Hajatelmia palmun alta

Kaukaisella paratiisisaarella puolta kymmentä bambumajaa huoltava nuori mies aloittaa työpäivänsä pulahtaen lämpimään valtamereen. Vaikka aurinko paistaa ja lämpötila on kolmenkymmenen yläpuolella, saarella ei ole turistisesonki. Olen nähnyt hänen esittelevän majoitusta vain kerran toisille matkaajille. Taidan olla ainoa asukas rantamajoissa, joissa yhden yön hinta on noin 15 euroa. Langatonta internetiä ei kannata odottaa. Tietokoneen kantamaan ei osu ainuttakaan verkkoa.

Luen kirjaa ja käyn välillä kävelyllä parin kilometrin mittaisella ja lähes täysin tyhjällä hiekkarannalla. Ranta kaareutuu muodostaen lahdelman.  Ravut poraavat reikiä hiekkaan ja juoksevat nopeasti piiloon askeleiden lähestyessä. Kävelen rannan toiseen päähän, jossa on yksittäisiä majoja, jonkun asumistoja. Osa vaikuttaa hylätyiltä ja toisessa on pyykkiä kuivumassa katoksen alla. Piipahdan yhteen sisään ja siellä on roskien lisäksi hylätty muutaman neliön korotettu makuulaveri ja tulisija. Toisesta majasta astelee vastaan pieni koiranpentu, joka pysähtyy portille katselemaan ohikulkijaa. Se ei juokse vihaisesti päälle kuten koirat Suomessa.

Jatkan matkaa ja istahdan palmun alle. Täytyy kokeilla miltä tuntuu istua palmun alla paratiisissa. 

Ainoat huoleni ovat maahan kolahtavat kookospähkinät ja vähiin käyvä käteinen. Koko suurella saarella ei ole kuulemma montaakaan pankkiautomaattia ja niistäkin vain harvassa on rahaa nostettavaksi. Lentokentällä näin yhden, mutta se ei ollut toiminnassa. Rahojen loppuminen ei ole mukava tunne kymmenentuhannen kilometrin päässä kotoa ja putoava pähkinäkin tuntuisi varmasti kipeältä päälaelle sattuessaan.

Ajatukseni siirtyvät elämään laajemmin. Mitä paikalliset mahtavat ajatella elämästään paratiisissa? Aiemmin huikkasin majatalon isännälle ”You have a perfect job!” hänen kelluessa meressä täytetyllä autonrenkaalla. Vastaukseksi kuului ainoastaan lyhyt ”Yes sir!”. Valitettavasti moni ei puhu sujuvaa englantia, mutta elämä vaikuttaa verkkaiselta ja nauravaiselta. Iltasella kalastajat tulevat mereltä ja tuovat mukanaan saaliin, joka paistetaan kokonaisena kuumalla hiilloksella. Makkaran korvike, joka huuhdotaan alas brandyn ja veden kera.

Ajatukseni keskeytyvät palmuni ohitse, pitkin hiekkarantaa, ajavien turistien rikkoessa rauhan moottoripyörillään. Kaksi moottoripyörää, joista toisessa on kaksi kyydissä. Takapenkillä istuva levittää kätensä sivuille ja ulvoo. Hetkinen vapautta. Meren huuhtomat tyhjät muovipullot ja muu muovijäte on jo jättänyt ruman jälkensä tähänkin paratiisiin. Kuten muovipullot turismi levittäytyy entistä pidemmälle ja kaukaisimpiin paikkoihin.

Kulkukoira kaivaa terassini edessä hiekkaa vilvoitellakseen. Suljen kannettavan tietokoneen ja avaan kirjan. Tänään jatkan matkaa löytääkseni pankkiautomaatin ja verkkoyhteyden – kosketuksen maailmaan, josta on paratiisissakaan mahdoton irtaantua.

Palawan / Filippiinit