torstai 29. toukokuuta 2014

Nollasta sataan kuudessa vuodessa

Kun maaliskuussa ehdin kirjoittaa 90 000 euron rajan kolkuttelusta, osakesalkkuni rikkoi yllättäen 100 000 euron rajan toukokuun lähestyessä loppuaan. On mahtavaa nähdä pitkäjänteisen työn tulos ja kehitys. Vuodesta 2008 vuoteen 2014 on vain kuusi täyttä vuotta. Tästä ajasta puolitoista vuotta olin vielä opiskelija, yhden vuoden ulkomailla työssä ja loput neljä vuotta  olen ollut työelämässä Suomessa. Kärsivällisyys, usko omaan strategiaan ja tänä päivänä katsottuna, markkinan yleinen kehitys on siivittänyt tähän tulokseen tavoitetta nopeammin.

Laskelmiini perustuvan tavoiteaikataulun mukaisesti tämän rajan rikkoutumisen olisi tullut tapahtua vasta ensi vuonna 2015. Pysyäkseni vuoden 2025 tavoitteessani vertaan vuotuista kehitystä vuotuiseen tavoitteeseen. Vuositavoitteet perustuvat 12 000 euron uuden pääoman lisäykseen ja kuuden prosentin tuottoon, jonka lasken luonnollisesti aina edellisen vuoden tavoitteen päälle.

Liitän ensimmäistä kertaa nähtäväksi ylläpitämäni graafin, joka kuvaa matkaa "nollasta" sadantuhannen euron osakesalkkuun. Vaikka salkku oli välillä rajustikin pakkasella vuosina 2008 ja 2009, aktiivisen seurannan aloituksesta lähtien salkku on käynyt vain kerran punaisella syyskuussa 2011. Kirjaan ylös kehityksen jokaisen kuukauden viidestoista päivä. Graafi kuvaa pörssin normaalia pomppivaa menoa. Nousu, hieman lyhyempi lasku, nousu, hieman lyhyempi lasku. Nyt odotetaan jyrkkää ja hieman pidempää laskua. Sitä ei ole vielä graafin elinaikana tapahtunut.


Pitkän laskun loistaminen poissaolollaan onkin ollut suurin yksittäinen syy salkun arvon nopeaan kasvuun. Nousumarkkinassa sijoittajan on helppo tuuletella onnistumistaan ja siten sijoitusstrategian toimivuus punnitaankin vasta laskumarkkinassa. Kurssiheilunnan vuoksi seuraan mielummin absoluuttisen osinkokertymän kehitystä. Kuusinumeroinen lukema Nordnetissa ei myöskään paranna elämänlaatua, vaikka se luokin tietyn turvallisuuden tunteen. Rajapyykkien ohittaminen lisää kuitenkin uskoa jatkaa valitulla tiellä. Osatavoitteet ovat niin sijoittamisessa kuin missä tahansa muussakin asiassa keino vahvistaa sitoutumista lopulliseen tavoitteeseen.

***
Ensimmäinen Tarina vaurastumisesta -tuote saatavilla oluttuopin hinnalla! Katso verkkokaupasta ja hanki puolisollesi jollet itsellesi!

torstai 22. toukokuuta 2014

Salkkuni vikatikit - ja mitä tehdä niille?

Edellisessä kirjoituksessani korostin sijoitusten laadun varmistamisen tärkeyttä. Ylläpitääkseen ja kehittääkseen salkun tuottoa on varmistettava, että salkkuun ei pääse kertymään alisuoriutujia. Useat sijoittajat kutsuvatkin tätä salkun siivoukseksi. Minulla säännöllisen siivouksen jääminen liian vähälle huomiolle on johtamassa suursiivoukseen.

Tämän vuoden tavoitteistani on parantaa sijoitetun pääoman tuottoa. Nousumarkkinassa on usein hyvä ajankohta luopua alisuoriutujista, vaikka omat vikatikkini eivät ole onnistuneet kipuamaan plussalle. Minulla on sijoitettuna hieman yli 9300 euroa alla listaamiini alisuoriutujiin. Se tarkoittaa 9 % salkun arvosta ja 13 prosenttia salkun omasta pääomasta. Suuri osa näistä yhtiöistä on vastikään lopettanut osingonmaksun tai leikannut sitä rajusti. Näin sijoitushetkellä huomioitu turvakerroin on kadonnut.

