torstai 24. syyskuuta 2015

Brenkkua kurkkuun ja salkkuun

Ostin hiljattain Yhdysvaltain pörssistä Iso-Britanniaan rekisteröityä Diageoa, joka tiedetään sen lukuisista alkoholituotteistaan.

Yhtiön kansainvälisiä juomabrändejä ovat muun muassa Smirnoff, Guinness, Johnnie Walker, Baileys ja Captain Morgan. Se joka ei ole joskus näitä tuotteita nauttinut, ei ole pitänyt riittävästi hauskaa vaurastuessaan! Näiden lisäksi yhtiöllä on lukuisia paikallisia brändejä sekä edellä mainittujen johdannaisia, kuten vaikkapa Smirnoff Ice miedot alkoholijuomat.

Olin aloittanut yhtiön tarkkailun vuonna 2010 ja kirjannut ylös seuraavat syyt, jotka saivat minut kiinnostumaan yhtiöstä: kasvavat osingot, korkea osinkotuotto, kansainvälinen, hyötyy Aasian kasvusta, huippu ROE. Valitettavasti en tullut ostaneeksi osaketta tuolloin - huomattavasti tätä päivää edullisemmin. Tämän vuoden alusta Diageon osakekurssi on kuitenkin laskenut ja se laukaisi uudelleen kiinnostukseni yhtiöön: tärkeimmät sijoituskriteerini täyttyivät, joten oli aika tarkastella yhtiötä uudelleen.

Viitisen vuotta sitten listaamani syyt pätevät yhä Diageoon. Osake tarjoaa yhä hieman yli neljän prosentin osinkotuoton ja osinko on kasvanut viimeisen kolmen vuoden aikana keskimäärin noin 9 prosenttia. Huomattavaa on, että osingonjakosuhde on verrattain korkea 75 prosenttia tuloksesta. Yhtiön ROE on edelleen huipputasolla (32 %), tosin se on viime vuosina laskenut ja sitä nostaa korkeahko velanotto. 36 prosenttia yhtiön myynnistä tulee Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta.

Sijoitukseen liittyy toki riskejä. Kansainvälisyydestä johtuen yhtiötä tulee varmasti rasittamaan valuttakurssien vaihtelut - yhtiö on varoittanut odotettua suuremmista vaikutuksista. Kulutustottumukset muuttuvat jatkuvasti ja lainsäädäntö vaikuttaa yhtiön tuotteiden kysyntään. Kysynnän kehitys länsimarkkinoilla on ollut laskevaa, mutta sitä on kompensoinut myynnin voimakas kasvu muilla alueilla.

Sijoitus tulee kuulumaan epäeettisiin sijotuksiini. Jotkut tekevät eettisiä sijoituksia, mutta kaikki epäeettiset sijoitukseni ovat suoriutuneet paremmin kuin hyvin. Uskon, että tupakan (PhillipMorris), nuuskan (Swedish Match) ja uhkapelien (Betsson) ohella myös alkoholi tulee tekemään kauppansa myös vaikeassa taloustilanteessa. Sijoituksella halusin myös lisätä painoani kuluttajatuotteissa, ja mikä sen parempaa kuin sydäntä lähellä olevat brändit. Alkoholi on aina hintansa väärti ja nyt myös lompakko aukeaa pisaran helpommin rommikolalle.

Tulipa aivan viimeisenä mieleeni saanko pian syytteen alkoholimainonnasta?

Lue myös Laiska sijoittajan poiminta tarkkailulistaltaan.

***
Askartelin aiemmin blogin julkaisualustan kanssa ja monilta lukijoilta jäi varmasti huomaamatta viime viikkoinen kirjoitukseni ensimmäiseen asuntooni tehdystä julkisivuremontista. Taloyhtiö muistaa kunnon yhtiölainalla!

torstai 17. syyskuuta 2015

Julkisivu kiillotettu - 8000 köyhempi

Vaurastumisen vauhtipyörät

Mistä kaikki alkoi?

Ostaessani omistusasuntoani vuonna 2011 koin oston sijoituksena toisin kuin moni bloggari tai muu asiantuntija. Minulla oli perusteeni: vaihtoehtoinen paikka pääomalle vuokranmaksun sijasta, asunnon ensiostajana ei varainsiirtoveroa, mahdollisuus vuokraukseen alhaisin korkokustannuksin ja tuloverotuksen verovähennysoikeus. Lisäksi ostin asuntoni 100 % velalla, jolloin vaihtoehtoiskustannusta asunnon omarahoitusosuudelle ei ole olemassa.

