perjantai 12. heinäkuuta 2019

Voisinko nostaa työttömyysetuutta?

Tavoitteenani on elää sijoitustulojen varassa. Viime viikolla kerroin aprikoivani riittäisivätkö rahani, jos lopettaisin päivätyöni. Suomalaisia on siunattu korkealla verotuksella ja kohtuullisella sosiaaliturvalla. Voisinko nostaa työttömyysetuutta sijoitustulojeni täydennykseksi? Tämä moraalinen, lainopillinen ja käytännöllinen kysymys, herättää argumentteja puolesta ja vastaan. Työttömyysetuuksien varassa elävät ovat saaneet mediassa ja blogeissa useastikin kunnon ryöpytyksen.

Voisinko minä nostaa työttömyysetuutta?

  • Kyllä, voisin nostaa, koska maksaisin erittäin todennäköisesti pääomatuloistani veron Suomeen. Olisin edelleen veronmaksaja, toisin kuin monet muut työttömät.  Joutuisin väistämättä maksamaan pääomatuloveron kiinteän omaisuuden, eli asuntojen, vuokratuotosta Suomeen.
  • Kyllä, voisin nostaa, koska verottajan näkökulmasta olisin vähintään kolme vuotta verovelvollinen Suomeen, vaikka muuttaisin ulkomaille ja minulla on niin sanottuja olennaisia siteitä Suomeen. Jos Suomi pystyy sitomaan minut tällä tavalla verovelvolliseksi, voi häikäilemätön katsoa olevansa oikeutettu korvaukseen velvollisuudesta.
  • Kyllä, voisin nostaa, koska sosiaaliturvaa koskevien sääntöjen puitteessa olisin työttömyyskorvaukseen oikeutettu.
  • Kyllä, voisin nostaa, koska olen työurani aikana maksanut merkittävän määrän veroja. Viiime vuosina olen maksanut enemmän tulo- ja pääomatuloveroja kuin on tililleni maksettu palkkaa.
  • Kyllä, voisin nostaa, koska Suomi on tasa-arvoinen maa myös tulotasoon katsomatta. Lisäksi, tulisin tuskin koskaan nauttimaan esimerkiksi lapsilisistä, joiden rahoittamiseen olen osallistunut. 
  • Kyllä, voisin nostaa, koska tarvitsen lisätuloja ostaakseni merkkituotteita, pelatakseni RAY:n peliautomaatteja ja syödäkseni ravintoloissa pari kertaa kuussa.

Kannustimet monimutkaisissa järjestelmissä, tässä tapauksessa taloudessa ja työmarkkinoilla, voivat johtaa kieroutuneisiin lopputulemiin, joita ei ole alunperin tavoiteltu. Kun taloudellinen hyvinvointi on Suomessa vuosikymmenien saatossa kasvanut, työnteko ei ole enää itsetarkoitus tai elinehto, kuten se on ollut esimerkiksi isovanhemmillani. Nuoremmille sukupolville työttömyyskorvaus voi toimia palkan jatkeena tai säästöjen täydennyksenä matkustelulle, harrastuksille tai muiden intohimojen toteuttamiselle.

Miksi en nostaisi työttömyysetuutta?

  • En voisi nostaa, koska se olisi kansantaloudellisesti vahingollista. Suomen valtio on yhtä velkainen kuin pääministerimme ja velkaantuminen todennäköisesti jatkuu. Tukia tulisi maksaa vain niitä välttämättömästi tarvitseville.
  • En voisi nostaa, koska tuloni ja pääomani riittäisivät vallan hyvin kattamaan välttämättömät elinkustannukseni. 
  • En voisi nostaa, koska mahdollisesti muuttaisin ulkomaille pidemmäksi aikaa ja koska asuisin muualla, en ole työttömyyskorvaukseen oikeutettu.
  • En voisi nostaa, koska omat periaatteeni sotivat työttömyysetuutta vastaan. Mielestäni erityisesti ansiosidonnainen työttömyyskorvaus on liian suuri ja sitä maksetaan liian pitkään. Työttömyysetuudet eivät kannusta aktiiviseen työnhakuun ja ottamaan vastaan hieman vähemmän houkuttelevia työtarjouksia ja -paikkoja.