Useita alla mainittuja yrityksiä yhdistää usea tekijä, joiden tulisi saada osinko- ja arvosijoitan huolestumaan. Yhtiöt ovat myyneet usein kannattavia liiketoimintojaan tai omistuseriään rahoittaakseen toimintaansa. Esimerkiksi Sanoma myi vastikään Sanomatalon ja HKScan Puolan liiketoimintansa. Yhtiöiden liiketoimintaa uhkaavat kansainväliset megatrendit. Stockmann kärsii vähittäiskaupan siirtymisestä sähköisiin kanaviin ja myös Sanoman kohdalla kuluttajien ajankäyttö suuntautuu enemmän sähköisiin medioihin. Esimerkiksi Panostaja ja HKScan ovat tehneet kannattamattomiksi osoittautuneita yritysostoja. Panostajan Takoma sijoitus, HKScanin yritysostot Ruotsissa sekä Oriola-KD:n Venäjän toiminnot rasittavat yhtiöiden tuloksentekokykyä.

Mitä tehdä näille sijoituksille? Jokaisessa yhtiössä on myös hyviä puolia, mutta sijoittajan on oltava tunteeton tuottoa hakiessaan. Useampi yhtiö saattaisi nykyisellä kurssitasollaan olla tuottoisa käänneyhtiö, mutta en ole enää valmis tekemään lisäsijoituksia. Esimerkiksi HKScan ja Oriola-KD olivat käännesijoituksiksi tekemiäni hankintoja - väärällä kurssitasolla. Yksi näiden yhtiöiden myyntiä jarruttanut (teko)syy on ollut korvaavien sijoituskohteiden vähäisyys ja salkkuun virtaava uusi pääoma, mitkä ovat tarjonneet selityksen yhtiöiden käänteen odotteluun.

Alla nostan oman ajattelun tukemiseksi esiin yhtiökohtaisia tekijöitä pyrkiessäni selkityttämään ajatuksiani:

Panostaja

  • Panostaja on yksi Helsingin pörssin ainoista yhtiöistä, joka mahdollistaa sijoituksen pienyhtiöihin.
  • Yhtiön liikevaihto ja tulos ovat kehittyneet positiiviseen suuntaan. Tappiollisia liiketoimintasegmenttejä on vain yksi, Takoma. Vuodelta 2013 yhtiö ei kuitenkaan jaa osinkoja.
  • Yhtiö ei ole tehnyt merkittäviä irtaantumisia omistuksistaan, mikä tarjoaisi mahdollisuuden myyntivoittoihin ja sitä kautta omistajien palkitsemiseen. 

Sanoma

  • Sanoma on "noudattanut strategiaansa" ja irtaantunut useista eri liiketoiminnoistaan viime vuosien aikana. Usean eri tukijalan varaan nojanneesta yhtiöstä on tullut entistä enemmän puhtaaseen muutoksen alla olevaan medialiiketoimintaan keskityvä yhtiö.
  • Onko Antti Herlin väärässä sijoittaessaan Sanomaan vai nokittaako tämä vain veljelleen Niklakselle, joka on merkittävä omistaja kilpailevassa leirissä?
  • Yrityksen strateginen muutos on tuhonnut omistaja-arvoa ja yhtiö on ajautunut luopumaan useista omistuseristään rahoittaakseen epäonnistuneita valintoja.

