Maaorjuuden aikakaudella, joka kesti Euroopassa satoja vuosia, maanviljelijöillä oli velvollisuus kuokkia maaherran maita tai tehdä muita töitä useita päiviä viikossa korvauksetta. Lisäksi maaorjat saattoivat joutua maksamaan lisämaksuja esimerkiksi myllyn käytöstä, joka oli maaherran omistuksessa. Korvauksettomasta työstä maaorja sai suojaa maaherralta, joka varusti ritareita. Maaorjalla ei ollut vapautta poistua maaherran mailta, mutta joissakin tapauksissa saattoi onnistua ostamaan itsensä vapaaksi.
Nykyiseen yhteiskuntaan nähden tilanne ei ole juuri muuttunut. Maaorjuus on vain ottanut hienovaraisemman muodon. Veroja maksetaan monia arvokkaita tarkoitusperiä varten: koulutusta, terveydenhoitoa ja järjestyksenpitoa varten, vain muutamia mainitakseni. Olennainen ero on kuitenkin se, että tänä päivänä vähänkin keskimääräistä enemmän ansaitsevat, tekevät maaherralle palkattomia päiviä helposti kolme päivää viikossa. Mitä vähemmän ansaitset, sitä vähemmän kuokit maaherran pellolla. Lisäksi, niin köyhiä kuin varakkaita rasittaa joko korkeat vuokrat tai asuntolainanlyhennykset, mitkä vievät merkittävän osan verojen jälkeisistä tuloista.
Ylsin tänä vuonna ensimmäistä kertaa iltapäivälehtien verokoneeseen, johon pääsee muiden tirkisteltäväksi jo 100 000 euron vuosituloilla. Vuosituloihin lasketaan sekä ansio- että pääomatulot. Ylsin koneeseen keskimääräistä korkeimpien ansiotulojen ja merkittävien pääomatulojen takia. Yli kymmenen vuoden säästäminen ja sijoittaminen alkavat näkyä vuositasolla. Reilusti yli kolmannes tuloistani menee valtiolle. Kuukausi kuukaudelta kartutan kuitenkin pottia, jolla voin ostaa vapauden palveluksestani maaherralle. Maksusta voi tulla suurempi jos demarit voittavat vaaleissa ja toimeenpanevat exit-veron, kuten maaorjille vuosisatoja sitten.
Euroopan historiassa rutto oli taitekohta, jossa maaorjuus alkoi vähitellen purkautua. Kun ihmisiä oli vähemmän, maaorjat alkoivat saada enemmän oikeuksia. Tänä päivänä lisääntynyt valveutuneisuus säästämisestä ja sijoittamisesta on taitekohta, jossa yhä useammat oivaltavat keinon ostaa tiensä ulos valtion palveluksesta. Yhteneväistä vuosisatojen takaisen maaorjan ja nykypäivän asuntolainaorjan välillä lienee kaipuu vapaudesta. Kukapa haluaisi kuokkia toisen peltoa kuolemaan saakka?
***
Osta itsesi ulos maaorjuudesta. Lue Vaurastumisen välineet.
Etenkin robotiikan kehittyessä olisi tärkeää, että yhä useampi kuuluisi siihen "maaherrapoppooseen".
VastaaPoistaPS. Kivat osinkomäärät vuodessa. 5300 lähestyy jo 500 euroa kuussa, kun on vielä vuotta jäljellä. Sillä tekee jo paljon.
Itse asun ja työskentelen tällä hetkellä ulkomailla. Veroprosentti sivukuluineen on hieman yli 20 %:a ja ensimmäistä kertaa elämästä rahaa on jäänyt reilusti yli; ei ole tarvinnut miettiä. Nyt kuitenkin päätimme palata Suomeen ja jo nyt epäilyttää. Exit-vero olisi kyllä viimeinen tikki.
VastaaPoistaLisäksi Suomessa yleinen verovelvollisuus jatkuu kolme vuotta maastamuuton jälkeen (ellei olennaisia siteiden osoita katkenneen). Meillä verohallinto katsoi olennaiseksi siteeksi sijoitusasunnon jossa olimme itse jonkun aikaa asuneet (Suomesta saaduista vuokratuloistahan verot jäävät kaikissa tapauksissa Suomeen), mutta Suomi on verottanut kaikki muutkin pääomatulomme ja mikä rumba tästä kaksikertaisen verotuksen poistamisesta onkaan tullut.
Vasemmisto vielä vaatiessa vaalipuheissa "hyvätuloisten"verojen nostamista entisestään alkaa seinä kyllä tulemaan vastaa. Suomessa olisi mukava asua, mutta ei tähän hintaan (puolet tuloista veroihin, jotta yhteiskuntarauha pysyy ja ei saa kadulla turpaan - ei vaan vaikuta hyvälle diilille). Vaikka moni perusasia toimiikin hyvin niin Suomi ei todellakaan ole mikään paratiisi ja hyvätuloiselle - etenkin lapsettomalle - moni muu paikka mahdollistaa täysin toisen elintason (yli kolmannes enemmän käteen), lyhyemmät työpäivät, pidemmät lomat ja pienemmän stressin työpaikalla. Vielä kun tähän lisää heikkenevän huoltosuhteen tuoman tulevaisuuden niin ollaan jo pahasti pakasella.
/muuttopäätöstä epäröivä