Kulukontrolli ja sijoittaminen vaativat tavanomaista
korkeampaa itsehillintää. Lomalla pyrin hieman keventämään puristusotetta
lompakosta. Matkustaminen Suomesta itään, ei niinkään maantieteellisesti vaan
geopoliittisesti, tarjoaa rahan arvon tuntevalle matkustajalle tähän
kivuttomimman mahdollisuuden. Oluen ja ravintolanruoan hinta on murto-osa
kotimaisesta Itä-Euroopan maissa, Julkinen liikenne, hotellit ja lukuisat muut
palvelut eivät rajoita aktiivista lomaa.
Olen usein siirtänyt kotimaista kulutustani maihin, joissa
ne tuotetaan kustannustehokkaammin. Olen käynyt parturissa esimerkiksi Tsekin
tasavallassa, Unkarissa ja Maltalla. Kun kotimainen parturi leikkaa hiukset
pääkaupunkiseudulla 25-30 euroon, vastaavaan lopputulokseen pääsee 2-6 eurolla
yllä mainituissa maissa. Penkkiin istuessa aina hieman jännittää, mutta kun
silmät välillä avaa alkaa mitta ja malli lähestymään alkuperäistä ajatusta.
Kansantaloudelle toimintani ei ole hyväksi. Vaikka sen
merkitys on erittäin pieni, esimerkki osoittaa, että vain harva liiketoiminta
on suojassa kansainväliseltä kilpailulta. Suomalaista päivittäistavarakauppaa
haastaa saksalainen Lidl ja verkkokaupat painavat käyttötavarakaupan
marginaaleja alas. Vitamiineja ja kemikaaleja olenkin usein hankkinut Suomenlahden
toiselta puolelta Virosta ja kirjoja tilaan Amazonista.
Palatakseni parturiesimerkkiin minun on vaikea ymmärtää
kuinka 20 minuutin hiustenleikkaus voi Suomessa maksaa lähes 30 euroa, etenkin
huomioiden alennetun verokannan. Vaikka palveluun käytettävä aika on vain osa
koko kustannusrakennetta (vuokra, tarvikkeet, työkalut, kalusteet ja muut), on
mielestäni jotain pielessä. Käydessäni eräässä Itä-Euroopan maassa useassa
parturiliikkeessä sai jokaiseen paikkaan jonottaa. Kapasiteetin käyttöaste oli
korkealla tasolla ja muita asiakkaita katsellessani en heidän saappaissaan
olisi vielä ollut palvelun tarpeessa.
Mieleeni juolahtaa eräs radiohaastattelu, jossa juontaja
kysyi helsinkiläiseltä ravintolapäälliköltä, mitä tämä aikoo tehdä, kun
kävijämäärät ovat laskeneet rajusti. Vastaus kuului yksioikoisesti: ”Meidän on
nostettava hintoja, jotta teemme saman myynnin pienemmillä kävijämäärillä.”
Sillä välin kun kotimaiset palveluntarjoajat opettelevat hinta-kysyntä –
mekanismeja, äänestän jaloillani. Valitettavasti piensijoittajan pääoma ja oma työpanos eivät liiku yhtä helposti kuin Norwegianin matkustajakone, silloin suomalaiset poliitikot varaisivat talousopin kursseja.
Tämä on jo vanha juttu, mutta satuin sivuillesi vasta nyt..
VastaaPoistaJos alat parturoimaan Suomessa hintaan 2-6€ ja työnjälki on hyvää,
niin asiakkaita on varmasti jonoksi asti sinunkin parturiliikkeessä :)
Tervetuloa ja kiitos kommentista.
VastaaPoistaOlen silloin tällöin pyöritellyt ideaa, että niin sanotusta itäisestä Keski-Euroopasta voisi löytyä työvoimaa Suomeen parturoimaan ja harjaannuttamaan kielitaitoaan esimerkiksi vuodeksi. Perus hiustenleikkuun hinnasta, 25 eurosta, jos hinnan voisi pudottaa vaikkapa 15 euroon niin voisi asiakkaita riittää ja uskallan väittää, että parturillekin jäisi kohtuullinen ansio korkealla volyymilla.
Et taida olla tutustunut yrittämiseen suomessa. Eipä pysty 15e/20 minuutin työtä tekemään, että saisi asiallisen palkan. Laske tuosta pois tauot, arkivapaat, lomat, sairauslomat, alv, eläkemaksut, työttömyysvakuutusmaku, sairausvakuutusmaksu, vakuutukset, työterveys, vuokrat, muut kulut.
Poista20 minuutin leikkaamiseen täytyy laskea lisäksi ainakin 10 minuuttia muuta työtä, ei se yrityksen kaikki työnteko ole pelkästään sitä kun asiakasta leikataan.
Lisäksi ei missään nimessä tule asiakkaita olemaan 100% jonossa, vaan työntekijöillä on odotteluaikaa kun pitää myös tienata. On näkynyt isoissa kaupungeissa 10e partureita, mutta ei mitään jatkuvaa jonoa ole ovella, vaan aika hiljaista.