lauantai 12. kesäkuuta 2021

Miten ihmiset ehtivät käymään töissä?

Ihmiset käyvät työssä mitä moninaisimmista syistä: maksaakseen laskut ja lainat, täyttääkseen päivänsä, haastaakseen itseään tai rakentaakseen uraa. Olen kuullut monen pohtivan, ettei keksisi itselleen riittävästi tekemistä, jollei kävisi töissä. Huaweilla ilmeiseti vietetään kaikki valveillaoloaika työn parissa. Omistajana voisin toki olla sitä mieltä, että minulle on parempi mitä enemmän painetaan hommia, mutta yksilön kannalta on tärkeää pohtia minkä vuoksi töitä tekee ja miten sovittaa työ oikeasti itselle tärkeiden asioiden kanssa yhteen. Onko työ itsessään tärkeää vai onko se mahdollistaja jollekin muulle?

Tein itsekin joskus todella paljon töitä, mutta mitä pidemmälle työurallani ehdin sitä merkityksettömämmäksi työnteon koin. Vaikka töissä oli enimmäkseen hauskaa, sain hyvää palkkaa, tehtävät olivat suhteellisen haastavia ja minulla oli laajat toimintavapaudet, en kokenut palkkatyötä omaksi jutuksi. Halusin tehdä jotakin omanlaista. Päivätöissä käydessäni haaveilin, kuinka työt lopetettuani on aikaa vaikka mihin. Jäin pois päivätöistä kuukausia sitten ja olen hämmästellyt, kuinka ylipäätään olen ehtinyt käymään töissä. Aika tuskin tahtoo riittää kaikkiin mielenkiintoisiin asioihin, joita haluaisin tehdä.

Tähän mennessä olen kuluttanut aikaani kolmeen pääprojektiin:

Pyöräily. Yli viisitoista vuotta sitten olen ajanut polkupyörällä kilpaa. Vakavammasta kestävyysurheilusta pääsi kertymään vuosikausien tauko ja urheiluni oli vuosia rajoittunut punttisaliin ja lyhyisiin juoksulenkkeihin. Päätettyäni päivätyöt asetin itselleni uuden tavoitteen, joka oli ollut haaveisasni pitkään. Aion ajaa pyörällä Euroopan lävitse. Nyt minulla ei ollut enää ajanpuutteen tekosyytä. Aloitin harjoittelemaan ensin kuntopyörällä. Harjoituspäiväkirjan mukaan aloitin helmikuussa 10 minuutin pyöräilyllä ja lähdin lisäämään määriä vähitellen. Tällä hetkellä harjoittelen 12-15 tuntia viikossa. 

Suunnitelmanani on siis ajaa Saksan Travemundesta Espanjan Aurinkorannikolle kolmentuhannen kilometrin matka kolmessa viikossa. Se tarkoittaa pariakymmentä Pirkan pyöräilyä perätysten. Jos matkaan pitäisi lähteä juuri nyt, tuskin selviäisin matkan rasituksesta. Aiottuun lähtöhetkeen ei ole aikaa jäljellä kuin muutama kuukausi ja en ole aivan vielä täysin vakuuttunut kykeneekö jo kestävyysurheiluajoista vanhentunut vartalo ottamaan riittävästi harjoitusta vastaan. Myös suunnitelmassa on useita liikkuvia elementtejä, korona luonnollisesti niistä suurimpana. Nyt tavoite on kuitenkin tehty julkiseksi niin periksi antaminen on aiempaa vaikeampaa!

Lukeminen ja kirjoittaminen. Harjoittelun ja sijoittamisen hyvä vastapaino on lukeminen. En ole lukenut pelkästään sijoituskirjoja vaan ensimmäisestä koronavuodesta lähtien lukemistooni ovat kuuluneet vanhat klassikot. Kun helteet hellivät suuntaan yleensä rannalle lukemaan ja sijoittaminen jää sivurooliin. Vanhat klassikot vievät lukijan uusiin kulttuureihin, aikakausiin ja ihmismieliin. Joskus ne toimivat hyvänä unilääkkeenä ennen nukkumaanmenoa.

Tämän blogin lisäksi minulla on (liian) monia kirjoitusprojekteja. Pidän epäsäännöllistä päiväkirjaa, merkitsen ylös ajatuksia ja oppeja osakespekuloinnista ja koetan ajoittain luonnostella seuraavaa julkaisua jostakin minua kiinnostavasta sijoittamisen tai elämän osa-alueesta.  Kirjoittaminen on itsensä kehittämistä, oppimista ja ajatusten jalostamista.

