Saksalaista kankeutta salkkuun

Sijoituspäiväkirja

Maaliskuu 2022

Maaliskuussa tuli tehtyä paljon osakeostoksia. Valitettavasti vain yksi oli nappisuoritus. Pihlajalinnaa onnistuin ostamaan lähes maaliskuun pohjahintaan reiluun 10 euroon. Järkeilin, ettei terveyspalvelut juuri tule sodan takia pienenemään. Tunsin yhtiön jossakin määrin, koska olin käynyt sillä silloin tällöin spekulatiivista kauppaa. Tämä riitti ostonapin painallukseen. Osake on jo oikeastaan noussut yli tavoitehintani. Pahaa pelkään, että osingon odottelu tulee syömään paperivoittoa.

Ostin myös useampaa saksalaista yhtiötä. Kahdeksas päivä ostin takaisin Drägerit, jotka olin myynyt kuun ensimmäisenä Ehdin myymään ne heti kuun puolivälissä toiseen kertaan ostaakseni osakkeet taas loppukuusta takaisin. Hieman pidempään pitoon ajattelin SAP:ia, jonka ERP-ohjelmistot jatkavat länsimaisten yritysten toimintojen pyörittämistä eikä inflaation hammas siihen juurikaan pure. 

Loppukuusta ostin myös kulutustavarajätti Henkelin osakkeita, kun kurssi lähenteli toista kertaa koronapohjia. Haaveilemaani pomppua ei tullut. Yhtiön osakeurssia painaa oletettavasti pelko raaka-aineiden hintojen noususta ja yhtiön vaikeudet. Se on näkemykseni mukaan ollut häviäjä kuluttajatuotekategoriassaan, josta muodostuu noin puolet yhtiön liikevaihdosta. Henkel kuitenkin pyrkii näitä ongelmia ratkomaan. Vaikka tiedän, ettei liiketoiminta käännä nopeasti suuntaansa, pettymyksekseni Henkelin osakekurssi ei saanut tuulta alleen kuten niin monet muut. Sijoitus on täpärästi tappiolla tätä kirjoittaessani.

Tein myös kaksi muuta perusvarmaa ostosta. Ostin loppukuusta saksalaista Vonoviaa, joka omistaa ja vuokraa satojatuhansia asuntoja lähinnä Saksassa mutta myös Ruotsissa. Koin, että kurssireaktio yhtiön Q4 tulokseen oli hyvä ostopaikka, myyntipaine kesti kolme päivää. Vonovia maksaa kohtuullisen osingon ja se on kohtuullisen suojassa inflaatiolta. Suurin riski piilee omaisuusarvoissa, jotka voivat suunnata alaspäin jos keskuspankki jatkaa koronnostojaan. Kiinteistöyhtiöllä on toki myös aimo annos velkaa. 

Kuun puolivälissä ostin amerikkalaista IHS Holdingia sen kurssin laskettua alle kymmenen dollarin. Myin osakkeet osinkosalkustani kuun lopussa hieman yli 11 dollariin. Jäin omistajaksi suurehkolla painolla toisessa salkussa.  Toinen spekulatiivinen ostos oli saksalainen ohjelmistoyhtiö Serviceware, joka on ajoittain piipahdellut myös osinkosalkun puolella. Sodan alettua osakekurssi tippui 14 euron tuntumasta 11 euroon ja näin sopivan ostopaikan. Liipaisinsormeni herkkyydestä johtuen painoin ostonpappia 12 euron yläpuolella.   

Myin Nokian Renkaita kahteen otteeseen. Ensin ounastelemaani pohjakurssiin hieman alle 14 euron ja kurssin pompattua 18,5 euroon. Valitettavasti en ymmärtänyt myydä Nokian Renkaita hyvän sään aikana. Samaa voi sanoa myös Ferronordicin kohdalla. Tämä ruotsalainen on tai oli raskaan kaluston jälleenmyyjä Venäjällä ja Saksassa. Vielä alkuvuodesta osakkeesta olisi saanut huippuhinnan Ferronordicin tehtyä huipputuloksen. Minä otin komean myyntivoiton sijasta karvaan myyntitappion kotiin. Nämä kaksi tapausta kirvoitti minut käsittelemään blogissani myymisen vaikeutta.

Kun ostot painottuivat saksalaisiin, myin myös pienen erän saksalaista KSB:tä kotiuttaakseni voittoja. Tästäkin huolimatta käteispainoni hieman pieneni maaliskuun ostojen myötä. Todennäköisesti koetan taas löytää salkusta jotakin sopivaa myytävää. Näkemykseni nojaatulostaantuman suuntaan, jota tuskin on vielä otettu arvostuksissa täysin huomioon. Kuun puolivälin seurannassa osakesalkun arvo oli 373 000 euroa, pudotusta noin 6 prosenttia helmikuun puolivälistä, ja kokonaisvarallisuuden arvo oli 629 000 euroa, pudotusta viitisen prosenttia. 

***
Kaipaatko sijoitusideoita? Lue Vaurastumisen välineet.