Miksi ylipäätään pohdin tätä kysymystä? Se on aiheena mielenkiintoinen niin poliittisesti, kansantaloudellisesti kuin taloudellisen riippumattomuuden tavoittelun kannalta. Kun Yhdysvalloissa taloudellista riippumattomuutta tavoitteleva kerryttää varallisuutta alhaisemman verotuksen ansiosta nopeammin, muttei nauti sosiaaliturvasta, suomalainen sijoittaja voi jatkaa omia tulojaan nostamalla maksamiaan veroja takaisin työttömyysetuuden muodossa. Härskiä kyllä, mutta ei välttämättä laitonta.

Mitä syitä on mielessäsi puolesta tai vastaan?

***
Rakenna oma sosiaaliturvasi ja aloita sijoittaminen. Lue ensin Vaurastumisen välineet.

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Taloudellisen riippumattomuus: Mikä minua pidättää?

Miksi en julistautuisi taloudellisesti riippumattomaksi saman tien? Olen määritellyt mitä siltä haluan, laskenut rahojen riittävän ja valmistautunut siihen vuosikausia. Kesälomalla pohdin mikä minua pidättää ja koetin tiivistää vastauksen kolmeen pääkohtaan. Julkaisen tämän kirjoituksen El Doradon lentokentältä Bogotasta. Miksi en jäisi tänne ja lähtisi etsimään mystistä kultaista kaupunkia, El Doradoa?

Tuotanko pettymyksen työnantajalle ja työkavereille? En halua kuvitella itsestäni liikoja, mutta uskon, että irtisanoutumiseni tuottaisi pettymyksen työpaikalla. Olen pidetty, tehnyt tuloksia ja saanut kiitosta asiakaskunnassa. Olen ollut nykyisessä tehtävässä vasta suhteellsien lyhyen aikaa, joten irtisanoutuminen näyttäisi erikoiselta. Pelkään, että irtisanoutumalla sulkisin useita ovia omalla erikoisalallani työmarkkinoilla. Lisäksi menettäisin työn tuoman statuksen ja muut edut, jotka ovat suomalaisessa työkeskeisessä yhteiskunnassa tärkeitä.

Yritykset eivät ole lojaaleja työntekijöille, joten huoleni pettymyksen tuottamisesta on suurilta osin tunteellista ja itse kuvittelemaani sosiaalista painetta. Yritykset henkilöstöineen jatkavat elämäänsä olankohautuksella nopeasti yhden henkilön poistuttua miesvahvuudesta. Samalla yhden oven sulkeutuminen tapaa avata toisen oven jossakin muualla. Jos minulla ei ole paluuta takaisin vanhaan, olen motivoituneempi työskentelemään sen eteen, että taloudellinen riippumattomuus toteutuu sellaisena, kuin olen sen itselleni maalannut. Omasa asennemaailmassani en laita arvoa titteleille tai hienoille autoille, ja ajattelin oleskella sellaisissa maissa, joissa muut asiat merkitsevät ihmisille enemmän.

Riittääkö rahat? Tulovirta sijoituksistani ei ole suuren suuri. 1600-1700 euroa kuukaudessa riittää vain hyvin yksinkertaiseen elämään. Tulenko olemaan siihen tyytyväinen? Vai kuljenko ojasta allikkoon ja asetan itseni tilanteeseen, jossa työskentelen omaan lukuuni entistä kovemmin vain nostaakseni tuloni riittävälle tasolle, mikä se sitten tarkalleen ottaen onkaan. Tärkeä huoli liittyy myös noususuhdanteen päättymiseen ja passiivisten tulojen pienentymiseen. Arvioidessani tätä riskiä aiemmin totesin selviytyväni laskusuhdanteesta kohtuullisen hyvin nykyisten suunnitelmien valossa. Siitäkin huolimatta kannan edelleen huolta taloudellisen riippumattomuuden taloudellisesta puolesta.

