torstai 25. marraskuuta 2021

Melkein vuosi sijoittajana

On kulunut miltei vuosi, kun jäin pois palkkatyöstä ja päätin kokeilla siipiäni täysiaikaisena sijoittajana. Elämä sijoittamisen ohessa on edennyt melko muuttumattomasti. Aikaa on enemmän, mutta se kuluu yhtä nopeasti ja päivän tunnit valloittaa aina jokin. Suhtautuminen aikaan ja rahaan on muuttumassa. Vaikka rahaa on, mietin vielä onko varaa. Sijoitustoiminnan virheet kalvavat aiempaa enemmän, mutta onko päätoimiseksi sijoittajaksi ryhtyminen ollut virhe?

Elämästä

Vuoden ensimmäinen puolikas kului vanhan harrastuksen parissa. Pyöräilyprojektini otti harjoitteluineen ja oheistoimintoineen keskimäärin 2-3 tuntia päivässä. Varsinaiseen suoritukseen kului 3 viikkoa. Vanhan haaveen toteuttamisen mahdollisti uusi ammatti ja antoi perspektiiviä niin elämään kuin sijoittamiseen. Projektin jäljiltä jäi kuitenkin aikatyhjiö, jota en ole täyttänyt urheilulla. Motivaatio urheiluun on ollut alamaissa, kiinnostus osallistua vaikkapa Tampereen puolimaratonille ei voisi olla alhaisempi. Jokin uusi laji ja tavoite kannattelisivat vastapainoa istumatyölle.

Korona valitettavasti vaikeuttaa yhä matkustamista Euroopan ulkopuolella. Koska olen käynyt jo lähes jokaisessa Euroopan maassa, tähtäimeni matkustamisessa on kauempana. Olen kuitenkin lähdössä kuukauden mittaiselle matkalle Väli-Amerikkaan ja matkan tulisi viedä minut puoliväliin sadan maan tavoitteessa. Koska lento kohteeseen kulkee Yhdysvaltain kautta, vaaditaan vielä kielteinen koronatestitulos. Matkaa varten ja etenkin itseäni kehittääkseni olen opiskellut espanjaa säännöllisesti mutten kovinkaan ahkerasti jo 300 päivää perätysten Duolingossa. Omistan myös yhtiön osakkeita. 

Sijoittajalle marraskuu ehkäpä ikävystyttävämpi kuin kehäteitä töihin kulkevalle. En enää kuuntele yhtä paljoa äänikirjoja. Maisema ikkunasta on harmaa ja märkä. Sijoittajalla ei ole samanlaista työyhteisöä kuin useimmilla, mikä konkretisoituu, kuten useat muut asiat elämässä, vasta sitten kun sen menettää. Valitettavasti olen melko huono verkostoitumaan. Alkuvuoden ajan minulla oli tapana käydä lounaalla ulkona, mutta lounassetelivaraston ehdyttyä olen laittanut ruokaa itse. Tämän ansiosta ruokalista on täydentynyt aiemmasta kourallisesta ruokalajeja ehkäpä kaksinkertaiseen lukumäärään. 

Ajasta

Toisin kuin monet pelkäävät käyvän työt lopettaessaan tai eläköityessään, en ole tylsistynyt tai alkoholisoitunut vielä. Vaikka aikaa on nyt kuuluisiin omiin juttuihin enemmän, ei sitä koskaan ole liikaa. On yksinkertaisesti paljon mielenkiintoisia asioita. Kun päivät eivät kulu palavereissa, asiakaskäynneillä tai muissa työtehtävissä, on mukava käydä juoksulenkillä päivänvalossa, piipahtaa kirjastossa lukemassa lehtiä tai lounaan jälkeen kellahtaa sängylle ja lukea kirjaa. Rutiinin puute on pienoinen haaste, aikaa on helppo käyttää epäolennaisiin asioihin. Tähänkin haasteeseen löytyy äppi avuksi.

Sijoittamiseen voi käyttää loputtomasti aikaa. Löydän osakemarkkinoilta jatkuvasti mielenkiintoisia yrityksiä, olemassa olevat sijoitukset vaativat seurantaa sekä sijoitusprosessia voi aina vain koettaa kehittää vähemmän epäsystemaattiseksi. Mielenkiintoista luettavaa löytyy useasta eri kanavasta aina Twitteristä uutiskirjeisiin. Tämä piirre kertonee siitä, että pidän siitä mitä teen. Kun sijoitan sekä Euroopan että Yhdysvaltain osakemarkkinoille, työt ovat vähintäänkin takaraivossa koko hereilläoloajan. Tämä on samalla vaarallista, mutta mahdollistaa sovittaa sijoittamisen muun elämän ympärille. Parempia sijoituspäätöksiä teen yleensä pidemmän harkinta-ajan jälkeen. 