Stockmann
  • Yhtiön arvokkaat kiinteistöomistukset tarjoavat suojaa yhtiön markkina-arvolle.
  • Seppälän valtaisat vaikeudet ovat huolestuttavia. Ensimmäisen kvartaalin n. 20 miljoonan liikevaihdolla ketju teki 10 miljoonan euron tappion.
  • Onko nopea verkkokaupan kasvu riittävää korvatakseen alenevat myyntimäärät tavarataloissa?
  • Ruplamääräinen myynti Venäjällä ja myynti Baltiassa kehittyy yhä positiivisesti (25 % liikevaihdosta).
HKScan
  • Makkarayhtiössä korostuu yhtiön toimialan piirre, jossa asiakkailla on erittäin suuri neuvotteluvoima ja raaka-ainetuottajien ollessa omistajina voivat tietyt muutostoimet kohdata vastarintaa.
  • Yhtiö syyttää voimakkaasti markkinaolosuhteita huonon kehityksen vuoksi: hintakilpailu, kaupan omat merkit ja voimakas lihan tuonti, raaka-aineen ylitarjonta, alhainen kysyntä. Näkymät eivät ole lohdulliset.
Oriola-KD
  • Oriola-KD on laajentunut voimakkaasti tukkukaupasta apteekkeihin ja sitä kautta vähittäiskauppaan. Yhtiö haluaa olla muuttamassa erityisesti lääkekaupan markkinoita Ruotsissa, jossa sääntely on vapauttanut apteekkitoimintaa.
  • Niklas Herlin on voimakkaasti lisännyt omistustaan yhtiössä ja ensimmäisellä kvartaalilla yhtiön kannattavuus on parantunut merkittävästi viime vuoteen nähden.
  • Vaikeudet Venäjällä on suuri riski sijoittajalle ja investoinnit maassa jatkuvat edelleen rajoittaen yhtiön tuloksentekokykyä. Sekä myynti että tulos ovat laskivat rajusti ensimmäisen vuosineljänneksen aikana.
Mikä yhtiö kykenee vielä nousemaan jaloilleen ja mikä tuo tuottoa myös sijoittajalle lyhyellä aikavälillä? Tällä kirjoituksella pyrin luomaan pohjan valitakseni seuraavan pölypunkin huiskan kohteeksi. Tulevalla toimenpiteellä keskitän varojani ja vapautan varoja mahdolllista korjausliikettä varten.

Minkä yhtiön sinä siivoaisit?

torstai 15. toukokuuta 2014

19 - Kitke salkun alisuoriutujat

Sijoitusvihjeet ja -virheet

Osakesalkkuni pyrkii olemaan kuin monialayhtiö, joka nojautuu useaan eri liiketoimintaan tasaista kassavirtaa tuottaakseen. Blogimerkinnässäni Osinkokevään opetus käsittelin tärkeää osinkosijoittajan oppituntia. Tasaisen kassavirran eli osinkotuoton tuottamiseksi on sijoittajan noudatettava tiukkoja kriteerejä sijoitustoiminnassaan.

Salkkyhtiöiden seuranta
Sijoituskriteerit eivät kosketa vain uusia osakehankintoja. Ne koskettavat myös lisäyksiä olemassaoleviin positioihin ja etenkin olemassaolevien sijoitusten arviointia. Puntarointia siitä tuleeko sijoittajan pitää omistuksensa vai pyrkiä löytämään pääomalle tuottavampi koti.

Tämän vuoden tärkeimpiä tavoitteitani sijoittamisessa on varmistaa, että varani ovat tehokkaasti kohdistettu eri sijoituksiin. Toisin sanoen en ole viime vuosina kantanut riittävästi huolta siitä, että monialayritykseni liiketoiminnat (osakesijoitukset) ovat hyvässä kunnossa.

Edellisessä päiväkirjamerkinnässäni kuvasin hiljalleen muotoutunutta sijoitusfilosofiaani. Olen arvosijoittaja. Tarkemmin sanottuna olen sijoittaja, joka pyrkii erityisesti löytämään yhtiöitä, joiden osakekurssi on laskenut tilapäisten ulkoisten tekijöiden tai pienten sisäisten vaikeuksien vuoksi.

Osinkoansan vaara
Tällaisessa sijoitustyylissä vaarana on astua osinkoansaan. Yhtiön laskeva osakekurssi saattaa tehdä osinkotuotosta houkuttelevan, mutta yhtiön kehitys voi yhtälailla jatkaa negatiivisessa kierteessä. Kassavirta ja tulos heikkenevät ja pian sijoittaja huomaa yhtiön leikkaavaan osinkoaan.

Salkustani löytyy näitä alisuoriutujia. Osan olen ostanut en niinkään arvoyhtiönä vaan käänneyhtiönä, joiden käänne antaa odottaa ilmestymistään. Sijoittajan ei pidä rakastua osakkeisiinsa ja kärsivällisyydelläkin tulee olla rajansa.

Välttääkseen salkun osinkotuoton heikentymisen osinkosijoittajan on pidettävä huolta siitä, että salkun pääoma on tehokkaasti kohdennettu. Tuottamattomat ja tappiolla olevat sijoitukset ovat usein parempia realisoituna myyntivoittoveroa minimoivana komponenttina.