Pidänkö elämäntyylistä? Kuvittelemani elämänvaihe, julistauduttuani taloudellisesti riippumattomaksi, tarkoittaa liikkuvaa elämäntapaa. Yhdessä paikassa viettäisin viikosta kuuteen kuukauteen riippuen paikasta, viisumilainsäädännöstä ja omista mielihaluista. Hidas matkustaminen on edellytys omalle jaksamiselle. Liikkuva elämäntapa voi tarkoittaa lyhytkestoisia ja pinnallisia sosiaalisia suhteita. Liikkuva elämäntapa tuo muita epämukavuuksia, kuten vaikkapa kehno sänky ja tyyny, heikko wifi yhteys tai lämpimän veden puute suihkussa. En pidä Suomea minulle luotuna maana. Olen isänmaallinen, mutta kotimainen asenneilmasto ei yksinkertaisesti sovi minulle. Valittamisen sijaan yksi ratkaisu on lähteä pois ja hyväksyä toisenlaiset plussat ja miinukset.

Nämä kolme asiaa askarruttvat vielä ennen lopullista päätöstä. Vaikka ne ovat suhteellisen suuria asioita, elämässä yleensä harmittavat eniten tekemättömät asiat. Keittiöpsykologi Paulo Coelhoa lainatakseni, teoksesta Valon Soturin käsikirja:

“Valon Soturi tutkii tarkkaan aseman jonka aikoo valloittaa. Vaikka kohde olisi kuinka vaikea tahansa, aina löytyy keino voittaa esteet. Hän tarkistaa vaihtoehtoiset tiet, hioo miekkansa terän ja yrittää karaista mielensä haasteen kohtaamiseen. Mutta edetessään Soturi huomaa, ettei ollut ottanut huomioon kaikkea. Jos hän jää odottamaan oikeaa hetkeä, hän ei pääse liikkeelle koskaan; seuraava askel vaatii annoksen hulluutta. Soturi turvautuu hulluuteen Sillä - niin sodassa kuin rakkaudessa - kaikkea ei voi ennakoida.”

***
Aloita oma matkasi taloudelliseen riippumattomuuteen ja lue Vaurastumisen välineet.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Wärtsilä uutena yhtiönä salkkuun?

Sijoituspäiväkirja

Kesäkuu 2019

Kuun alkupuolella ostin Wärtsilän osakkeita. Wärtsilän kohdemarkkinat, laivateollisuus ja energiantuotanto, ovat luonteeltaan syklisiä, mutta sen huoltoliiketoiminta edustaa merkittävää osaa liikevaihdosta. Wärtsilä on mielestäni yksi Helsingin pörssin laatuyhtiöistä ja sitä sai nyt historiallisen edulliseen hintaa hieman alle 13 euron. Ostin osaketta 100 kappaletta, ja olisin päätynyt yhtiön omistajaksi lopulta Fiskarsin jakaessa Wärtsilän osakkeita omistajilleen. Todennäköisesti tarkastelen Wärtsilä omistuksen pitkän aikavälin kohtaloa syksyn osingonmaksun jälkeen. Tulisiko Wärtsilän löytää paikkansa salkussani pidemmäksi aikaa?

Ramirent meni yritysostossa ranskalaiselle kilpailijalle Loxamille. Ostin Ramirentia onnekkaasti satelliittisalkkuuni vain 10 päivää ennen ostotarjousta. Kuten usein tällaisissa tapauksissa, jälkikäteen ajateltuna, uskalsin ostaa ja minulla oli käteistä vain 150 kappaleen hankkimiseksi. Laitoin osakkeet heti uutisen jälkeen myyntiin ja sijoitin satelliittisalkussa vapautuneet rahat alas vajonneeseen Stora Ensoon. Ostin Storan osakkeita vahingossa myös ydinsalkussani, ja myin ne pois heti seuraavana päivänä pienellä voitolla. Kuun loppupuolella myin Storat pois myös satelliittisalkustani.

Toinen kotimainen konevuokraajamme, Cramo, päätti jakautua kahdeksi yhtiöksi ja listata siirrettäviä tiloja vuokraavan osan Adapteo nimellä Tukholman pörssiin. Koska suomalaiset eivät voi omistaa ulkomaiselle markkinapaikalle listattuja yhtiöitä, tulee Adapteon omistaminen ja myyminen olemaan erittäin kallista. Kesäkuussa laitoinkin myös Cramon osakkeet myyntiin. Cramon osakkeet olivat salkussani sataprosenttia plussalla, eli myynnistä realisoitui huomattava myyntivoittovero. Kallista sekin. Ostan Cramon osittain tai kokonaisuudessaan takaisin, jos kurssi niiaa tämänhetkiseltä vuoden huipputasoiltaan alemmaksi.

Lomaillessani ostin pienen erän lisää ruotsalaisen bussiyhtiö Nobinan osakkeita. Kuun puolivälin seurannassa kokonaisvarallisuuteni arvo puhkaisi vihdoin 400 000 euron rajan. Se ei hetkauttanut lomaani tai elämääni. Lomalla ajatukset jatkoivat kuitenkin kulkuaan taloudellisen riippumattomuuden julistuksen ympärillä. Se oli huomattavasti konkreettisempi tavoite kuin pankkitilin saldo. Hyppäisinkö pois oravanpyörästä sijoitusomaisuuteni varaan?

***
Aloita oma vaurastuminen ja lue Vaurastumisen välineet.

torstai 20. kesäkuuta 2019

Sijoitusyksiön pintaremontointi Youtuben avulla

Kun ostimme veljeni kanssa sijoitusyksiön näkemättä, vuokrattuna ja ilman pankkia, otimme tiedostetun riskin siitä, että jotain voisi mennä pieleen. Riskin vastapainona oli alhainen hankintahinta, joka takasi korkean vuokratuoton parhaassa skenaariossa ja melko korkean osinkotuoton heikossakin skenaariossa. Valitettavasti riskit realisoituivat monin osin.

Kun vuokralaisemme siirtyi tästä maailmasta seuraavaan, asunnon kunto paljastui. Onneksemme vuokralaisen omaiset tyhjensivät asunnon huonekaluista. Asunto oli remonttikunnossa. Vanhat muovimatot irvistelivät ja tapetit olivat kirkkaan oransseja. Kaapiston oveen oli ilmeisesti sattunut nyrkki ja WC:ssä oli tupakoitu. Vessan lattia taisi olla kuorrutettu karvoituksella. Keittiö oli suorastaan törkyinen ja puhdasta pintaa oli vaikea löytää. Epäsiisteydestä ja ikääntyneisyydestä huolimatta, vessa ja keittiö olivat hyvässä kunnossa, ja arvelimme, ettei niitä tarvitsisi ryhtyä remontoimaan.

Emme olleet koskaan remontoineet, joten soitimme yhteen remonttiliikkeeseen. Heillä oli mahdollisuus tulla tekemään remontti parin kuukauden päästä. Minulla oli kuitenkin työkalupakki ja veljeni pystyisi lainaamaan järeämpiä työkaluja, pistosahaa ja laminaattikatkaisijaa, kaveriltaan. Meillä olisi iltaisin ja viikonloppuisin aikaa. Päätimme ryhtyä tuumasta toimeen sen enempää suunnittelematta. Olisihan hyvä oppia pintaremontoinnin jalo taito. Youtube on täynnä ohjeita laminointiin, maalaukseen ja tapetointiin. Seuraavana päivä kurvasin heti Byggmaxin pihaan ja lastasin autoon ensimmäisen kuorman tarvikkeita.

Lähdimme ensimmäisenä purkamaan. Irroitimme vanhan lattiamaton ja poistimme vanhan tapetin, jota olikin sitten monen monta kerrosta. Se oli virhe, koska aikaa siihen paloi vaikka kuinka monta tuntia ja hermotkin paloivat useamman kerran. Kun vihdoin saimme betoniseinän näkyviin, vedimme siihen tasoitetapetin paikoilleen maalausta varten. Maalaus oli hauskaa. Tapetin irroituksesta viisastuneena yhden seinän tapetoimme uudelleen vanhan tapetin päälle. Vaikka pelkäsimme, ettei uusi tapetti kiinnittyisi hyvin vanhan tapetin päälle, tuli jäljestä kohtuullista.

Vessan ja keittiön siistimiseen meni kymmeniä työtunteja. Ruokaa ja rauhoittavia lääkkeitä löytyi kaappien perukoilta. Vessan katto oli keltaisena nikotiinista, joka lähti irti kloriinilla, ja karvoitetun lattian pesuun uhrasimme vanhan siivousmopin. Maalauksen ja siivouksen jälkeen asensimme paikoilleen laminaatin. Oikeammin sanottuna ensimmäiset rivit menivät väärinpäin. Halvinta laminaattia ei kannata hankkia, koska pontit eivät taida halvimmissa olla aivan sutjakkaimmasta päästä toisiinsa liittymään. Viimeisenä ostimme mittaan leikattua kalustepuutavaraa ja uusimme kaapiston ovet. Ruuvasimme uudet vetimet ja kiinnitimme uudet ovet paikoilleen.

Tarvikehankintoja teimme niin K-Raudasta, Byggmaxista kuin RTV:stä. Paikallinen RTV osoittautui useimmiten edullisimmaksi ja samalla saimme asiantuntevaa apua maalaukseen ja tapetointiin. Kiitos ammattitaitoisen myyjän, joka palveli meitä useamman kerran ja antoi vielä pientä suurasiakasalennusta. Jalkalistat ja puutavaraa kaapiston ovien korjaamiseksi hankimme paikallisesta puutavaraliikkeestä. Yksiön pintaremontin tarvikekustannukset olivat yhteensä 750 euroa. Rikottuamme remontoinnin tuoksinnassa yhden sähköpistokkeen, sähkömies veloitti sen uusimisesta reilut yhdeksänkymppiä. Näin ollen kokonaiskulut olivat 840 euroa.

Koska sijoitusasunto sijaitsi toisella paikkakunnalla, työmaaliikennettä oli hyvä hoitaa työsuhdeautolla. Remonttikulut olisivat luonnollisesti olleet kokonaisuudessaan korkeammat, jos polttoainekulut olisivat langenneet remonttipartion harteille. Nyt saimme sijoitysyksiön pintaremontoitua pienin kustannuksin. Asunnon vuokrasimme luotettavalle nuorelle pariskunnalle ja tänä päivänä yksiö jauhaa aiempaakin parempaa kassavirtaa

***
Pohdi millainen sijoittaminen sopii sinulle. Lue Vaurastumisen välineet.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Välikatsaus vuoden 2019 osinkoihin

Tavoitellessani taloudellista riippumattomuutta on yksi tärkeimmistä alatavoitteistani kasvavat osinkotulot. Vuoden 2019 loppuun mennessä tavoittelen 6700 euron osinkotuloja. Vuoden puolivälissä on hyvä katsoa, olenko tavoittelemassani vauhdissa. Suomalaiset yhtiöt ovat pääosin maksaneet osinkonsa, vaikka moni yritys on siirtynyt maksamaan osinkonsa kahdesti vuodessa.

Salkkuuni on kilahtanut euromääräisiä osinkoja 2950, dollareita on tullut 770 ja kruunuja 10 300. Vuoden alusta osinkokertymä on siis yhteensä noin 4600 euroa.  Amerikkalaisista osakkeista on odotettavissa vielä noin 1000 dollaria ja suomalaisisten ja ruotsalaisten yhtiöiden odotan maksavan vielä noin 1100 euron edestä osinkoja. Viimeisin luku perustuu Sharevillen osinkokalenteriin, jossa ei näy aivan kaikkien sijoitusten, esimerkiksi saksalaisten yhtiöiden, maksamat osingot. Näin ollen olisin hyvinkin 6700 euron osinkotahdissa.