Rahasta

En ole toimeentulossani tukeutunut vielä sijoitustuottoihin, vaan toistaiseksi olen kuluttanut käteisvaroja. Rahan nostaminen arvo-osuustileiltä tulee varmasti tulevaisuudessa olemaan henkisesti vaikeaa, olenhan tallettanut niihin säästöjä kuukausittain jo reilusti yli vuosikymmenen ajan. En ole näkyvästi muuttanut kulutustottumuksiani, vaikka tulenkin siirtymään iltapäivälehtien verokoneesta kaiken kansan näkymättömiin. Kun on elänyt suhteellisen vaatimattomasti mutta mistään tinkimättä, ei palkkatulojen puutos vaikuta elämään suuresti. Olen useasti sanonut, ettei kannata tottua liian hyvään.

Koetan kuitenkin suhtautua sekä aikaan että rahaan kuin ne eivät olisi katoavia luonnonvaroja. Aikaa ei voi ostaa lisää, mutta siitä voi nauttia enemmän ottamalla rennommin. Rahaa sen sijaan saa aina lisää, toisinaan helpommin ja toisinaan se on kovemman työn takana. Tällä hetkellä panos-tuotos -suhde ei ole kovinkaan korkealla tasolla, toisin sanoen sijoitustoimintaan käyttämäni aika ei vielä näy tuloksissa. Koetan usein muistuttaa itseän, että sijoittaminen on kuin yritystoimintaa ja pääoman säilyttäminen ja absoluuttinen tuotto on tärkeämpää kuin indeksin voittaminen.

Tavoitteeni tulojen suhteen on nykyistä korkeammalla. Sijoitustulojen osalta pohdin siihen liittyviä haasteita edellisessä kirjoituksessa. Sivutoimista palkkatyötä minun ei ole kannattanut tänä vuonna tehdä korkean veroprosentin vuoksi. Ensi vuonna haluan tehdä töitä pienimuotoisesti sijoitustoiminnan ohessa tuodakseni hieman vaihtelua arkeen. Muutamia kertoja olen selannut vapaaehtoistyötarjontaa, mutta vaikuttaa siltä, että esimerkiksi Punaisen ristin töihin vaaditaan kurssitusta, enkä siksi ole päässyt suunnitelmassa kovin pitkälle. Sijoitustoiminnan tuotot puolestaan kasvavat pelkästään sillä, että vähennän tyhmiä virheitä ja toimin strategiani mukaisesti.

Virheistä

Palkkatyössä virheet harvoin näkyvät tilipussissa. Kuukausipalkka tulee tilille, vaikka tekisi saman virheen kolmatta kertaa. Sijoittamisessa tilipussi voi päätyä miinusmerkkiseksi virheiden takia. Eniten tässä työssä harmittavat tyhmät virheet eli sijoitukset, jotka jo etukäteen näyttäytyvät hieman väkisin tehdyiltä ja jälkikäteen idioottimaisilta. Tällaisissa sijoituksissa poikkeama omista kriteereistä, säännöistä ja strategiasta useimmiten johtaa epäonnistumiseen ainakin lyhyellä aikavälillä katsottuna. Kuten psykologian tutkimus on todennut, tappiot sattuvat enemmän kuin voitot tuottavat iloa. 

Heittäytyminen palkkatyön ulkopuolelle ei ole ollut virhe. Kadumme yleensä eniten tekemättömiä asioita ja tämä on asia johon olen pitkään valmistautunut ja halunnut.  Onnistumista sijoittamisessa ei voi mitata vuodessa, joten lopputulos selvinnee vasta vuoden tai kahden kuluttua. Kysymys on kuitenkin toimeentulosta, joten omaan tekemiseen tulee suhtautua terveen kriittisesti. Markkina-arvo työmarkkinoilla laskee ja Suomessa työttömyysjaksot sekä keskimääräistä suuremmat sijoitussalkut ovat huonossa huudossa. Epäilys on kuitenkin tuhoisaa ja kukaan ei usko puolestasi. Itse uskon vielä tarinaan sijoittajasta.

***
Hanki sijoituksiisi uusia ideoita. Hanki yksi Vaurastumisen välineistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti