torstai 22. huhtikuuta 2021

Mitä teet työksesi?

Kävin hiljattain lunastamassa viimeisetkin S-Ryhmän osuuskaupan jäsenyydet. Pankkineiti kysyi minulta, mikä on ammattini. Vastasin, ettei minulle ole sellaista. Keskustelin erään varainhoitoyhtiön myyjän kanssa ja hän kysyi työtilanteestani. Lakisääteisessä lomakkeessa se näyttäytyi monivalintakymyksenä, johon myyjä laittoi täpän kohtaan työtön. Totesimme yhteistuumin, että näin se asia taitaa olla Suomessa. Omaan henkilökohtaiseen lukuun toimivaa sijoittajaa voi huonosti laskea palkansaajaksi tai yrittäjäksi.

"Oletko hakenut töitä", on useimmiten ensimmäisiä kysymyksiä, jonka kuulen tuttavalta joka tietää, etten ole päivätöissä, mutta ei tunne tilannettani. Toisin kuin monessa muussa maassa, Suomessa ensimmäisiä kysymyksiä vieraalle on utelut tämän työstä tai ammatista. Suomalaiset ovat työkeskeistä kansaa, työ määrittelee usein meitä tai meitä arvotetaan työn perusteella. Jos vastaan kysyjälle, etten ole lähettänyt ainuttakaan työhakemusta, voi se herättää hieman kiusaantunutta kummastusta. Osingot juoksee, minä en, voisi olla enemmän hymyä herättävä vastaus. "Kai se on hyvä vähän aikaa levätä, ennen kuin hakee töitä." Olen kuitenkin tehnyt omia töitä enemmän kuin muutamana viimeisenä vuonna tapasin tehdä palkkatöissä.

Pääoman hoitaminen on työtä ainakin jos vertaan konkreettista tekemistä päättyneeseen palkkatyöhön: istun tietokoneella, luen, kirjoitan, liikutan hiirtä ja teen päätöksiä. Näin ainakin korona-aikana. Onneksi minun ei tarvitse istua enää Teams-palavereissa. Ennen korona-aikaa palkkatöissä istuin enemmän lentokoneessa, autossa ja tapaamisissa kuin nyt. Lentokonetta kaipaan lähinnä matkailun puutteesta. Autoa en koe tarvitsevani. Oli päivittäinen tekeminen mitä tahansa, pääoman hoitamisella saa päivän täytettyä oikein helposti. Pyrin kuitenkin täyttämään päiviäni aiempaa enemmän lukemisella, urheilulla ja opiskelulla.

Ihmisille on kuitenkin vaikea kertoa olevansa sijoittaja. Ihmiset tietävät paremmin mitä opettaja, lääkäri tai autonkorjaaja tekee, mutta harva osaa kuvitella mitä sijoittaja tekee. Vaikka blogit, valtamedia ja kaikkien aikojen nousumarkkina onkin tehnyt sijoitttamisesta aiempaa suositumpaa, on sijoittamisella vielä epäilyttävä kaiku monien korvissa. "Onnistuitko bitcoinilla tekemään rahat vai kuinka?" Valitettavasti en ymmärtänyt siihen sijoittaa, enkä ole onnistunut edes sijoittamisessa isosti, vaan luonut sijoitukseni hyvällä palkalla, tasaisen varmalla säästämisellä ja sijoittamisella. Moni kysyy, tuleeko sillä sijoittamisella toimeen?