Osinkopettymyksiä ovat olleet Ratos, Byggmax, F-Secure ja HKScan. Aivan liian monta osingonleikkaajaa osui salkkuuni. Kun yhtiöt lopettavat osingonmaksun kokonaan on se iso takapakki tavoitteeni kannalta, lisäksi yleensä myös sijoituksen arvo laskee merkittävästi. Myös Fiskars jakoi osinkoa vähemmän kuin viime vuonna, mutta jakoi osinkona ulos sen omistamat Wärtsilän osakkeet.

Onneksi huomattavasti useammat, erityisesti amerikkalaiset laatuyhtiöt, kasvattivat osinkoaan. Pidemmän aikavälin suunnaksi onkin varmasti asetettava omistuksien laadun parantaminen, vaikka laatuyhtiöihin sijoittaminen ei ole ollut ensisijainen strategiani. Vaikuttaa siltä, että osingonleikkaajaksi ajautuu vuosittain muutama omistamani yhtiö. Siihen toki vaikuttaa se, että salkkuni on ylihajautettu ja tietoisesti sijoitan ajoittain käännettä tekeviin yhtiöihin. Koska huteja tahtoo osua salkkuuni liikaa, osinkosijoituksissa minun lieneekin syytä siirtyä varmempaan suuntaan.

Joka tapauksessa olen tavoitteessani osinkotulojen osalta ja osinkotulojen rakentaminen jatkuu uusilla sijoituksilla, osinkojen sijoittamisella uudelleen sekä salkun laadun parantamisella.

***
Seuraa Tarinaa vaurastumisesta Twitterissä!

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Tavoitteiden asettamisen tärkeys

Lukeminen on yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Tällä hetkellä lukemistossa on kirjastosta lainattu Gary Kellerin kirjoittama The one thing, joka käsittelee keskittymisen tai ehkäpä oikeammin fokuksen tärkeyttä. Keskittymällä vain yhteen, ja ainoastaan yhteen, tärkeimpään asiaan kerralla saavuttaa huomattavia tuloksia. Tärkein asia toki valitaan eri aikajänteillä niin, että suorittamalla päivittäin, viikoittain, kuukausittain, vuosittain ja lopulta pitkällä aikavälillä haluamansa tuloksen.

Keller nostaa kirjassaan esiin Gail Matthewsin tutkimuksen, jonka mukaan ihmiset, jotka kirjoittavat ylös tavoitteensa menestyvät 40 prosenttia todennäköisemmin. Ihmiset, jotka kirjoittavat ylös tavoitteensa ja jakavat ne esimerkiksi ystäviensä kanssa saavuttavat tavoitteensa 80 prosenttia todennäköisemmin. Tavoitteiden jakaminen lähipiirissä tekee ihmisen tilivelvolliseksi. Pelkkä sisäinen motivaatio antaa usein periksi houkutusten edessä, tilivelvollisuus luo ulkoisen paineen ponnistella kohti tavoitetta.

Sijoitusblogin pitäminen on minulle tapa kirjata ylös päätökset, tavoitteet ja kehittyminen. Samalla paljastan ne sadoille ellei tuhansille lukijoille. Silloin tällöin kun selailen vanhoja kirjoituksiani, muistan yhden jo unohtamastani suunnitelmasta. Blogista voin kerrata syitä päätöksilleni ja tarkastella tukevatko aiemmat päätökseni vielä tavoitteisiin pääsyä. Kuukausikatsauksista voin seurata kehitystä, joka tukee motivaatiota jatkaa. Lisäksi on ilahduttavaa seurata omaa matkaa sijoittajana kokonaisuudessaan, kun sitä on jo yli kymmenen vuotta takana.

Jos tavoitteenasi on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus, pitkän aikavälin tavoitteesi, sinun on aloitettava säästämään aina päivittäisistä hankinnoista suurempiin, sijoitettava kuukausittain ja saavutettava vuotuiset tavoitteet. Kellerin sanoja lainatakseni, jokaisen on aloitettava istuttamalla puutarhaansa omenapuun taimia, jotta ne vuosien päästä tuovat korillisen herkullisia omenoita. Sijoittajan omenapuita ovat esimerkiksi osakesijoitukset. Osatakseen istuttaa omenapuita mahdollisimman hedelmälliselle maaperälle sijoittajan on tutkittavia uusia ja nykyisiä sijoituskohteita ja tehtävä uusia sijoituksia.

