tiistai 5. syyskuuta 2017

Mitä taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa minulle? Osa 2

Lue kirjoitussarjan ensimmäinen osa täältä.

Mikä minua estää?

Miksi en julistaisi itseäni taloudellisesti riippumattomaksi ja heittäytyisi pois palkkatyöstä? Kieltämättä, olisin henkisesti siihen valmis. En ehkä ole sitä vielä taloudellisesti valmis tekemään  hyppyä. Asuntolaina ja muut velvoitteet kahlitsevat minuakin. Passiiviset tulot eivät vielä riitä kattamaan kulujani ja tarjoamaan riittävää turvamarginaalia, jos jotakin menee pieleen. Paino pohdinnassa on jälkimmäisessä - turvamarginaalissa.

Kuten totesin kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa, vuokraamalla asuntoni ja myymällä autoni pystyisin elämään vaatimattomasti halvemman kustannustason maassa. Koska minulla ei ole asuntolainaa lukuunottamatta suuria muita velvollisuuksia kotimaassa, pystyn tämän suhteellisen helposti tekemään. Olen kuitenkin hivenen turvallisuushakuinen. Sijoitustoiminnassanikaan en ole ottanut yltiöpäistä riskiä, vaikka parin vuoden päästä sijoitustuloni saattaisivatkin pystyä tarjoamaan vähintään hyvän askeettisen elämän.

En ole myöskään kyennyt luomaan merkittäviä muita tulonlähteitä, jotka toisivat lisätulovirtaa, jos jättäisin palkkatyöni. Tarina vaurastumisesta esityksiä lukuunottamatta, arvosana erilaisille kokeiluille on välttävä tai enintään tyydyttävä. Miksi? Ajanpuute on hyvä (teko)syy. Toisaalta työn tuoma kuukausittainen tulovirta on varmasti laiskistanut. Minulla ei ole ollut polttavaa tarvetta rakentaa omaa liiketoimintaa, koska koheneva tulotaso on varmistanut kasvavat säästöt ja sijoitukset.
“The three most harmful addictions are heroin, carbohydrates, and a monthly salary.” -Nassim Nicholas Taleb
Minua varmastikin myös arvelluttaa jättää, ainakin ulkoapäin katsottuna, hyvä työ. Olen juuri sellaisessa työssä johon kouluttauduin ja luullakseni jo lapsena kuvittelin tahtovani. En osaa tarkalleen sanoa, miksi en ole täysin tyytyväinen. Ansaitsen myös hyvin. Ehkäpä pelkään, että jos jätän työni ajaudun (jälleen) tekemään töitä minimipalkalla suhteessa työmäärään? Minulla ei ole suuremmin erityisammattitaitoa. Olen liike(nne)mies. Vain vaivoin pystyisin kaupallistamaan nykyistä osaamistani yrittäjänä ja maitojunalla palatessani tuskin yltäisin nykyistä vastaavaan työhön.
Työ määrittelee meitä ihmisinä - ainakin muiden ihmisten silmissä.
Tätä kirjoitettaessa markkinatilanne on palkkatyön jättämisen näkökulmasta huolestuttava. Sijoitusmarkkinoilla korkeasuhdanne on jatkunut pitkään ja käänne on väistämättä edessä ennemmin tai myöhemmin. Kukaan ei tiedä milloin. Erityisesti suomalaiset yhtiöt usein leikkaavat osinkoaan, kun ajat ovat kurjemmat. Koska passiiviset tuloni ovat vielä niukat, takapakki eri omistusten tuotoissa voi viedä tärkeitä euroja passiivisista tuloista. Palkkatyössä pystyisin hyödyntämään tulevan kurssilaskun täysimääräisesti ja kasvattamaan varallisuuttani huomattavasti pitkällä aikavälillä.
Sijoitussalkkuni ei ole laskusuhdanteen koettelema ja testaama.
Vaurastumiseni vauhti on vasta hiljattain alkanut kiihtyä. Korkoa korolle ilmiö alkaa tehdä työtään. Töiden lopettaminen ja eläminen kertyneen pääoman tuotoilla pysäyttäisi kiihtyvän kehityksen. Mikäli jatkaisin työtä, säästämistä ja sijoittamista vuoteen 2025 saakka, ilman suuriä yllätyksiä saavuttaisin hyvin suurella todennäköisyydellä varsin korkean elintason pelkästään passiivisilla tuloillani. Jälleen kerran, olenko valmis uhraamaan lähes vuosikymmenen sitä odottaessani?

Kaiken kukkuraksi, ehkäpä epäröin nauttisinko siitä, millaiseksi kuvittelen elämäni ilman palkkatyötä. Miten sitten kuvittelen elämäni saavuttaessani taloudellisen riippumattomuuden? Miltä se siis mielestäni näyttäisi?

Mitä taloudellinen riippumattomuus näyttäisi?