Tappio ei verohyödyn ansiosta kirvele aivan yhtä paljon. Vapauttamalla pääoma alisuoriutujista on sijoittajalla jälleen mahdollisuus löytää uusi aliarvostettu helmi.

Seuraavassa kirjoituksessani pohdin omia vikatikkejäni ja mitä aion omille alisuoritujilleni tehdä.

(julkaistu 15.5.2014, päivitetty 21.3.2015)

torstai 8. toukokuuta 2014

Parturituolissa ulkomailla

Kulukontrolli ja sijoittaminen vaativat tavanomaista korkeampaa itsehillintää. Lomalla pyrin hieman keventämään puristusotetta lompakosta. Matkustaminen Suomesta itään, ei niinkään maantieteellisesti vaan geopoliittisesti, tarjoaa rahan arvon tuntevalle matkustajalle tähän kivuttomimman mahdollisuuden. Oluen ja ravintolanruoan hinta on murto-osa kotimaisesta Itä-Euroopan maissa, Julkinen liikenne, hotellit ja lukuisat muut palvelut eivät rajoita aktiivista lomaa.

Olen usein siirtänyt kotimaista kulutustani maihin, joissa ne tuotetaan kustannustehokkaammin. Olen käynyt parturissa esimerkiksi Tsekin tasavallassa, Unkarissa ja Maltalla. Kun kotimainen parturi leikkaa hiukset pääkaupunkiseudulla 25-30 euroon, vastaavaan lopputulokseen pääsee 2-6 eurolla yllä mainituissa maissa. Penkkiin istuessa aina hieman jännittää, mutta kun silmät välillä avaa alkaa mitta ja malli lähestymään alkuperäistä ajatusta.

Kansantaloudelle toimintani ei ole hyväksi. Vaikka sen merkitys on erittäin pieni, esimerkki osoittaa, että vain harva liiketoiminta on suojassa kansainväliseltä kilpailulta. Suomalaista päivittäistavarakauppaa haastaa saksalainen Lidl ja verkkokaupat painavat käyttötavarakaupan marginaaleja alas. Vitamiineja ja kemikaaleja olenkin usein hankkinut Suomenlahden toiselta puolelta Virosta ja kirjoja tilaan Amazonista.

Palatakseni parturiesimerkkiin minun on vaikea ymmärtää kuinka 20 minuutin hiustenleikkaus voi Suomessa maksaa lähes 30 euroa, etenkin huomioiden alennetun verokannan. Vaikka palveluun käytettävä aika on vain osa koko kustannusrakennetta (vuokra, tarvikkeet, työkalut, kalusteet ja muut), on mielestäni jotain pielessä. Käydessäni eräässä Itä-Euroopan maassa useassa parturiliikkeessä sai jokaiseen paikkaan jonottaa. Kapasiteetin käyttöaste oli korkealla tasolla ja muita asiakkaita katsellessani en heidän saappaissaan olisi vielä ollut palvelun tarpeessa.

Mieleeni juolahtaa eräs radiohaastattelu, jossa juontaja kysyi helsinkiläiseltä ravintolapäälliköltä, mitä tämä aikoo tehdä, kun kävijämäärät ovat laskeneet rajusti. Vastaus kuului yksioikoisesti: ”Meidän on nostettava hintoja, jotta teemme saman myynnin pienemmillä kävijämäärillä.” Sillä välin kun kotimaiset palveluntarjoajat opettelevat hinta-kysyntä – mekanismeja, äänestän jaloillani. Valitettavasti piensijoittajan pääoma ja oma työpanos eivät liiku yhtä helposti kuin Norwegianin matkustajakone, silloin suomalaiset poliitikot varaisivat talousopin kursseja.

torstai 1. toukokuuta 2014

Venäjäriskiä ja leluja

Sijoituspäiväkirja

Huhtikuussa ostin lisää Venäjäriskiä salkkuuni hankkimalla Nokian Renkaiden osakkeita. Yhtiö oli jo pitkään kiinnostanut minua, mutta sen arvostus oli kulkenut muotiosakkeiden tasolla. Ukrainan kriisin ja tulosvaroituksen aiheuttama kurssilasku sai minut kiinnostumaan yhtiöstä sijoituksena uudelleen. Vuonna 2013 yrityksen liikevaihto ja tulos notkahtivat alaspäin. Lisäksi yhtiö kärsi verottajan tekemästä päätöksestä ja teki tarvittavat tulosta heikentävät varaukset kirjanpitoonsa. Lopullisen ratkaisun saaminen veroasiaan voi kuitenkin viedä vuosia.