Harvinaisena kuumana kesäpäivänä Suomessa on helppo hairahtua omasta tavoitteestaan. Kun kerrankin on lämmintä, siitä tulee nauttia. Jos kuitenkin ponnistelet kohti itsellesi tärkeää tavoitetta, tulee sen eteen ponnistella säästä riippumatta - jos suunnitelmasi toteutuminen sitä edellyttää ja et ole suunnitellut itsellesi vapaapäivää. Viimeisen parin päivän aikana en ole itsekään tehnyt esimerkiksi osaketutkimusta, kirjoittanut blogia tai suunnitellut tämän vuoden toimenpiteitä. Kaikki kolme ovat ensisijaisen tärkeitä päästäkseni lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteisiini. Tänään auringon laskeuduttua palasin kuitenkin takaisin työhöni matkalla kohti taloudellista riippumattomuutta. Tavoitteiden tärkeänä tehtävänä on ylläpitää kurinalaisuutta.

***
Miten kasvatat sijoittamisella varallisuuttasi? Lue Vaurastumisen välineet.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Euron juustoja vitosella

Nordnet uusi paljon odotetun euron kampanjan pienille alle 200 euron osakeo-ostoille houkutellakseen suomalaiset sijoittamaan osingot takaisin osakemarkkinoille. Halusin myös hyödyntää tarjousta ja sijoittaa olemassaoleviin positioihini, joiden arvostustaso vaikutti minusta houkuttelevalta. Tarkoituksenani oli tehdä kuusi eri osakeostoa, ehdin tehdä kolme kunnes huomasin, ettei tarjous kosketa Nordnetin "private banking" -asiakkaita. Maksoin siis kolmesta nappikaupasta 15 euroa. Mitä ehdin ostamaan ja mitä olisin ostanut?

Uponor
Ostin lisää Uponorin osakkeita. Tunnen yhtiön hyvin ja osakekurssi lanaa historiallisesti houkuttelevalla tasolla, jolla myös yrityksen pääomistaja hankki osakkeita joulukuussa. Uponorin liiketoiminta on toki syklistä ja rakentaminen on todennäköisesti syklin huippuvaiheessa.

Rapala
Sijoitin myös Rapalaan, vaikka se pikemminkin ansaitsisi pikalähdön salkusta. Pieni lisäys oli vedonlyöntiä sen puolesta, että firma saisi vihdoin aikaiseksi käänteen ja osakekurssi ottaisi aimo harppauksen ylöspäin. Lienee toiveajattelua.

UPM
UPM alkaa mielestäni olla lähellä laatuyhtiötä. Se on uusiutunut ja takoo kasvavaa liikevaihtoa sekä korkeaa EBIT:iä. Osakekurssin tultua alas huipputasoiltaan halusin kasvattaa positiotani yhtiössä. UPM maksaa kohtuullisilla arvostusluvuilla korkeaa yli kuuden prosentin osinkoa.

Jos olisin kuulunut tarjouksen piiriin, olisin todennäköisesti ostanut myös YIT:n, L&T:n ja Evlin osakkeita. Pohjaonkijalle olisi voinut sopia myös pieni erä Oriolan osakkeita.

Nordnetin hintakilpailukyky on heikentynyt vuosien saatossa ja monet ovat siirtäneet kaupankäyntiään muualle. Arvopaperiomistuksistani kolmasosa on muualla kuin Nordnetissa: Lynxissä, Degirossa, ja Nordeassa, joista kahdessa viimeisessä parinsadan eriä on kaupankäyntipalkkioiden puolesta mahdollista ostaa aina. Nordnetin euron kampanja lienee keino välttyä asiakasenemmistön täyskapinalta. Asiakkaana minun on vaikea ymmärtää miksi private banking asiakkaat jätettiin tarjouksen ulkopuolelle.

Muista aina lukea pieni präntti.

***
Lue Vaurastumisen välineet ja aloita osakesäästäminen.