28 - Osinkoja vai arvonnousua?

Sijoitusvihjeet ja -virheet

Sijoitusstrategioita voidaan luokitella ja nimetä monella eri tapaa. Omasta sijoitusstrategiasta puhuessani käytän nimitystä osinkosijoittaminen, vaikka strategiassani on paljon muitakin vivahteita. Osinkosijoittamisen vastakohta, spekulatiivisia strategioita lukuun ottamatta, on osakkeiden arvonnousuun tähtäävä strategia, jossa usein pyritään löytämään osakkeita ja yhtiöitä, joiden osakekurssilla on suuri nousupotentiaali.

Osinkosijoittaja ostaa laadukkaiden, ajan koettelemien, yhtiöiden osakkeita, joista sijoittaja saa vuosittain kasvavaa osinkoa. Arvonnousua etsivä sijoittaa useimmiten suhteellisin nuoriin yhtiöihin, jotka kasvattavat liikevaihtoa (ja toivottavasti tulosta) voimakkaasti. Kasvun seurauksena sijoittajien odotuksena on voimakkaasti nouseva yhtiön arvostustason nousu. Kasvuyhtiöt eivät useimmiten jaa osinkoa käyttääkseen voittovarat uusien liiketoimintamahdollisuuksien rahoittamiseen.

Jälkimmäisen strategian eduiksi usein luetellaan verotehokkuus, korkeampi tuottopotentiaali ja näiden vuoksi voimakkaampi korkoa korolle ilmiö. Mielestäni ajatteluun sisältyy kuitenkin useita heikkouksia.

• On ensinnäkin löydettävä kasvuyhtiöt, joiden kurssitaso ei ole vielä voimakkaasti noussut tai joiden kasvu tulee suurella varmuudella jatkumaan sijoittajien odotusten mukaisella tasolla.
• Tuottoa saadakseen sijoittajan on onnistuttava myymään yhtiön osakkeet ennen kuin kasvu heikkenee ja yhtiö pettää sijoittajien odotukset, mikä väistämättä johtaa osakekurssin laskuun.
• Mikäli sijoittaja onnistuu myymään yhtiön osakkeet sievoisella voitolla, joutuu arvonnoususta maksamaan korkeamman veron kuin osingoista maksetaan.
• Kasvuyhtiöt ovat usein luonteeltaan muoti-ilmiöiden tapaisia. Ne menevät ja tulevat. Sijoittajan on siis tarkasti seurattava yhtiöiden kehitystä ja perehdyttävä yhtiöihin erityisen tarkasti.
• Kotiuttaessaan voittoja osakkeita myymällä sijoittajan on löydettävä koko pääomalle uusi sijoituskohde. Osingot ovat helposti vuosittain uudelleen sijoitettavissa parhaimpiin kohteisiin, ja osingoista ei tarvitse maksaa kaupankäyntipalkkiota toisin kuin osakemyynneistä.

Käsittelen aihepiiriä Osinkosijoittamisen perusteet esityksessä otsikolla ”Miksi rakentaa osinkosalkku heti?” Tuottohakuinen sijoittaja voisi ajatella, että siirtyy osinko-osakkeisiin vasta, kun tarvitsee kassavirtaa (esimerkiksi eläkkeelle siirryttäessä), sijoittaen siihen saakka kasvuosakkeisiin tai esimerkiksi osingot uudelleen sijoittaviin ETF:iin.

Osinkosijoittamisen näkökulmasta katson kuitenkin, että osinkosalkun rakentaminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain.

• Osakkeet voivat olla strategiaa muutettaessa yliarvostettuja, jolloin sijoittajaa saa vähemmän laadukkaiden yhtiöiden osakkeita kuin tilanteessa, jossa sijoittaja ostaa osinkoa maksavien yhtiöiden osakkeita yli markkinasyklien, välillä edullisemmin ja välillä korkeampaan hintaan.
• Kasvuosakkeita tai osingot uudelleen sijoittavia ETF:iä myytäessä voi realisoitua merkittävä määrä myyntivoittoveroja, jolloin osinko-osakkeita pystyy ostamaan maksettujen verojen suhteessa vähemmän.
• Osinkotuotto sijoitetulle pääomalle paranee ajan myötä osinkoyhtiöiden kasvattaessa osingonjakoaan. Kasvuosakkeisiin sijoittava jää paitsi tästä kehityksestä ja osingon kasvun tuomasta osakkeen arvonnoususta.
• Salkun rakentamiseen, osakkeiden tutkimiseen ja laatuyhtiöiden löytämiseen, voi kulua kauan aikaa. Matkalle osuu virheitä, jotka aika ja osingot hyvin pitkälti korjaavat.
• Vuosittain osinkoaan kasvattavien laatuyhtiöiden osakekurssi tavanomaisesti seuraa voitonjaon kasvua pitkällä aikavälillä.

Osakkeiden arvonnousuun tähtäävän strategian yhteydessä puhutaan usein myös niin sanotusta neljän prosentin säännöstä. Sillä tarkoitetaan, että sijoittaja myy vuosittain omistuksistaan 4 prosenttia kattaakseen kustannuksensa esimerkiksi eläkkeellä. (Pääomaa on siis oltava niin paljon, että 4 prosenttia kattaa vuotuiset kustannukset.) Neljä prosenttia pääomasta katsotaan olevan turvallinen lunastusaste, jolla sijoitussalkku ei pienene arvonnousun ansiosta.

Säännön merkittävä heikkous on kuitenkin se, että laskumarkkinassa sijoittaja saa pienemmän rahamäärän tai sijoittaja ajautuu myymään suhteellisesti suuremman osuuden osakkeistaan lukumääräisesti (kun osakkeiden yksikköhinta on alhaisempi) kattaakseen vuotuiset menonsa.

Säännön toimivuuteen vaikuttavat lisäksi se, kuinka pitkään sijoittajan varojen tulee riittää, mahdolliset yllättävät kuluerät, markkinakehitys ja inflaatio.

Edellä mainittujen syiden vuoksi tähtään itse kassavirtaan, joka tulee motivoivasti tililleni ja jolla voin lisätä omistuksiani. Myöhemmin, tähdätessäni elämään osinkotulojen varassa, minun ei tarvitse vähentää omistuksiani.

***

Lisää aiheesta:

Kassavirta vai kasvuosuus? - Sijoitus Oy

Miksi suosin osinkostrategiaa? - Downshiftaaminen