Salkkuhuoltoa lokakuussa

Sijoituspäiväkirja

Lokakuu 2015

Salkussani oli pitkään levännyt viisinumeroinen summa Ruotsin kruunuja, joita olin vaihtanut kruunun heikennyttyä. Päätin ostaa lisää Ratosta, joka vaikutti pärjänneen omistusten kehittämisessä ja yrityskaupoissa. Puolivuotiskatsauksen perusteella myös ensi vuonna olisi ehkäpä odotettavissa muhkea osinko. Ostin Ratosta viimeksi vuosisitten ja en lähtökohtaisesti halua lisätä salkkuuni uusia ruotsalaisia yhtiöitä. Sen kirjoitettuani on todettava, että Skanskan kurssi alkaa lähestymään houkuttelevaa tasoa YIT:n korvikkeeksi.

Huolehtiakseni salkun laadusta pyrin myymään yhden ydinsijoitukseni vuodessa. Tälle vuodelle mahdollisiksi myyntikohteiksi listasin Staplesin, Sanoman ja Intelin. Staplesin myin helmikuussa huikean onnenkantamoisen siivittämänä, lähes 16 prosentin annualisoidulla nettotuotolla. Sanomaa erehdyin hankkimaan lisää kuviteltuani tulosjulkistuksen jälkeistä kurssimuutosta ylireaktioksi. Saattaisin vihdoin myöntää virheeni Sanoman kanssa vielä tämän vuoden aikana vähentääkseni myyntitappiot voitoista.

Lokakuussa päädyin myymään myös Intelin. Syynä tähän oli etenkin heikentynyt usko Intelin kilpailukykyyn tai paremminkin oma puutteellinen kykyni arvioida sitä. Lisäksi yhtiön kurssi oli liikkunut voimakkaasti ja pääsin nyt irtaantumaan sijoituksesta lähes 18 prosentin vuosituotolla. Ydinsalkkuni amerikkalaisista positioista löytyisi varmasti hyviä mutta riskisiä sijoitusmahdollisuuksia Intelistä irtaantuville varoille.

Samassa yhteydessä jatkoin salkkuni pienimuotoista uudelleenjärjestelyä. Satelliittisijoituksista siirsin ydinsalkun teknologia divisioonaan IBM:n, vaikka se oli juuri ilmoittanut markkinoille pettymyksenä tulleesta tuloksesta. Näin sain karsittua satelliittisalkkuani pyrkimyksenäni eriyttää se omakseen ja samalla keskittää ydinsijoituksiani.

Intelistä vapautuneilla varoilla hankin lisää Wal-Martia. Yhtiön kurssi oli laskenut voimakkaasti hetkestä, jolloin olin kaavaillut lisäostoa. Ensimmäinen sijoitukseni yhtiöön oli tapahtunut vuonna 2011 lähes nykyisellä hintatasolla. Lisäykseni perustui elokuisiin ajatuksiini yhtiöstä sekä uskoon siitä, ettei yhtiön kivijalkaliiketoiminta ollut vielä tiensä päässä. Positioni koko jäi yhä alle kahdentuhannen euron, joten merkittävästä riskinotosta ei ollut kyse.