Yhtiö toimii kapeassa nichessä keskittyen erityisesti premium-luokan talvirenkaisiin. Yhtiö panostaa vahvasti tuotekehitykseen ja on saavuttanut mittavan määrän testimenestyjiä. Huippuluokan tuotteiden myyntiä tuetaan omalla jakelukanavalla, Vianor-ketjulla, jolla on yli 1200 toimipistettä. Ketjun myynti edustaakin 20 % yhtiön liikevaihdosta. Maantieteellisesti yhtiön myynti on jakaantunut laajasti eri markkinoille, kolmanneksen myynnistä tullessa Venäjän markkinoilta.

Taloudellisesti yhtiön toiminta on vakaata. Kassavirta on erittäin hyvä ja yhtiön velkaantuneisuus on alhainen, omavaraisuusasteen ollessa 68 %. Vaikka Ukrainan kriisi ja sen seurannaisvaikutukset pitkittyisivät, on yhtiön asema kriisistä selviytymiseksi hyvä. Venäjän tehdas pystyy alempien raaka-ainekustannusten ohella hyödyntämään heikentynyttä ruplaa vientimarkkinoilla.

Pääsiäisen alla sairastaessani sitkeää kuumetautia hankin myös amerikkalaista Mattelia, jota olin seurannut jo tovin aikaa. Yhtiön markkina-arvo ei ollut seurannut yleistä kurssikehitystä. Yhtiön vuoden 2013 viimeisen kvartaalin tulos oli jäänyt yli 10 prosenttia analyytikoiden odotuksista. Osakekurssi reagoi voimakkaasti ja näkemykseni mukaan loi hyvän ostopaikan pitkänaikavälin sijoittajalle. Yhtiön P/E-luku oli alle 15 ja efektiivinen osinkotuotto hivenen yli 4 %. Yhtiö on maksanut osinkoa 24 vuotta ja kasvattanut sitä viimeiset neljä vuotta. Kassavirtaan nähden yhtiön osingonmaksu oli vuonna 2013 huolestuttavan korkea, mutta kassavirtaa painoivat muutamat kertaluonteiset erät.

Mattel on maailman suurin leluvalmistaja, joka omistaa esimerkiksi brändejä nimeltä Barbie, Fisher-Price ja Hot Wheels. Mattel hyödyntää tehokkaasti erilaisia lisensointisopimuksia esimerkiksi Disneyn hahmoilla. Mattelin ostolla tavoittelin lisäpainoa kulutustuotteisiin ja brändeihin.

Yhtiön talouteen kohdistui myös muutamia tärkeitä riskejä. Erilaiset ”tiot” voivat uhata myös Mattelin liiketoimintaa. Digitalisaatio ja applikaatiot vievät myös osan lasten ajankäytöstä. Merkittävä osa Mattelin liikevaihdosta muodostuu kolmen vähittäiskauppajätin kautta ja myös lelujen myynti siirtyy entistä enemmän Internetiin. Lasten tulee kuitenkin myös leikkiä tulevaisuudessa ja lelut ovat tärkeä osa lasten kehitystä ja varhaiskasvatusta.

Taipumuksenani on ollut ostaa yhtiöitä tilapäisissä ongelmissa ja uskoa niiden nousevan vaikeuksista. Useammat tällaiset sijoitukset ovat onnistuneet, monet eivät. Jälkimmäisistä esimerkkejä ovat HK-Scan ja Oriola-KD, joiden ostoajoitus oli liian varhainen. Toisaalta tänä päivänä en kyseisiä yhtiöitä välttämättä ostaisikaan. Pitkän aikavälin sijoittajan, joka tekee sijoituksia kuukausittain, matkalle osuu väistämättä ostoja niin korkeaan kuin matalaankin kurssitasoon.  

Aika            Talletukset    Salkku   Omaisuus    Indeksi     Voitto
1/2014 65600 89383 140642 150,8 23783
2/2014 66700 89008 142006 148,3 22308
3/2014 69000 89841 143404 145,9 20841
4/2014 70100 92663 148920 148,7 22563