Opiskelu. Opiskelu on oiva tapa haastaa itseä. Opiskelussa olen keskittynyt espanjaan. Olen halunnut opetella uuden kielen ja espanja on enemmän kuin hyödyllistä matkustettaessa Etelä-Amerikassa. Olen opiskellessani lukenut niin ruotsia, saksaa, ranskaa kuin venäjääkin, mutta silti päätin aloittaa uuden kielen opiskelun. Saksaa ja ruotsia luen ja puhun kohtuullisesti, ranska ei minua kiinnosta ja venäjää en näe yhtä hyödylliseksi kuin espanjaa. Kuten niin monessa muussakin tekemisessäni, huomioni tapaa suuntautua aina laaja-alaisesti.

Tähän kategoriaan pitänee laskea myös spekulatiivinen sijoittaminen. Vaikka olen harrastanut sijoittamista jo reilusti yli vuosikymmenen, olen käyttänyt huomattavan määrän aikaa terävöittääkseni osaamistani sijoittamisessa ja perehtyäkseni uusiin toimialoihin sekä sijoitustyyleihin. Sijoittamisessa ei koskaan tule valmiiksi ja se lienee osa sen viehätystä ja haastetta. Sijoittamiseen voikin käyttää loputtomasti aikaa. Päivätyöt lopetettuani olen toki käyttänyt siihen aiempaa enemmän aikaa, mutta huolehdin, että myös muut tavoitteeni edistyvät päivittäin.

***

Jos päivätyössä käydessä muodostuu riittämättömyyden tunne työtehtävien hoitamisen ja oman vapaa-ajan suhteen, voi riittämättömyyden aina perustella työn ottamalla ajalla. Kun lopettaa päivätyöt, tätä syytä tai tekosyytä ei enää ole. Aikaa ei ainakaan minulla ole tehdä kaikkea mielenkiintoista, mitä odotin tekeväni. Kaikkeen ei ole ikinä yksinkertaisesti aikaa, aloita siis projektiesi parissa ajoissa pienin askelin ja älä tee montaa asiaa kerrallaan kuten minä vaan keskity. Kun elämän näkee täynnä mahdollisuuksia, on tulevaisuus valoisampi. Sama pätee sijoittamiseen, työhön ja työn jälkeisiin elämään. Tekemällä tulee lisää mahdollisuuksia ja tekemällä tavoitteet tulevat lähemmäksi.

***
Hanki asiapitoista mutta helppoa kesälukemista. Osta Vaurastumisen välineitä verkkokaupasta.

4 kommenttia:

  1. Kyllä! Kiitos paljon tästä (monia varmasti provosoivasta) artikkelista. Luen harvaa blogipostausta loppuun asti, mutta tämä oli hieno ;) On hienoa että joku uskaltaa sanoa sen ääneen.

    VastaaPoista
  2. Ai että olen kateellinen kun pystyt aloittamaan tuollaista kuntoiluprojektia tavoitteellisesti. Jos jäisin pois töistä, saisin helposti ajan kulumaan tavoitteellisen kuntoilun parissa. Toinen aikaa vievä harrastus olisi valokuvaus. Mikään ei ole mukavampaa kun klo 04.45 tallustella hiljaisessa luonnossa matkalla kuvaamaan auringonnousua aamu-usvan läpi. Ja sen jälkeen aamukahville ja aamupalalle, myöhemmin päivällä voisi ottaa päiväunet kun kuvauspäivinä on ollut pakko herätä suhteellisen aikaisin.

    Noh, nämä on nyt näitä. Ei tule olemaan mahdollista vielä pitkään aikaan, jos koskaan :(

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa tutulta tuo kehityskaari työelämän saralla. Nuorempana tein jopa kahta työtä ja ylityöt olivat aina tapissa. Jälkikäteen olen ymmärtänyt kuinka turhaa tuo on ollut, etenkin kun rahat tuli kaadettua kurkusta alas.

    Kuulen työmaalla todella usein valitusta kuinka ilman työtä ei olisi mitään tekemistä, onnea vaan heille tylsän elämän parissa. Nyt neljäkymppisenä todellakin tuntee elämän rajallisuuden ja aion todellakin viettää sen muualla kuin työnantajan tiloissa, heti kun tulot ovat riittävät.

    Mainitsemasi tehtävien haalinta on ollut myös ongelma minulle. Aika on tosin opettanut että 1-3 eri asiaa kerralla on sopiva määrä, koska liiallinen kuorma tukahduttaa tehokkaasti suorittamisen osaltani. Tällä hetkellä olen perhevapaalla ja kaikki aika tuntuu kuluvan lasten ja vaimon kanssa eikä muuhun energiaa riittäisikään. Pienten lasten kanssa vanhemmuus on jo kokoaikatyötä, mutta samalla myös erittäin palkitsevaa.

    VastaaPoista