Mitä enemmän ajattelee, opiskelee ja tekee sijoittamista sitä vaikeampi siitä on kirjoittaa. Vaihdetaan siis hetkeksi aihetta taloudellisesta vaurastumisesta toisenlaiseen vaurastumiseen, henkiseen ja fyysiseen vaurastumiseen. On hyvä välillä muistuttaa itseä siitä, että säästäminen ja sijoittaminen ovat lopulta vain välineitä itselle merkityksellisten asioiden ja unelmien toteuttamiselle. Minulle yksi niistä asioista on itseni haastaminen, seikkailu ja urheilu. Urheilulliset haasteet ovat edellisvuosina jääneet vähälle, mutta kahden viikon kuluttua olen ryhtymässä urheilusuoritukseen, jonka varjoon jää kaikki aiemmat. Kun alkuvuodesta tiesin, etten ole ryhtymässä hetimiten päivätöihin, tuli selväksi, että nyt on ainoa oikea hetki toteuttaa projekti, joka on kytenyt mielessäni vuosikymmenen. Aion pyöräillä halki Euroopan mantereen.
Suunnitelma
Tavoitteenani on ajaa kolmentuhannen kilometrin matka Saksan Travemundesta Espanjan Aurinkorannikolle kolmessa viikossa. Ajan polkupyörällä yksin, mutta matkaa on tukemassa huoltomoottoripyörä, jota ajaa isäni. Koska matka on pitkä, helpottaa moottoripyörä suuresti matkantekoa. Siinä kulkevat normaalit vaatteet, lisäravinteet, työkalut ja muut tarvikkeet. Lisäksi mopedi auttaa majoituksen järjestämisessä, paikoitellen reittitiedustelussa sekä ruoka- ja juomahuollossa. Matkan tarkoituksena on ajaa polkupyörällä eikä telttailla, joten yöpymiset tapahtuvat puhtaiden lakanoiden välissä hotelleissa ja majataloissa.
3000 kilometriä kolmessa viikossa tarkoittaa keskimäärin noin 145 kilometriä päivässä. Alkuun on ajatuksena körötellä vaatimatonta 23 kilomterin keskituntinopeutta, joka on maantiepyörälle hipihiljainen vauhti. Vauhti ei siis tapa, ainoastaan matka. Luonnollisesti reitin topografia ja tuuliolosuhteet vaikuttavat matkantekoon merkittävästi. Matkalle osuu yksi suuri vuoristo, Pyrenneet, jotka haluan ylittää Andorran kohdalta saadakseni yhden maan lisää edetäkseni sadan maan urakassa yli vuoden tauon jälkeen. Jos reitti on tasaista ja tuuli puhaltaa pohjoisesta, ajatuksena on edetä 160 kilometriä päivässä ja viettää ajoittain 100 kilometrin huilipäivä. Mikäli jalat vain kestävät, kammet pidetään liikkessä joka päivä.
 |
| Reittisuunnitelma. |
Jos lämpötilat liikkuvat hellelukemissa arvioin, että nestettä kuluu ajon aikana 5-6 litraa. Kaloorioita palaa arvioilta noin 2500-3000 ylimääräistä eli päivän aikana kuluu energiaa kaksinkertainen määrä normaalikulutukseen nähden. Energiamäärän nauttiminen on oma projektinsa, se on tarkoitus täyttää maltodekstriinillä, urheilujuomajauheella, heraproteiinilla, banaaneilla, maapähkinävoilla, myslipatukoilla ja runsailla aterioilla. Suunnitelmana on nauttia lounas kesken ajon ravintolassa. Odotan jo kovasti currywurstia mit Pommes, siitähän saa vähän rasvaa ruokavalioon. Saamieni tiedustelutietojen perusteella Lidl ei valitettavasti myy mahtavaa Sportyfeel urheiluravinnesarjaansa Saksassa, Ranskassa eikä Espanjassa, joten olen pakannut jauhemaista evästä muutamien ensimmäisten päivien tarpeeseen.