Tällä hetkellä näen lähteväni matkalle maailman ympäri - mitä pikemmin sen parempi. Nuorena ja ilman suuria velvollisuuksia minulla olisi erinomainen mahdollisuus nähdä maailmaa. Kuvittelen myös samanaikaisesti pystyväni opiskelemaan ja harjaannuttamaan uusia taitoja, joilla voin tehdä jotain mielekästä ja tuottavaa rennolla aikataululla:
  • Toteuttaa inspiroivia asioita: harrastaa, matkustaa ja urheilla.
  • Kehittää itseäni: kirjoittaa, lukea, ja opiskella.
  • Nauttia paremmasta ilmastosta: Ei lunta vappuna tai juhannuksena.
  • Kehittää mielekästä omaa liiketoimintaa.
  • Bucket listan toteuttaminen kohta kohdalta.
  • Erilaisten kulttuurien kokeminen.
Tästä listasta voinee päätellä, etten jäisi Suomeen, jos lopettaisin palkkatyöni. Olen matkustanut lähes neljässä kymmenessä maassa ja asunut kolmessa. Vaikka lomareissujen lisäksi matkustan työkseni, vereni jostain syystä vetää vielä tien päälle. Taloudellisen riippumattomuuden yhteydessä ajattelen kuitenkin hidasta matkustamista: vähintään muutamaa kuukautta kussakin paikassa tai maassa. Näin pystyn laskemaan matkustamisen kustannuksia, luomaan sosiaalisia suhteita ja rauhoittumaan. Kun olen kiertänyt 100 maata, pystynen varmasti asettumaan jonnekin pysyvämmin.

Haluaisin kehittää itseäni monipuolisesti ja opetella uusia taitoja. Pidän kielten opiskelusta ja olen käynyt läpi usean kielen alkeet pääsemättä kuitenkaan edistyneemmälle tasolle. Lisääntynyt vapaa-aika voisi mahdollistaa taitojen syventämisen. Matkustaessa paikallisen kielen auttavakin hallinta vie pintaa syvemmälle kulttuuriin ja ihmisten elämään. Lisäksi haluaisin opetella vähintäänkin koodaamisen alkeet ja kehittyä sekä sijoittajana että kirjoittajana.

Olen aina pitänyt lukemisesta sekä kirjoittamisesta, ja tehnyt molempia enemmän tai vähemmmän jo nuoresta iästä lähtien. Työelämässä on liian vähän aikaa lukea ja maailmassa on aivan liian paljon kiinnostavaa luettavaa. Kuten niin monella muullakin, haavenani on kirjoittaa jonain päivänä kirja. Rahaa en sillä kuitenkaan haaveile tekeväni.

Minulla on vielä naiivi usko siihen, että jonain päivänä löytäisin intohimon työstä. Se on yksi syy, miksi haluan kehittää itseäni. Haluan löytää työn tai liiketoiminnan, jonka tekemisestä ja työstämisestä nautin. Taloudellisesta riippumattomuudesta huolimatta tai sen ansiosta, työ on kuitenkin tärkeä tekijä henkilökohtaisessa kasvussa. Lisäksi uskon, että muutama mielenkiintoinen projekti pitää mielen virkeänä ja laiskistumisen loitolla.

Pidän hiihtämisestä ja lumilautailusta. Olen kuitenkin enemmän auringonpalvoja, vaikka kuumuus minua helposti koetteleekin. Haluaisin, että kesä on hieman pidempi ja päivälämpötilat korkeammat. Siksi osa taloudellisen riippumattomuuden tavoitteluani on halu siirtyä parempaan ilmastoon. Suomessa liian suuri osa päivistä kuluu neljän seinän sisässä. Pidän enemmän ulkoilmasta, pitkistä kävelyistä ja kesäurheilulajeista.

Tämän artikkelin ehkäpä tärkein kappale tulee tässä. Taloudellinen riippumattomuus ei ole kuitenkaan lopulta päämäärä. Se on vain henkilökohtaisen talouden tilanne. Lopullinen päämäärä on tyytyväisyys ja onnellisuus elämään. Elämän näen sarjana kappaleita ja lukuja - kuten hyvän kirjan. Kun yksi vaihe loppuu, toinen alkaa. Taloudellinen riippumattomuus mahdollistaa minulle uuden elämänvaiheen, jossa voinen toteuttaa itseäni omilla ehdoilla.

Tämäkin kirjoitus voi olla yksi esimerkki siitä, että kurssikäänne voi olla entistä lähempänä. Haaveilu vaurastumisesta on helppoa, kun taloudessa menee hyvin ja sijoitukset ovat tuottoisia. Tai ehkäpä sana vaurastuminen saa omalla kohdallani uuden merkityksen?

