Olen pyrkinyt olemaan blogissani mahdollisimman avoin. Avaan omaisuuteni ja osakesalkun arvon, osingot ja muut sijoitukseni. Tuloistani en ole juuri puhunut, mutta kuukausittaisista sijoituksista voi tehdä valistuneita arvauksia. Olen kuitenkin säästänyt osakkeisiin aina saman verran, myös silloin kun tuloni olivat puolet nykyisestä. En ole juuri palannut reilun vuoden takaisiin tapahtumiin. Nyt ajattelin hieman avata ajatuksiani itselle ja lukijoille, blogin aihepiirin näkökulmasta.
Sain vuosi sitten perintöä viisinumeroisen summan. Hiljalleen olen sijoittanut näitä varoja. Vei aikaa päästä sille asteelle. Rakensin rahoilla muun muassa ETF-osinkosalkun. En ole käyttänyt senttiäkään kulutukseen, vaan rakennan taloudellisesti turvatumpaa tulevaisuutta. Näin kuinka rahalliset vaikeudet voivat vaivata elämää - kaikki eivät ole taidokkaita raha-asioissa, eivätkä ole hyviä pyytämään tai vastaanottamaan apua.
Mitä sitten?
Perinnön sijoittaminen ei välttämättä ole kaikkein jaloin teko. Perintöveron lisäksi maksan sijoitusten tuotoista kolmanneksen veroa, josta hyvinvointiyhteiskunnassamme suuri osa päätyy vähäosaisimmille - tästä hetkestä ikuisuuteen. Näin Rahalla vapaaksi blogissa nimitetty ansiottoman omaisuuden tuotto tulee ikuisesti verolle pantavaksi. Näen asian niin, että on tehtävä kuten itse parhaaksi kokee. Sijoittajana uskon siihen, että rahat ovat hyvässä hoidossa ja pääomatulovero kantaa hyvää myös yhteiskunnalle.
Perintöön johtanut poismeno itseasiassa työnsi minut kirjoittamaan ensimmäisen julkaisuni. Mitä useampi hoksaa ja kokee säästämisen sekä sijoittamisen vapaannuttavan vaikutuksen, sitä onnistuneemmaksi koen blogiini käyttämäni ajan. Tulevaisuudessa ehkäpä toivon perintöni olevan mahdollistamassa tilannetta, jossa voin vaikuttaa ihmisten taloudelliseen hyvinvointiin tätä blogia laajemmin. Taloudellinen hyvinvointi on ihmisen perustarpeita.
Entä sitten?
Tarinani jatkuu toistaiseksi totuttuun tapaan. Blogissa ilmoittamani luvut ovat täysin irrallaan perinnölläni tekemistäni sijoituksista. Olen kirjoittanut tarinaa vaurastumisesta jo niin pitkään, että haluan sen pysyvän mahdollisimman aitona. Tarinana, jossa työllä, säästämisellä ja sijoittamisella luodaan vapaus asuntovelasta ja palkkatyöstä. Halutessani perintö voi kuitenkin jouduttaa matkaani taloudelliseen riippumattomuutteen joillakin vuosilla. Tai voin tehdä sijoitusten tuotoilla jotain jalompaa. Minulla on vielä aikaa pohtia asiaa.
Mitä pidempään asiaa pohdin, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että minun on pyrittävä elämään enemmän tässä hetkessä. Työ vie suurimman osan valveillaoloajasta ja valitettavasti nautin työstäni viikko viikolta hivenen vähemmän. Koen, että tässä iässä minun tulisi selvittää mitä haluan tehdä loppuelämälläni tehdä. Ehkäpä minun on kierrettävä sata maata sen keksiäkseni?
Niinpä, tuskin tuolla perinnöllä on suurtakaan vaikutusta tavoitteidesi toteutumiseen. Se riippuu enemmänkin siitä miten saat muuta rahaa säästöön.
VastaaPoistaOnni on hyvässä ja pahassa aina mukana elämässä. Tällä kertaa hyvässä. Aina voit antaa osan tuotoista johonkin hyväntekeväisyyteen. Itsekin jonkin verran jo perineenä, voi todeta, että itseä ei kannata syyttää hyvästä onnesta. Itse joskus häpesin sitä, että olen perinyt omaisuutta ja perheessä on enemmänkin pääomaa. Ainoa mitä on varottava on se, ettei enää näe sitä, että suurimmalla osalla muista ei tällaista onnea käy.
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Jostain syystä perittyä rahaa pidetään Suomessa pahana. Joiltakin jää enemmän ja toisilta vähemmän jälkeensä. Mukaansa ei mitään saa. Useimmiten perijä kuitenkin vaikuttaa perinnöön suuruuteen varsin vähän. En näe kuinka perintöä osaisin hävetä, en siitä kuitenkaan pidä meteliä tämän blogin ulkopuolella.
VastaaPoista