Vuonna 2011 taloyhtiön pitkän tähtäimen suunnitelmassa, jossa listataan tulevat remontit, ei ollut tulevasta remontista mainintaa. Muistiinpanoissani julkisivuremontista oli mainittu vuoden 2012 yhtiökokouksessa kommentilla: "Julkisivu on kohtuullisessa kunnossa." Seuraavan vuoden yhtiökokoukseen en valitettavasti päässyt osallistumaan työmatkan vuoksi. Yhtiökokouskutsut kun tulevat lain mukaisesti kaksi viikkoa etukäteen, ja suunnitelmallinen työntekijä usein suunnittelee tekemisiään hivenen pidemmälle. Lopulta, vuoden 2014 puolivälissä julkisivuremontti käynnistyi vain pari viikkoa yhtiökokouksen jälkeen.

Eräänä päivänä jokin aliurakoitsijoista marssi huoneistoon sisään vaihtamaan ikkunoita. Ilman minkäänlaista ennakkoilmoitusta emme olleet suojanneet tai siirtäneet huonekaluja. Valitettavasti remonttimiehillä ei ole mainetta hellävaraisuudesta ja niin lattia kuin seinä kokivat hivenen kovia. Julkisivuremontti valmistui hiljattain - puolisen vuotta aikataulusta myöhässä. Kokonaisuudessaan en voi antaa korkeita pisteitä taloyhtiön isännöitsijälle ja hallitukselle suunnitelmallisuudesta ja julkisivuremontin täytäntöönpanosta.

Mikä vaikutus tällä on omistusasujan talouteen?

Vuokrattuani asunnon kalustettuna oli vuokra 20 prosenttia alhaisempi remontin aikana. Tällöin asunto oli voimakkaasti kassavirta negatiivinen. Lainan lyhennykseen ja hoitovastikkeeseen kului, veroista puhumattakaan, tuloja enemmän.

Laskelma huoneistoon kohdistuvasta kustannuksesta saapui hiljattain postissa. 8700 euroa 20 vuoden laina-ajalla ja melko kohtuullisella 1,1 prosentin marginaalilla. Tämä tarkoitti noin 220 euron kustannusta per neliömetri. Kuukausitasolla remontin kuolettaminen rasittaa kassavirtaa 60 euroa. Se on suoraan poissa kassavirtaa tuottavista sijoituskohteista. Toinen näkökanta on se, että 8600 eurolla asuisin vastaavassa asunnossa 10-11 kuukautta vuokralla.

Tähän saakka olen lyhentänyt asuntolainaa noin 30 000 euron edestä. Karkeasti sanottuna julkisivuremontti vei minua siis kolmanneksen taaksepäin. Yhtään vastaavaa asuntoa ei tällä hetkellä alueella myydä yhdeksää tuhatta kalliimmalla. Mikäli olisin myymässä asuntoa, häviäisin 8600 euroa melko varmasti. Sen verran huijaan jatkossa blogin lukijoita sekä itseäni, että tätä yhtiölainaa en huomioi kokonaisvarallisuuteni laskennassa.

Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Kannattiko ostos siis? Jaksan yhä uskoa niin - tai paremminkin - en näe muuta mahdollisuutta tällä hetkellä. Kulunutta mutta selvää, jokaisen on asuttava jossakin. Toiseksi, uskon, että (oikein) pitkällä aikavälillä voi asunnosta päästä paremmin omilleen. En ole varma onnistuuko se vuoteen 2025 mennessä. Arvonnousu potentiaali on vuonna 2015 katsottaessa melko vähissä.

Kolmanneksi, varmaa on mielestäni se, että nyt ei ole hyvä hetki luopua asunnosta. Pitäydyn suunnitelmassani. Tavoitteenani on nostaa asuntojen osuutta kokonaisvarallisuudesta paremmin tasapainoon osakesijoitusten kanssa. On myös muistettava, että velkavipu on tärkeä elementti vaurastumisessani. Tällä hetkellä asuntolainan lyhennysvapaa pitää huolta kassavirrastani ja ajatus paluusta omaan kotiin kuulostaa mukavalta vaihtoehdolta.

torstai 10. syyskuuta 2015

10 vuotta tavoitteeseen

Vuoden 2025 syksyyn on nyt matkaa kymmenen vuotta. Siihen mennessä pyrin saavuttamaan varallisuusaseman, jonka tuotoilla pystyn kattamaan elinkustannukseni.

Tavoitteen ollessa vuosikymmenen päässä, osakkeiden hinnat huojuvat voimakkaasti. Salkkuni arvosta hävisi yhden viikon aikana vuotuisten talletusten verran - noin 12 000 euroa. Kymmenen vuoden aikajänteellä tämä on mainio ostotilaisuus: voin ostaa aiempaa enemmän hyvien yhtiöiden osakkeita. Tein juuri lisätalletuksen osakesalkkuun siirtämällä vaihtoehtoisten sijoitusten tuottoja ja käteisvarojani osakesalkkuun.

