torstai 8. toukokuuta 2014

Parturituolissa ulkomailla

Kulukontrolli ja sijoittaminen vaativat tavanomaista korkeampaa itsehillintää. Lomalla pyrin hieman keventämään puristusotetta lompakosta. Matkustaminen Suomesta itään, ei niinkään maantieteellisesti vaan geopoliittisesti, tarjoaa rahan arvon tuntevalle matkustajalle tähän kivuttomimman mahdollisuuden. Oluen ja ravintolanruoan hinta on murto-osa kotimaisesta Itä-Euroopan maissa, Julkinen liikenne, hotellit ja lukuisat muut palvelut eivät rajoita aktiivista lomaa.

Olen usein siirtänyt kotimaista kulutustani maihin, joissa ne tuotetaan kustannustehokkaammin. Olen käynyt parturissa esimerkiksi Tsekin tasavallassa, Unkarissa ja Maltalla. Kun kotimainen parturi leikkaa hiukset pääkaupunkiseudulla 25-30 euroon, vastaavaan lopputulokseen pääsee 2-6 eurolla yllä mainituissa maissa. Penkkiin istuessa aina hieman jännittää, mutta kun silmät välillä avaa alkaa mitta ja malli lähestymään alkuperäistä ajatusta.

Kansantaloudelle toimintani ei ole hyväksi. Vaikka sen merkitys on erittäin pieni, esimerkki osoittaa, että vain harva liiketoiminta on suojassa kansainväliseltä kilpailulta. Suomalaista päivittäistavarakauppaa haastaa saksalainen Lidl ja verkkokaupat painavat käyttötavarakaupan marginaaleja alas. Vitamiineja ja kemikaaleja olenkin usein hankkinut Suomenlahden toiselta puolelta Virosta ja kirjoja tilaan Amazonista.

Palatakseni parturiesimerkkiin minun on vaikea ymmärtää kuinka 20 minuutin hiustenleikkaus voi Suomessa maksaa lähes 30 euroa, etenkin huomioiden alennetun verokannan. Vaikka palveluun käytettävä aika on vain osa koko kustannusrakennetta (vuokra, tarvikkeet, työkalut, kalusteet ja muut), on mielestäni jotain pielessä. Käydessäni eräässä Itä-Euroopan maassa useassa parturiliikkeessä sai jokaiseen paikkaan jonottaa. Kapasiteetin käyttöaste oli korkealla tasolla ja muita asiakkaita katsellessani en heidän saappaissaan olisi vielä ollut palvelun tarpeessa.

Mieleeni juolahtaa eräs radiohaastattelu, jossa juontaja kysyi helsinkiläiseltä ravintolapäälliköltä, mitä tämä aikoo tehdä, kun kävijämäärät ovat laskeneet rajusti. Vastaus kuului yksioikoisesti: ”Meidän on nostettava hintoja, jotta teemme saman myynnin pienemmillä kävijämäärillä.” Sillä välin kun kotimaiset palveluntarjoajat opettelevat hinta-kysyntä – mekanismeja, äänestän jaloillani. Valitettavasti piensijoittajan pääoma ja oma työpanos eivät liiku yhtä helposti kuin Norwegianin matkustajakone, silloin suomalaiset poliitikot varaisivat talousopin kursseja.

3 kommenttia:

  1. Anonyymi26.8.15

    Tämä on jo vanha juttu, mutta satuin sivuillesi vasta nyt..

    Jos alat parturoimaan Suomessa hintaan 2-6€ ja työnjälki on hyvää,
    niin asiakkaita on varmasti jonoksi asti sinunkin parturiliikkeessä :)

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa ja kiitos kommentista.

    Olen silloin tällöin pyöritellyt ideaa, että niin sanotusta itäisestä Keski-Euroopasta voisi löytyä työvoimaa Suomeen parturoimaan ja harjaannuttamaan kielitaitoaan esimerkiksi vuodeksi. Perus hiustenleikkuun hinnasta, 25 eurosta, jos hinnan voisi pudottaa vaikkapa 15 euroon niin voisi asiakkaita riittää ja uskallan väittää, että parturillekin jäisi kohtuullinen ansio korkealla volyymilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi6.2.21

      Et taida olla tutustunut yrittämiseen suomessa. Eipä pysty 15e/20 minuutin työtä tekemään, että saisi asiallisen palkan. Laske tuosta pois tauot, arkivapaat, lomat, sairauslomat, alv, eläkemaksut, työttömyysvakuutusmaku, sairausvakuutusmaksu, vakuutukset, työterveys, vuokrat, muut kulut.

      20 minuutin leikkaamiseen täytyy laskea lisäksi ainakin 10 minuuttia muuta työtä, ei se yrityksen kaikki työnteko ole pelkästään sitä kun asiakasta leikataan.

      Lisäksi ei missään nimessä tule asiakkaita olemaan 100% jonossa, vaan työntekijöillä on odotteluaikaa kun pitää myös tienata. On näkynyt isoissa kaupungeissa 10e partureita, mutta ei mitään jatkuvaa jonoa ole ovella, vaan aika hiljaista.

      Poista