Uusiin lähtökuoppiin

Tavoitteenani oli julistautua vuoden 2019 aikana taloudellisesti riippumattomaksi. Laskelmieni mukaan olisin niin voinut tehdä. Pääomatuloni olisivat riittäneet yksinkertaiseen elämään edullisemman kustannustason maissa ilman vakituista päivätyötä. Henkilökohtaisessa elämässäni oli kuitenkin meneillään jotakin sellaista, etten halunnut jättää päivätyötäni. Halusin nähdä, voisinko minäkin elää kuten valtaosa suomalaisista ja pohtia olisiko hahmottelemani elämä ilman palkkatyötä jotakin mitä todella haluan.

Kuten kaikki hyvin tiedämme, vuoden 2020 alussa koronavirus levisi kaikkialle maailmaan. Matkustaminen on ollut minulle aina tärkeä osa elämää niin työssä kuin lomalla. Jos en käy päivätyössä, olen ajatellut matkustamisen olevan aiempaakin suurempi osa elämää. Nyt matkustaminen ulkomailla eri maiden välillä on lähes mahdotonta ja siten hahmottelemani suunnitelma on tällä hetkellä sellaisenaan vaikea toteuttaa. Tavoitteeni käydä sadassa maassa on kohdannut vakavan hidasteen.

Tavallaan oli siis onnekasta, etten irtisanoutunut työstäni viime vuonna. Suunnitelmani matkustamisen osalta on tällä hetkellä toimimaton. Pääomatulot tulevat koronan vaikutusten myötä pienenemään. Vaikka olisin maailmalla todennäköisesti tullut toimeen alentuneillakin pääomatuloilla, nyt minulla on mahdollisuus kasvattaa sijoituksia kohtuullisemmalla hintatasolla. Lisäksi olin varannut ensimmäisen puolentoista vuoden kuluihin käteiskassan, joka olisi suurella todennäköisyydellä kantanut huonompien aikojen ylitse. Taloudellisesti olisin todennäköisesti kestänyt koronan ilman palkkatyötäkin, mutta sen vaikutuksia matkustamiseen en luonnollisestikaan ole suunnitelmissani huomioinut. Olosuhteet ovat siis muuttuneet, joten on muutettava suunnitelmaa.

Suuri osa tietotyöläisistä on vielä tällä hetkellä kotikonttoreillaan, jotkut jo vaiheittain palaamassa takaisin tuttuun työympäristöön toimistolle. Työn luonne ja suorituspaikat tulevat varmasti koronaviruksen myötä muuttumaan. Niin on käymässä myös kohdallani. Koronaviruksen ja useiden sattumusten summana, sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä, olen vaihtanut asuinpaikkaa pääkaupunkiseudulta takaisin entiseen kotikaupunkiini. Hyvin nopealla aikataululla hävitin ison osan tavaroistani, pakkasin ja siirsin loput ja laitoin oman asuntoni vuokralle.

Nyt olen sellaisissa lähtökuopissa, että voin halutessani ja olosuhteiden salliessa toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani entistä rivakammin. Minulla on vähemmän tavaraa ja joustavampi asumisratkaisu. Samalla olen uusissa mutta tutuissa maisemissa. Muutos tuo piristystä elämään ja vanha kotikaupunki tuntuu edellistä kotoisemmalta. Jatkan nykyisessä työssäni, mutta tehden töitä kotoa, eri toimistosta tai tarpeen vaatiessa matkustaen pääkaupunkiseudulle. Hahmottelen mielessäni uutta suunnitelmaa siltä varalta, että koronan vaikutukset matkustamiseen jäävät pitkäaikaisiksi. Jos olosuhteet muuttuvat, on muutettava suunnitelmaa.