Tällä hetkellä olen sijoittanut useisiin toimialakohtaisiin ja maantieteellisiin rahastoihin kokonaiset 25 euroa kerrallaan, Olen ostanut esimerkiksi Odin Offshore rahastoa, Afrikkaan sijoittavaa Deutsche Bankin rahastoa sekä aiemmin kertaalleen myymääni Finastan Russia TOP20 rahastoa. Ajatuksenani on sijoittaa ajallisesti hajauttaen näille sijoittajien hylkäämille toimialoille, joiden arvostustasot ovat laskeneet voimakkaasti. Ennemmin tai myöhemmin ne palaavat jälleen itseäni suurempien sijoittajien ostoslistalle, ja silloin piensijoittaja kylvää sadon.

Viime vuoteen nähden:
Olen tehnyt paljon pieniä ja uusia asioita vaurastumiseni tukemiseksi. Kymmenen vuotta on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika riittävän varallisuuden luomiseksi palkkatyöllä ja sijoittamisella - korkoa korolle ilmiön yksi tärkein elementti on aika. Jatkamalla osakesijoittamista 1000 euron kuukausitahtia, kykenen laskelmieni mukaan luomaan noin 1000 euron kuukausittaiset netto-osinkotulot. Tekemällä muutaman vuoden pidempään työtä summa nousee noin 1200 euroon.

Asuntosijoittaminen ja yritystoiminta ovat minulle tärkeimmät keinot parantaa mahdollisuuksiani saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Piikkinä, entistäkin syvemmällä, on erityisesti yritystoiminta, jota olen ollut laittamassa alulle jo vuosia. Tämän vuoden laskutukseni elokuun loppuun mennessä on noin 600 euroa. Toisin sanoen tavoittelemaani 2500 euroon on pitkä matka. Selityksiä on enemmän kuin tekoja, ja tämä blogi toimii erinomaisena sanallisena raippana. Matkalla taloudelliseen riippumattomuuteen

Lue myös:
11 vuotta tavoitteeseen
12 vuotta tavoitteeseen

torstai 3. syyskuuta 2015

Ei kannattanut odottaa

Sijoituspäiväkirja

Elokuu 2015

Omistamani lääkeyhtiö Baxter jakaantui hiljattain kahteen osaan. Eipä aikaakaan, kun toinen puolikkaista, Baxalta, ajautui hivenen vihamielisen ostotarjouksen kohteeksi. Osakekurssi nousi samana päivänä ensin mukavasti 25 prosenttia nousun hiipuessa 20 prosenttiin.

Kohdallani nämä kurssihypähdykset tapaavat osua pieniin omistuksiini (esim. Heinz ja DIBS). Hieman myöhemmin tein päätöksen myydä yhtiön osakkeet. Jakaantumisen jälkeen molemmat yhtiöt olivat päättäneet pienemmästä osingonjaosta, joten en löytänyt syytä pienen position säilyttämiselle.

Aivan elokuun alussa tein lisäsijoituksen Fortumiin. Viimeksi olin ostanut yhtiön osakkeita vuonna 2009 16 euron hintaan. Välissä olen lisännyt yhtiötä kolme kertaa, kerran 2010 ja kahdesti vuonna 2012. Pian Fortum ostoksen jälkeen osakemarkkinoilla tapahtui kummia.

Elokuun puolivälin jälkeen osakekurssit ottivat valtavan takapakin – suurimman sitten vuoden 2009. En uskaltautunut ostoksille heti, vaan päätin odottaa tilanteen rauhoittumista. Tämä osoittautui virheeksi, koska seuraavien päivien rekyyli ylöspäin oli nopea ja voimakas. Aivan elokuun lopussa ostin Kemiran takaisin salkkuuni myytyäni sen jo kahdesti tämän vuoden aikana!

Lisäksi seurasin aktiivisesti Metsoa ja Nordeaa tehdäkseni lisäoston. Metsoa ostin lisää pienen erän kuun viimeisenä päivänä. Amerikkalaisista yhtiöistä kävin pohdintaa J&J:n ja Wal-Martin välillä. Entäpä mitä ostaisi Tukholman pörssistä?

Satelliittisalkussani tein kauppoja myymällä Ramirentin ja Stockmannin sekä ostamalla tilalle hieman YIT:tä, jonka kursisi tippui voimakkaasti kesäkuun tulosjulkistuksen jälkeen. Ramirentillä pääsin tavoittelemaani, mutta kirjaamattomaan, 10 prosentin nettotuottoon. Stockmannilla tein 5 % tuoton neljässä kuukaudessa. Ensimmäiset sijoitukseni erillisessä satellittisalkussa kääntyivät lopulta voitolle - takertelevan alun jälkeen.

Tämän kuukauden päiväkirjamerkinnän perusteella minustahan on tulossa spekulatiivinen sijoittaja! Siitä huolimatta fokus on edelleen alkuperäisessä sijoitusstrategiassani.