Asun lähiössä yksiön kokoisessa kaksiossa, minulla kuluu ruokaostoksiin satanen kuussa ja teen budjettimatkoja ympäri maailmaa. Sijoitan valtaosan tuloistani vaihtoehtoisiin sijoituksiin, asuntoihin ja arvopapereihin. Vaikka huolellinen rahankäyttö ja sijoittaminen ovat olleet tärkeä osa vaurastumistani, vielä tärkeämpi osa on ollut työ ja palkkatulot. Työ on ollut jopa liian suuri osa elämääni nuoresta iästä lähtien. Ahkeruus on tuonut vauhdikkaan palkkakehityksen ja se on mahdollistanut niin matkailun kuin säästämisen. Työ on edellyttänyt usein kompromisseja muilla elämän osa-alueilla. Se on ollut ainoa osa alue, jossa en ole juuri tinkinyt.
Kahden vuoden takaisessa kirjoituksessani tuskailin työni kanssa, vähintäänkin rivien välissä. En ollut tyytyväinen siihen mitä tein ja mitä yrityksessä tehtiin. En halunnut kiroilla tarttuessani aamulla toimiston ovenkahvaan. Kolmenkympin kriisissä ja pysäyttävien elämäntapahtumien jälkimainingeissa pohdin, mitä oikeastaan halusinkaan tehdä. Ensimmäinen suunnitelmani oli sinnitellä vuosi tai kaksi ja vaihtaa kokonaan vapaalle, mutta elämällä on tapana kiertää ympyrää ja yllättävä tilaisuus astui eteeni.
Vaihdoin hiljattain työpaikkaa. Palasin neljän vuoden takaiseen tehtävääni, jossa olin aiemmin työskennellyt yli neljä vuotta. Paperilla katsottuna otin organisatorisesti askeleen alemmaksi. Otan osaa operatiiviseen toimintaan, kun aiemmin istuin norsunluutornissa. Tittelini käyntikortissa on vaatimattomampi. En antanut sen häiritä ajatuksiani. Jos kerran teen palkkatyötä, mitä halusinkaan tehdä työkseni? Niin entiset alaiseni kuin esimiehenikin pyysivät minua palaamaan takaisin. Se oli samalla imartelevaa ja rohkaisevaa. Koska luonnollisesti tiesin hyvin tarkkaan mihin olin ryhtymässä ja työnantaja tiesi mitä oli saamassa, asetin itselleni korkeahkon hinnan. Aidosti ensimmäistä kertaa pääsin kertomaan mitä palkkani piti olla.
Kirjoituksen otsikko on sikäli harhaanjohtava, että työmääräni ei kuitenkaan ole vielä vähentynyt. Pikemminkin päinvastoin. Pidän kuitenkin työstäni, vaikkei se paperilla näytäkään yhtä hohdokkaalta kuin edellinen työni. Kun palkan lisäksi lasketaan päivärahat, kilometrikorvaukset ja bonukset, todennäköisesti ansaitsen hieman vähemmän. Työsuhdeauton myötä kuluissani on vähemmän yllätyksiä ja autoon aiemmin sitoutunut pääoma on tuottavassa käytössä. Uuden karheaan autoon mahtuu iso osakesalkku paremmin kyytiin.
Jos tuloni ovat matalammat ja työmääräni alkuvaiheessa korkeampi, voi downshiftaamisesta kiistellä. Tärkeintä minulle on kuitenkin mukava työ, työpaikka ja työyhteisö. Muutamat ulkopuoliset ovat saattaneet kummastella ottamaani askelta alaspäin, mutta olen aina tavannut kulkea omia polkujani. Edelleenkin pohdin mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle (osa 1 ja osa 2), ja etenkin pohdin kysymystä milloin. Nyt voin jatkaa pohdintaa ja valmistatutumista työssä, josta pidän. Kuten pitääkin, näin matka taloudelliseen riippumattomuuteen on miellyttävä.
Ei se päämäärä, vaan se matka.
***
Älä elä pelkän palkkatyön varassa! Aloita säästäminen ja sijoittaminen, ja kartuta 10 vuoden kokemus Vaurastumisen välineillä.
Mitä downaamiseen tulee, olen entistä vakuuttuneempi siitä, että ei niinkään se preesens, vaan se suunta, mihin olet tähtäämässä.
VastaaPoista