Yhteenveto: kolme vaihtoehtoa
  1. Otan irtioton työelämästä huomattavasti suunnittelemaani aiemmin. Pääsen vaatimattomaan alkuun hätärahastoni ja nykyisten pääomatulojeni turvin sekä rakennan rinnalle vähitellen tulovirran, jolla voi lisätä mukavuutta elämään.
  2. Työskentelen, säästän ja sijoitan seuraavat 3-4 vuotta ja rakennan sivutuloja niin, että olen varmemmalla pohjalla ennen hyppyä ulos oravanpyörästä. Hyödynnän väistämättömän kurssilaskun varallisuuteni ja passiivisten tulojen kasvattamisessa.
  3. Jatkan työelämässä suunnitellusti seuraavat kahdeksan vuotta säästäen sekä sijoittaen, ja saavuttaen taloudellisen riippumattomuuden niin, etten joudu tinkimään elintasostani lainkaan (auto, asunto ja lomamatkat).
Tärkeimpänä kysymyksenä eri vaihtoehtojen välillä lienee se, kuinka arvostan aikaani ja kuinka paljon mukavuutta? Tässä tapauksessa mukavuus tarkoittaa rahaa, joka mahdollistaa turvatumman henkilökohtaisen talouden ja elämän mukavuudet, kuten ruuat, juomat ja asumisen. Kuinka paljon kaipaan turvamarginaalia pakollisten menojen ja mahdollisten yllätysten varalle? Mikä on riittävästi? Kymmenen kuukauden sisällä aion löytää näihin kysymyksiin vastaukset.

Lue taloudellisesta riippumattomuudesta muualta:
Taloudellisen riippumattomuuden filosofiaa Tarina vaurastumisesta blogissa: Perusta sinun oma Norjan öljyrahasto ; Jollet ole koneen omistaja, olet koneen osa ; Näin vaurastut varmasti - 10 keinoa.

***
Lue Vaurastumisen välineet -julkaisupaketti ja löydä keinovalikoimat taloudelliseen riippumattomuuteen!

6 kommenttia:

  1. Ootko miettinyt aikuiskoulutustuen hyödyntämistä?

    Voisit vuoden verran kokeilla vapaampaa elämää opintovapaan turvin ilman, että tarvitsee vielä irtisanoutua tms. Tuki kattaisi helposti sun arkimenot eli säästöihin ei tarvitse vielä koskea. Opinnoiksi kelpaavat myös avoimen kautta tehdyt opintokokonaisuudet ja monia niistä voi tehdä kokonaan etänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole miettinyt. Valitettavasti en usko, että liike-elämässä näihin suhtaudutaan kovin myönteisesti - varsinkaan ulkomaisen esimiehen toimesta. :) Tosin en ole kysynyt enkä perehtynyt asiaan. Kiitos, täytyypä kuitenkin vilkaista.

      Poista
  2. Nimetön7.9.17

    Hyvä ja inspiroiva teksti!

    Itselläni on hieman samanlainen tilanne nyt 34-vuotiaana lapsiperheellisenä. Päivä päivältä tuntuu olevan se hetki lähellä, että hyvin palkattu palkkatyö ja reilun vuosikymmenen työura vaihtuu muihin pienempiin projekteihin.

    Itse varmaan sinun tilanteessa jatkaisin kohti 2.vaihtoehtoa ja toimisin sitten sen mukaan miten asiat kehittyvät ja jatkaisin suunnittelua tulevalle.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Sama tunne siis. Kun tunne alkaa itämään, en osaa sitä tukahduttaa järkisyillä. Se alkaa elämään omaa elämäänsä ja todellisuus sekä unelmat alkavat sekoittumaan omaksi maailmakseen. Työssä vähäinenkin turhautuneisuus johtaa minulla saamattomuuteen, joka puolestaan ruokkii uutta turhautuneisuutta. Noidankehä ja kaipaus kohti jotain omaa on siten kiihtyvä!

    Kakkosvaihtoehto olisi niin sanotusti välimallin vaihtoehto. En vain taida jaksaa niin pitkään odottaa uuden sivun kääntämistä! :)

    VastaaPoista
  4. Itse hyppäsin palkkatöistä pois vuonna 2009, kun määräaikainen työsopimukseni umpeutui. En hakenut sille jatkoa. Siinä vaiheessa minulla ei ollut kylliksi varallisuutta jäädä pois työelämästä, joten perustin toiminimen. Aloin myydä asiantuntijuuttani. Lopetin myös lukuisat vapaaehtoistyöni ja käytin sen ajan asiantuntijuuteni kasvattamiseen. Päätin, että oli aika investoida omaan talouteen, muiden hyysääminen sai loppua.

    Nyt varallisuus on karttunut ja tavoitteena on ajaa toiminimi hallitusti alas ja myydä iso omakotitalo pois. Loppuvuodesta 2019 haluan olla talven yli lämpimässä maassa pakkasta ja lunta paossa. Siihen asti suu säkkiä myöten kiinni ja kaikki irtoava sijoitukseen. Olen silloin 55-vuotias ja kuopuskin on päässyt ylioppilaaksi ja lakkiaiset on pidetty hänen lapsuudenkodissaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja siitä, että jaoit tarinasi. Kuulostaa hyvältä! Vielä pari vuotta ja sitten irtiotto arjesta!

      Poista