lauantai 6. heinäkuuta 2019

Taloudellisen riippumattomuus: Mikä minua pidättää?

Miksi en julistautuisi taloudellisesti riippumattomaksi saman tien? Olen määritellyt mitä siltä haluan, laskenut rahojen riittävän ja valmistautunut siihen vuosikausia. Kesälomalla pohdin mikä minua pidättää ja koetin tiivistää vastauksen kolmeen pääkohtaan. Julkaisen tämän kirjoituksen El Doradon lentokentältä Bogotasta. Miksi en jäisi tänne ja lähtisi etsimään mystistä kultaista kaupunkia, El Doradoa?

Tuotanko pettymyksen työnantajalle ja työkavereille? En halua kuvitella itsestäni liikoja, mutta uskon, että irtisanoutumiseni tuottaisi pettymyksen työpaikalla. Olen pidetty, tehnyt tuloksia ja saanut kiitosta asiakaskunnassa. Olen ollut nykyisessä tehtävässä vasta suhteellsien lyhyen aikaa, joten irtisanoutuminen näyttäisi erikoiselta. Pelkään, että irtisanoutumalla sulkisin useita ovia omalla erikoisalallani työmarkkinoilla. Lisäksi menettäisin työn tuoman statuksen ja muut edut, jotka ovat suomalaisessa työkeskeisessä yhteiskunnassa tärkeitä.

Yritykset eivät ole lojaaleja työntekijöille, joten huoleni pettymyksen tuottamisesta on suurilta osin tunteellista ja itse kuvittelemaani sosiaalista painetta. Yritykset henkilöstöineen jatkavat elämäänsä olankohautuksella nopeasti yhden henkilön poistuttua miesvahvuudesta. Samalla yhden oven sulkeutuminen tapaa avata toisen oven jossakin muualla. Jos minulla ei ole paluuta takaisin vanhaan, olen motivoituneempi työskentelemään sen eteen, että taloudellinen riippumattomuus toteutuu sellaisena, kuin olen sen itselleni maalannut. Omasa asennemaailmassani en laita arvoa titteleille tai hienoille autoille, ja ajattelin oleskella sellaisissa maissa, joissa muut asiat merkitsevät ihmisille enemmän.

Riittääkö rahat? Tulovirta sijoituksistani ei ole suuren suuri. 1600-1700 euroa kuukaudessa riittää vain hyvin yksinkertaiseen elämään. Tulenko olemaan siihen tyytyväinen? Vai kuljenko ojasta allikkoon ja asetan itseni tilanteeseen, jossa työskentelen omaan lukuuni entistä kovemmin vain nostaakseni tuloni riittävälle tasolle, mikä se sitten tarkalleen ottaen onkaan. Tärkeä huoli liittyy myös noususuhdanteen päättymiseen ja passiivisten tulojen pienentymiseen. Arvioidessani tätä riskiä aiemmin totesin selviytyväni laskusuhdanteesta kohtuullisen hyvin nykyisten suunnitelmien valossa. Siitäkin huolimatta kannan edelleen huolta taloudellisen riippumattomuuden taloudellisesta puolesta.

Pidänkö elämäntyylistä? Kuvittelemani elämänvaihe, julistauduttuani taloudellisesti riippumattomaksi, tarkoittaa liikkuvaa elämäntapaa. Yhdessä paikassa viettäisin viikosta kuuteen kuukauteen riippuen paikasta, viisumilainsäädännöstä ja omista mielihaluista. Hidas matkustaminen on edellytys omalle jaksamiselle. Liikkuva elämäntapa voi tarkoittaa lyhytkestoisia ja pinnallisia sosiaalisia suhteita. Liikkuva elämäntapa tuo muita epämukavuuksia, kuten vaikkapa kehno sänky ja tyyny, heikko wifi yhteys tai lämpimän veden puute suihkussa. En pidä Suomea minulle luotuna maana. Olen isänmaallinen, mutta kotimainen asenneilmasto ei yksinkertaisesti sovi minulle. Valittamisen sijaan yksi ratkaisu on lähteä pois ja hyväksyä toisenlaiset plussat ja miinukset.

Nämä kolme asiaa askarruttvat vielä ennen lopullista päätöstä. Vaikka ne ovat suhteellisen suuria asioita, elämässä yleensä harmittavat eniten tekemättömät asiat. Keittiöpsykologi Paulo Coelhoa lainatakseni, teoksesta Valon Soturin käsikirja:

“Valon Soturi tutkii tarkkaan aseman jonka aikoo valloittaa. Vaikka kohde olisi kuinka vaikea tahansa, aina löytyy keino voittaa esteet. Hän tarkistaa vaihtoehtoiset tiet, hioo miekkansa terän ja yrittää karaista mielensä haasteen kohtaamiseen. Mutta edetessään Soturi huomaa, ettei ollut ottanut huomioon kaikkea. Jos hän jää odottamaan oikeaa hetkeä, hän ei pääse liikkeelle koskaan; seuraava askel vaatii annoksen hulluutta. Soturi turvautuu hulluuteen Sillä - niin sodassa kuin rakkaudessa - kaikkea ei voi ennakoida.”

***
Aloita oma matkasi taloudelliseen riippumattomuuteen ja lue Vaurastumisen välineet.

9 kommenttia:

  1. Anonyymi7.7.19

    Taloudellisesti samassa tilanteessa, omaisuuden arvo hipoo 350000 euroa. Työ stressaa, mutta antaa kuitenkin sisältöä ja merkitystä päiville. Tähtäimenä on jatkaa ainakin 5 vuotta eteenpäin. Minua helpottaa tieto siitä, että minimikulutuksella pärjäisin hyvin 10 vuoden päästä alkavaan eläkkeeseen. Jos tavoitteena olisi elää ihan oikeasti antoisaa elämää, niin sitten harrastus- ja matkailukulut kasvaisivat. Olen jo kertalleen pitänyt taukoa työelämästä matkustelemalla vuoden putkeen. Nämä oma tyyny/vuode ajatukset ovat tuttuja minullekin, enää en kovin pitkille reissuille lähtisi. Itse taas haluan pitää vakituisen tukikohdan Suomessa, etelän lämpö ei houkuttele eikä Suomen asenneilmasto haittaa… itse asiassa arvostan Suomea turvallisena ja puhtaana asuinpaikkana. Työnteolla kerrytän lakisääteistä eläkettä ja samalla lisään säästöjä. Jos työelämässä tapahtuu minusta riippumattomia muutoksia, niin sitten katsotaan jatko uudestaan, mutta nyt näin. Ja vielä lisäyksenä, että taloudellisesti huolettoman elämän haittapuolena voi olla se että ystävät/sukulaiset jatkavat työelämässä eikä ole ketään jonka kanssa jakaa elämänmittaista vapautta. Veljeni ja pari ystävääni ovat minua hieman vanhempia, tuntuu hyvältä ajatukselta odotella heidän eläköitymistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein mainio kommentti, kiitos! Monia samoja yhtymäkohtia omiin ajatuksiini - moni poikkeaa omistani kuten mainitset. Luulenpa, että oma hätiköintini johtuu parista eri syystä. Olen yrittäjähenkinen, joten haluaisin kokeilla omia siipiäni pystynkö elämään muuten kuin palkkarenkinä. Toiseksi, ajattelen, että nyt on parempi kuin muutama vuosi myöhemmin. Parempi elää tänään.

      Poista
  2. Anonyymi7.7.19

    Kiitos mielenkiintoisesta pohdinnasta. Tuosta ulkomailla elämisestä ajattelin mainita, että nyt kun olen elänyt muutaman kuukauden täällä Briteissä, sitä tuppaa vertaamaan kaikkea Suomen tasoon/palveluun. Esim. yleinen siisteys, tavat tai vaikka se ettei suurin osa ihmisistä tiedä, missä Suomi sijaitsee, voivat yllättää. Suomi on kuitenkin maailman mittakaavassa pieni maa ja ehkä tietynlainen "lintukoto". Suosittelen muutaman kuukauden ulkomailla asumista jokaiselle, joka pohtii muuttoa pois Suomesta. Samalla voi vertailla plussat ja miinukset verrattuna Suomessa asumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tunteen. Olen asunut yhteensä 2,5 vuotta kolmessa eri otteessa ulkomailla. Olet oikeassa siitä, että vasta kokemuksella tietää sopiiko ulkomailla elo itselle.

      Poista
  3. Ex-yrittäjä9.7.19

    Hyvä pohdinta. Vaikka itselläni on nettovarat noin miljoonan, niin ei edelleenkään "voi" jättäytyä pois työelämästä. Tässä muutama syy:

    *Kun on pitkään pihistellyt, niin alkaa miettimään, että pitäisiköhän sitä rahaa vihdoin käyttää vähän leveämmin autoon, taloon, elämyksiin yms. Kerran tässä vain eletään.
    *Työ tuo sitä sisältöä elämään, vaikka ei aina uskoisi. Lisäksi nykyisen aseman ja kohtuu mukavan työn voisi menettää aika nopeasti, jos ei ole enää mukana työelämässä. Joutuisi ehkä "aloittamaan alusta", jos haluaa palata.
    *Riittääkö rahat keskiluokkaiseen elämään kymmeniksi vuosiksi - pörssistä ei koskaan tiedä, ja jos laskusuhdanne iskee pahemmin, niin olisi hyvä olla pelivaraa myös työpaikan muodossa, jotta pääsee hyödyntämään paremmin tilaisuuksia.
    *Perheestäkin tulisi pystyä huolehtimaan, joten tämä entisestään vaatii lisää varmuuskerrointa
    *Itse pidän suomalaista asenneilmastoa ihan mukavana ainakin omassa tuttavapiirissäni. Kukaan ei ole yrittäjyyttä mollannut/aliarvostanut, jopa päinvastoin siihen kannustanut. Suomalaiset ovat useimmiten mukavia ja eivät jauha turhaa p*skaa.

    Ehkä nämä ovat vain tekosyitä, kun en ole löytänyt tarpeeksi hyvää syytä lopettaa töitä. Mielestäni firetys on kuitenkin hieman liian hypetettyä oman kokemukseni perusteella; lyhyempi työviikko sopisi monille paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oikein hyviä asioita, joita itsekin olen miettinyt ja menee mielestäni juuri kolmen pääotsakkeen alle myös.

      Työn osalta juuri tuo mahdollinen ja todennäköinen alusta aloittaminen, jos työstä kerran jättäytyy pois, on itsellenikin iso kynnys.

      Minulle ei ole perhettä tullut ja tuskin sellaista lähden perustamaan. Toki sen mahdollisuus on etäisesti jarrutellut lopullista päätöstä. Virallisesti työtön ei Suomessa suuria pisteitä parisuhdemarkkinoilla saane.

      Poista
  4. Hyvää pohdintaa, johon voi monet samaistua. Meillä tulee vaimon kanssa elokuussa 2v täyteen paikkariippumattomina yrittäjinä maailmalla. Myytiin omaisuus ja lähdettiin 10v vanhalla Nissanilla Suomenlahden yli. Alun matkustahti on hidastunut ja on oppinut arvostamaan myös paikkaa josta löytyy tarvittavat mukavuudet: Sänky, keittiö, työpöytä, suihku... Niitä löytyy kyllä.

    Varallisuutta on kertynyt "riittävästi" että voisi elellä niillä pitkään, mutta ongelma on se että toimettomana ei oikein jaksa pitkään olla. Nyt kun on vapaa rutiineista, on aikaa opiskella uutta ja pyörittää yritystä sen verran kun huvittaa. Se on parhautta.

    Ehkä hankalinta on ollut päästä eroon asioiden ressaamisesta, johon 25v aikana on sekä työelämässäja harrastuksessa oppinut. Myös kahdestaan kaiken jättäminen ja lähteminen on varmasti helpompaa, enkä usko että tekisin samaa yksin, varsinkin nyt kun näen että kaveruussuhteet väljehtyy nopeasti. Muut jatkaa omaa elämää kuplssa, josta poistut.

    Me eletään perusmukavaa elämää, missä ollaankin, mut päiväbudjetti on ollut keskimäärin yhteensä kahdelta noin 40€/pv. Eli ei se vapaus niin kallista ole kunhan pitää huolen kulutuksesta ja valitsee edulliset maat.

    Suomeen paluu tuntuu nyt melko kaukaiselta ajatukselta, enkä oikein keksi mitään syytä siihen. Oikeastaan positiivisia puolia on aika vähän. Asioiden hoitaminen äidinkielellä on harvoja mitä kaipaa välillä.

    Jos mikään ei pidättele niin yritä ensin saada esim vuoden vapaa töistä ja kokeile. Uskon että et palaa samaan enää ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos kommentista. Mukava kuulla ajatuksia askeleen ottaneelta! Tuo asioista stressaaminen, yleisenä käyttäytymismallina, on varmasti sellainen seikka, joka pidättää meitä kaikkia olemasta rehellinen itselle ja toteuttamasta omia unelmia.

      Oliko sinulla pisnes jo hyvässä vauhdissa ennen kuin lähditte matkaan?

      Poista
    2. Firma oli valmiina mutta toimintaa ei juurikaan. Myin ihan ok busineksen (aivan eri toimiala) ennen lähtöä. Paljon ajatuksia mitä maailmalta voisi suomalaisille yrityksille tarjota mut en ole vielä(kään) jaksanut isommin niiden kanssa aktivoitua. Tällä hetkellä tuotetaan sisältöä ja nettisivuja pienille yrityksille nopeasti, ketterästi ja edullisesti, mut voitaisi auttaa melkoisesti myös kasvussa ja kansainvälistymisessä. Yleensä firmoilla ei vaan ole resurssej (eikä rahaa) niihin.

      Olen varma nyt siitä että työ ei lopu ja aina löytyy jotain uutta, kun antaa sille mahdollisuuden.

      Olen useammassakin paikassa miettinyt sijoitusta seiniin mut sitä ei kannata tehdä yksin, vaikka olisikin varaa.

      Poista