perjantai 22. heinäkuuta 2016

Sijoittajia ja sukellusvenemiehiä Amazonilla

Sijoittaja Amazonin viidakossa

Viidakkoretkellä Amazonilla tapasin muuan australialaisen, joka oli matkustellut viimeiset neljä vuotta ympäri maapalloamme. Pitkänhuiskea kaveri oli täyttämässä 50 vuotta, mutta näytti ja vaikutti pikemminkin nelikymppiseltä. Keskustelu ruokapöydässä ennen piranja kalastusta kääntyi pian työhön. Kerroin omastani ja kysyi australialaiselta tekikö tämä matkoillaan töitä rahoittaakseen maailmankiertueensa. Vastaus kuului: "Not actually, I'm an investor.". Mahtavaa.

Anglo-saksiseen tapaan australialainen antoi minulle esitelmän maailmantalouden nykytilasta. Useaan otteeseen yritin väliin kertoa tuntevani monen monta hänen mainitsemaansa asiaa ohjatakseni keskustelun taloudelliseen riippumattomuuteen. Millaista oli elää vapaasti? Sain vastauksen vasta muutamaa päivää myöhemmin olutlasin äärellä Manauksessa, jossa törmäsin sattumalta australialaiseen uudelleen.

Olin jo aiemmin rohkaistunut kertomaan, että myös itse tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Avoimeen tyyliinsä australialainen paljasti paljonko ansaitsee passiivista tuloa. Se oli 120 000 Amerikan dollaria vuodessa - ja vähän vuokratuloja päälle. Sillä jo pärjää, totesin mielessäni. Pääoman australialainen kertoi tehneensä hyväpalkkaisella työllä ja sijoittamalla suuresti juuri finanssikriisin aikaan voimakkaalla velkavivulla. Australialainen piti tällä hetkellä suurta osaa varallisuudestaan käteisenä varautuakseen pörssikurssien romahdukseen. Samaa hän suositteli vahvasti minullekin sanomalla "You should sell all your stocks."

Olin lähes täysin eri mieltä. Koska olen pääoman keräysvaiheessa ja teen päivätöitä, voin hyödyntää palkkatuloista tulevaa uutta pääomaa ostaakseni (mahdollisesti) pörssiromahduksen halventamia osakkeita. Hänen tilanne ja minun tilanteeni oli täysin eri. Saavuttaakseni taloudellisen riippumattomuuden en halua jättää osinkojen tarjoamaa tuottoa väliin spekuloidakseni osakkeiden hintakehityksellä. Hänen perustelunsa jätti minut kuitenkin miettimään asiaa. Mikäli myisin osakkeeni ja ostaisin ne takaisin, sanotaanko 20-30 prosenttia edullisemmin, voisin hyvinkin saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden paljon tavoittelemaani nopeammin.

Koska eräät sukellusvenemiehet keskeyttivät keskustelumme, minä jäin ajatuksissani muodostamaan omaa käsitystäni siitä, millaista olisi olla vapaa ja elää tien päällä. Muutaman päivän päästä australialainen oli suuntaamassa Ranskan Guineaan, Surinameen ja Guineaan.

Sukellusvenemiehet puupaatissa

Samalla viidakkoretkellä oli myös kaksi nuorta kreikkalaista. Vietimme kymmeniä tunteja ajellen vuotavalla puuveneellä loputtomiin jatkuvia vesistöjä kierrellen. Rennosti englantia murtavat kreikkalaiset osoittautuivat hauskaksi seuraksi. Pian tuli esille, että kreikkalaiset olivat sukellusvenemiehiä Kreikan laivastossa. Miten kreikkalaiset sukellusvenemiehet liittyvätkään sijoittamiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen?

Heidän lyhyt tarinansa kertoo myös vaihtoehtoisen tavan leppoistaa elämää ennen perinteistä eläkeikää. Ensinnäkin, työskentelystä vedenalaisessa teräspurkissa sukellusvenemiehille maksettiin hieman korkeampaa palkkaa kuin palvelusta veden päällä. Ennenkaikkea, jokaisesta vuodesta sukellusvenemiehenä sai vuoden eläkkeen - eli jokaisesta palvelusvuodesta eläke tuli vuoden lähemmäksi. Jossain kohtaa kolmen päivän matkalla australialainen ihmetteli, miksei jokainen sijoittaisi välttääkseen tekemästä työtä. Totesinkin hänelle, että kreikkalaisethan juuri tekevät niin - sijoittavat aikaansa työskentelyyn meren alla ja saavat vastineeksi varhaisemman eläkkeen.

Ei ole siis vain yhtä ainoaa tapaa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Koulutus ja ammattivalinta määrittelee kuitenkin paljon vaihtoehtoisia reittejä. Tekemällä erilaisia asioita voi toki löytää keinoja vauhdittaa matkaansa tavoitteeseen. Tai sitten voi tehdä niin kuin eräs matkaamme osallistunut kiinalainen nörtti, kuten perusteollisuudessa tavataan IT-ihmisiä kutsua. Hän oli ottanut lopputilin työstään ja lähtenyt viideksi kuukaudeksi Etelä-Amerikkaan. Kiinalainen oli kyllästynyt vain kahden viikon mittaisiin vuosilomiin. Jälleen, ammatinvalinta saattanee hänen tapauksessaan tuoda turvaa tulevaisuuteen. Nörttejä tarvitaan tänä päivänä paljon enemmän kuin niitä on saatavilla.

Suomella ei ole sukellusveneitä. Olisikohan minusta vaikkapa nörtiksi?

3 kommenttia:

  1. Minäkin haluaisin sanoa: 'I'm an investor'. Se on aika hieno saavutus. Ainakin minusta.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi22.7.16

    100 % samaa mieltä. Tosin niin ikävää kuin se onkin voi samanlaista romahdusta joutua odottelemaan vuosikymmeniä. Tai sitten ei.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista. Kyllä, pääoman hoitaminen on vaativaaa työtä sekin. Ja romahdusta en minäkään ryhdy odottelemaan, mutta varaudun kyllä strategiani rajoissa.

    VastaaPoista