Valmistautuminen
Aloitin valmistautumisen hiljalleen helmikuussa kymmenen minuutin kuntopyöräilyllä. Minulla oli takana vuosien tauko tavoitteellisesta kestävyysurheilusta. Olin lähinnä juossut vartin matkoja punttisalille ja muutamia kertoja viikossa kolmenvartin lenkkejä. Kului kuitenkin vielä useita viikkoja, kun saattelin edellisiä urheilutavoitteita maaliin. Pyöräilyharjoittelu rajoittuikin muutamaan tuntiin viikossa aina huhtikuun puoliväliin saakka. Ostin polkupyörän ja aloitin harjoittelun sillä, kun lumet olivat suureksi osaksi maasta sulaneet. Ensimmäisen kaksijapuolituntisen lenkin lopussa ajoin ärrälle ja söin pari Snickersiä muutamalla haukulla jaksaakseni viimeisen kympin kotiin.
Kardiovaskulaarinen toimintani vaikutti alusta alkaen olevan vanhoilta pohjilta suhteellisen hyvällä tasolla, mutta vuosikymmenen toimistotyö ja vuosien tauko pyöräilystä olivat tehneet jalat pehmeiksi. Tämän vuoksi, ja tavoitteen luonteesta johtuen, harjoittelun ainoa päämäärä on ollut totuttaa jalat kestämään kilometrejä. Helmikuusta laskettuna alla on nyt 276 tuntia pyöräilyä, mikä vastannee noin 7000 kilometriä. Alkuvuonna rekisteröin lisäksi 25 tuntia juoksua ja kävelyä sekä 36 tuntia punttisalia. Kesäkuun alusta lähtien olen ainoastaan ajanut polkupyörällä, venytellyt ja jumpannut selkää. Pisin pyöräilyharjoitus on ollut 170 kilometriä ja 6,5 tuntia. Pitkä hellejakso oli hyvää totutusta Espanjan mahdollisiin 40 asteen lämpötiloihin. Harjoittelun tai kaurapuuropuutoksen seurauksena painoni on pudonnut helmikuun huippulukemasta 80 kilosta keskitysleirivankimaiseen 74 kiloon, kun kampia pyörittää 183 senttinen varsi.
Harjoitusviikkoni ovat viimeiset pari kuukatta olleet pääpiirteissään seuraavanlaisia:
1 x pitkä: 4-6 tuntia.
1 x keskipitkä: 3-4,5 tuntia.
1 x lyhyt: 2 tuntia vauhtileikittelyä
2 x lyhyt: 1h 45min - 2,5 tuntia helppoa
1 x palauttava: 45min-60min
1 x lepo
Lenkeillä vauhti on maanteillä, kaupunkialueen ulkopuolella, ollut 27-28 kilometritunnin suuruusluokkaa.
Olen yli vuosikymmen sitten ajanut polkupyörällä Itävallasta Tsekin lävitse Rostockiin. Matka oli ikimuistoinen, mutta mitaltaan vain kolmanneksen nyt edessä olevasta pyöräretkestä. Nyt suunniteltu matka on parituhatta kilometriä pidempi ja tavoiteaika on suhteessa matkaan lyhyempi. Suurin huoleni on se, onko yhtäkkiä ajetut 7000 kilometriä riittävä määrä totuttamaan jalat suoritukseen, joka on itsessään puolet koko harjoitusmäärästä. Pitkiä lenkkejä kun en ole kyennyt juuri tusinaa enempää kauden aikana ajamaan. Ranskan ympäriajossa ammattilaiset ajavat 3500 kilometriä kolmessa viikossa. Pystynkö samaan puolet heitä hitaampaa vauhtia? Kun lähtöön on aikaa jäljellä kaksi viikkoa, teen enää muutaman kuormittavan harjoituksen, palaudun ja suunnittelen reittiä. Verisuonet pullottavat pohkeissa kuin autobaanat - valmiina lähtöön!
***
Matkaa voit seurata parhaiten Twitterissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti