lauantai 25. marraskuuta 2017

Moskovan metrossa nukkuja

Metron ovet avautuvat ja ihmisaalto vyöryy ulos kohti liukuportaita. Kuten aalto iskee rantaan, pakkautuvat ihmiset liukuportaisiin ja alkavat kiipeämisensä kohti maanpintaa. Uudet matkustajat ahtautuvat jo ennestään täysiin metrovaunuihin. Ovet sulkeutuvat ja metro nytkähtää liikkeelle. Valtaosa matkustajista on taivuttanut niskansa ja sormeilee älypuhelintaan. Muutamat lukevat kirjaa ja osa nuokkuu silmät kiinni. Miljoonat ihmiset siirtyvät aamulla työhön, viettäen tyypillisesti matkallaan tunnin. Työ päättyy kuuden maissa ja matka alkaa päinvastaiseen suuntaan.

Moskovan metrossa jokainen aamu ja ilta on kuin länsimetron avajaispäivänä. Matkustaessa parin viikon ajan Moskovan metrossa ajatukset kääntyvät helposti elämänkulkuun ja mahdollisuuksiin elämässä. Valtaosa metron matkustajista on syntynyt ja kasvanut kommunismin aikana. Tänä päivänä heillä on valtava määrä mahdollisuuksia verrattuna mauseleumissa makaavan toverin käynnistämiin aikoihin. 

Lähteestä ja valuuttakurssista riippuen moskoviitin keskipalkka on noin 1000 euroa kuukaudessa. Keskiarvoa nostavat varmasti kadunpinnalla kiitävien Bemarien, Audien ja muiden luksusautojen omistajien ansiot. Vaikka metrolippu on edullinen, yleinen hintataso Moskovassa on varsin korkea. Ehkäpä vuokrat moskovalaisen loputtomissa betonilähiöissä ei ole aivan Kontulan luokkaa, mutta uskallan arvata, ettei monellakaan metromatkustajasta jää ylimääräisiä ruplia osakemarkkinoille sijoitettavaksi.

Pääkaupunkiseudulla on riemuittu länsimetron avautumisesta. Verorahoja hankkeeseen käytettiin yli 300 miljoonaa euroa enemmän kuin alunperin arvioitiin. Metro kuljettaa asuntovelkaorjia entistä sujuvammin työhön ja takaisin kotiin nauttimaan Netflix kuukausimaksun vastineesta. Matka sorvin tai päätteen äärelle on ehkä hivenen väljempi kuin Moskovan metrossa, mutta juoni on sama. Kun parempaakaan talousjärjestelmää ei ole keksitty, kapitalismi käyttää tuotantohyödykkeitä, joihin me työntekijöinä lukeudumme, luodakseen arvoa ja siirtää ylijäämää omistajien tilipussiin. Se on palkka omistajien riskeeraamalle rahalle, joka on luonut työpaikat. 

Olen matkustanut lähes neljässäkymmenessä maassa ja mielestäni suomalaisilla on erinomaiset mahdollisuudet rakentaa taloudellisesti turvattu tulevaisuus. Kansainvälisesti katsottuna etuoikeutetun olisi väärin jättää mahdollisuus käyttämättä. Suurimmalla osalla on mahdollisuus säästää palkastaan, sijoittaminen on tehty helpoksi ja edulliseksi sekä tietoa sijoittamisesta on runsaasti saatavilla. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on toissijaista, mutta sekin mahdollista monille.

Säästämällä ja sijoittamalla on mahdollista luoda itselleen taloudellinen turvaverkko, jottei eläkepäivinä tarvitse myydä räntäsateessa villasukkia ohikulkijoille. Suurempi säästämisaste ja onnistuneet sijoitukset voivat mahdollistaa taloudellisen riippumattomuuden, jossa metroon ei tarvitse kivuta joka aamu. Parhaassa tapauksessa räntäsateen voi vaihtaa auringonpaisteeseen. Tärkeintä on aloittaa, elää tulojensa mukaisesti ja sijoittaa säännöllisesti. Tällä tavalla jokainen voi hyödyntää lottovoittoaan synnyttyään Suomeen.

***
Lähde rakentamaan omaa taloudellista turvaa ja riippumattomuutta. Lue Vaurastumisen välineet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti