kaupanteosta olen pitänyt aina, joten yksinkertainen osto- ja myyntitoiminta on aina houkutellut minua.

Riippumattomuus pankista

Taloudellinen riippumattomuus ei tarkoita minulle sitä, että olisin maksanut sijoitus- tai asuntolainani kokonaan pois. Mikäli vuokratulot kattavat velkojen hoidon korkeassakin korkoympäristössä, on velka pikemminkin keino luoda taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavia passiivisia tuloja. Niin sanottu hyvä velka on itse asiassa mahdollistamassa taloudellista riippumattomuutta.

Kun katson ihmisiä ympärilläni, koen usein, että heidän yksi tärkeimmistä syistään käydä työssä on asuntolaina. Se on maksettava kuukausittain. Siksipä on tärkeää tunnistaa, että velka kahlitsee meitä pankkiin, työnantajaan ja tiettyyn elämäntapaan. Itse kyseenalaistan tätä kolminaisuutta aina vain enemmän. Haluan ostaa itselleni vapauden pankista säästämällä ja sijoittamalla. Ollakseni taloudellisesti riippumaton minun ei tarvitse mennä arkiaamuisin työhön kyetäkseni maksamaan asuntolainan.

Riittävät passiiviset tulot

Ollakseni riippumaton palkkatyöstä tarvitsen riittävät passiiviset tulot elämän perusmenojen kattamiseksi. Ihanteellisesti niin sanottu perustuloni tulisi siis osingoista, vuokrista ja muista pääomatuloista. Tähän mennessä olenkin keskittynyt luomaan passiivisia tuloja. Pääoman hoitamiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, kun se on samalla mieluisa harrastus. Vuonna 2016 passiiviset tuloni ylsivät noin 700 euroon.

Vaihtoehtoisesti voin ja haluan tehdä pienimuotoista yritystoimintaa taloudellisen liikkumavaran luomiseksi ja erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien mahdollistamiseksi. Yritystoiminta saisi olla luonteeltaan mielenkiintoihini liittyvää sekä vapaaehtoisuudessaan houkuttelevaa. En halua luoda itselleni uutta työpaikkaa. Jos ja kun hyppään pois työelämästä, jää minulle halutessani paljon aikaa yritystoiminnan kehittämiseen. Mitä enemmän asiaa pohdin tältäkin kantilta, sitä enemmän haluan ottaa hypyn tuntemattomaan ja irtaantua perinteisestä työelämästä.

Paljonko on riittävästi? 

En ole itseasiassa määrittänyt tarkkaa lukemaa passiivisille tuloille tai tarvittavalle pääomalle. Kuluni ovat tällä hetkellä erittäin alhaiset. Elelen 500-700 eurolla kuuakaudessa, jos omistusasunnon lainalyhennyksiä ja korkoja sekä autoon liittyviä kuluja ei huomioida. Kuukausittaisia kuluja laskevat työmatkani, joiden aikana pääosa kuluista menee työnantajan piikkiin, ja kilometrikorvauksilla katan autoon liittyvät kulut. En ole myöskään antanut elintasoinflaation juuri päästä valloilleen.

Alunperin olen ajattellut, että saavutan taloudellisen riippumattomuuden vuonna 2025. Silloin passiiviset tulot osakesijoituksistani olisivat noin 1000 euroa kuukaudessa verojen jälkeen. Tähän päälle tulisivat tulot asuntosijoituksista ja vaihtoehtoisista sijoituksista. Asuntosijoitusten kassavirtaa paransin hiljattain neuvottelemalla ja järjestämällä lainani uudelleen. Sain myös pienen perinnön, jonka olen sijoittanut. Molemmat vievät minua kohti tavoitettani hivenen suunnittelemaani nopeammin.

Sillä oletuksella, että vuokraisin omistusasuntoni, voisin yltää noin 1200 euron nettokassavirtaan vuonna 2018-2019. Luvussa on sisäänrakennettuna ainoastaan pieni turvamarginaali asuntojen remonttien varalle. Jos purkaisin elämäni Suomessa, vuokraisin asuntoni ja jättäisin työni, tulisin selvitysteni ja kokemukseni mukaan toimeen 1200-1300 eurolla kuukaudessa. Kustannustaso edellyttäisi elämää jossakin Suomea edullisemmassa maassa.

Hiljalleen alan kyseenalaistamaan alunperin asettamaani tavoitetta. Kannattaako minun odottaa vielä kahdeksan vuotta? Eteeni voi tulla asioita ja tekijöitä, jotka estävät tai rajoittavavt minua nauttimasta taloudellisesta riippumattomuudesta sellaisena kuin sen tällä hetkellä kuvittelen. Olenko valmis työskentelemään parhaimman osan elämästäni? Palkkatyössä rakennan aina jonkun muun imperiumia. Olisiko minulla jo valmius aloittaa uusi vaihe elämässäni? Minulla lienee meneillään kolmenkympin kriisi.

Mikä minua siis estää ja miltä taloudellinen riippumattomuus näyttäisi kohdallani? Niistä seuraavassa osassa!

***
Löydä oma tiesi taloudelliseen riippumattomuuteen ja lue Vaurastumisen välineet -julkaisupaketti!

6 kommenttia:

  1. Niin mikä sinua estää? Yleensä este on ihan vaan 'minä itse'. Ainakin minulla olin itse se pahin este. En uskonut, että minä voisin ikinä olla taloudellisesti riippumaton, mutta kun otin esteen pois (omasta päästä) niin tässä sitä ollaan, taloudellisesti riippumattomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä sitten tarkemmin ensi viikolla. Jaoin kirjoitukset kahteen osaan, tuskin kukaan jaksaisi lukea tuplamittaista tilitystä asiasta! :)

      Poista
  2. Matka tuntuu aina vain pidemmältä ja pidemmältä kun puurtaa duunissa. Miten sitä voisi lyhentää, kerro jos saat jonkun idiksen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyytyy vähempään tai sijoittaa enemmän. ;)

      Poista
  3. Nimetön2.9.17

    Hyviä pohdintoja, itsekin (lähestyn neljänkympin rajapyykkiä) mietiskellyt samoja teemoja. Vuosi vuodelta, kuukausi kuukaudelta motivaatio palkkatyöhön, ihan hyvin palkattuun sellaiseen, tuntuu katoavan. Passiiviset tulot ihan hyvät, mutta eivät sellaisenaan riitä haluamaani elintasoon. Noh, liikkeitä pohtiessa onneksi palkka juoksee ja sijoituspääoma kasvaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko pohtinut minkä vuoksi motivaatiosi vähenee? Itsellä se on varmasti se, että haluaisin luoda jotakin omaa vielä tämän elämän aikana. Pohtiessa on hyvä rakentaa seuraavan liikkeen perustuksia.

      Poista