Sijoittaminen poikkeaakin työstä luonnollisesti yhdellä keskeisellä tavalla. Osakemarkkinat eivät ole velvoitettu maksamaan sijoittajalle palkkaa. Korvaus tehdystä työstä tulee, jos sijoittaja tekee onnistuneita päätöksiä. Jos päätökset ovat kehnoja, sijoittaja menettää rahaa. Harva palkansaaja menettää palkkaa, jos tekee työssään virhepäätöksen, tappio jää yrittäjän kannettavaksi. Sijoittamisessa aikaa voi tuhrautua tuntikaupalla, eikä korvausta tipu. En ansaitse sijoittamisella vielä yhtä paljon kuin tienasin palkkatyöllä, mutta saan tehdä sitä mistä tykkään. Minulla ei ole esimiestä, alaisia tai asiakkaita, joille vastata omasta tekemisestä. Vastaan niin onnistumisista kuin epäonnistumisista itse. En tee työtä kuin yhteiskunta sen määrittelee, mutta työllistän itseni, pääoma työllistää muita ja veroprosenttikin lienee tuloluokan korkeinta tasoa.

***
Laajenna sijoitusreviiriäsi, rakenna oma kiinteistörahasto.
Sijoita kiinteistöjen sijasta pilveen, lue olisiko kannabis sinua varten.

7 kommenttia:

  1. Monesti tullut ihmeteltyä pankkienkin ajattelutapaa. Jos olisin osa-aikaisessa pätkätyösuhteessa esim. jossain pienessä liikkeessä, niin voisin saada lainaa, koska pienssä kaupassa työskentely on "varmaa", vaikkakin se voi mennä konkurssiin milloin vaan. Jos taas olen sijoittanut rahani osinkoa maksaviin valtaviin yrityksiin, niin se ei ole "varmaa", koska nämä firmat ilmeisesti voivat mennä konkurssiin milloin vaan. Kumpihan loppupeleissä on todennäköisempää? (Toki täytyy pitää mielessä, että voin möhliä kaikki sijoitukseni, mutta toisaalta taas voin myös möhliä työpaikkani)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti. Tuo on varmasti yksi asia, joka myös erottaa palkansaajan ja omaan lukuun sijoittavan. Kuukausipalkka voi näyttäytyä pankille varmemmalta kuin samansuuruiset osinkotulot kymmenistä eri firmoista?

      Toki, jos osinkotulot ovat suuret, voi osakesalkku toimia vakuutena.

      Poista
  2. Nimetön22.4.21

    Tuo sijoittajan "taito" ja sijoittamisen määrittely "työksi" on kyllä jotenkin koomista näin indeksirahastojen aikakautena. Sen kun istuu sohvalla ja automaatti työntää rahaa indeksiin niin ihan tutkimustenkin mukaan voittaa valtaosan ahkerista/"taitavista" sijoittajista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän pointin, mutta et ehkä ymmärrä sijoittamista työnä tai vaikkapa ihan vain älyllisenä haasteena. Kysehän ei ole keskimääräiseen suoritukseen pyrkimisestä. "Valtaosa sijoittajista" ei ehkä täysin edusta ammatikseen sijoittavaa.

      Omistan jonkin verran indeksirahastoja, mutta pelkäänpä, että näemme vielä päivän, jolloin indeksirahastojen varjopuolet lyövät sijoittajia sormille. Siksi sijoittajan on mielestäni katsottava indeksirahastojen ohitse.

      Mihin indeksirahastoon laittaisit vaikkapa 120 000 euroa? Minulla olisi sen verta käteisenä.

      Poista
    2. Nimetön23.4.21

      EUNL

      Poista
    3. Paljon jenkkivoittajia joukossa, mutten kuitenkaan uskaltaisi 10 vuoden huippuihin laittaa kovin paljoa kiinni, kun ei kassavirtaakaan ole odotettavissa.

      Poista
  3. Erittäin samaistuttava teksti. Vaikka itsellä onkin se tieto, että menee ihan hyvin, niin joskus ihmisten kommentit silti tuntuvat raskailta. Samaisen "oletko hakenut töitä" (vaikka teen edelleen töitä, vain tavallista vähemmän) lisäksi joillain on tarve tulla kertomaan minulle kuinka köyhä olen, koska en käy töissä tarpeeksi.

    VastaaPoista