torstai 24. heinäkuuta 2014

Älä asu aivan äveriäästi

Vaurastumisen vauhtipyörät

Kirjoituksessani Vaurastumisen yhtälö käsittelin vaurastumisen pääkomponentteja: Tuloja, kuluja ja sijoitusten tuottoa Erityisesti vaurastumisen alkutaipaleella kulukontrolli on helpoin tapa vauhdittaa säästöjen kertymistä. Koska asuminen on useimmille pysyvin ja suurimpia yksittäisiä kulueriä, on siihen suhtauduttava tunteiden lisäksi myös analyyttisesti.

Lähipiirissäni olen huomannut elintasoinflaation konkretisoitumisen erityisesti asumisen suhteen. Ensiasunnoksi halutaan usein reilunkokoinen ja -näköinen asunto. Aiemmat sukupolvet ovat usein muuttaneet vastaaviin vasta, kun perheenlisäys on sitä edellyttänyt. Samoin, ensiasunto kalustetaan vain hivenen karrikoidusti Hästensin sängyin ja Natuzzin sohvin. "Ostettiin tällaiset, kun Vepsäläiseltä sai ilmaista rahaa", ilmaisi ystäväni silmäillessäni hienoja uusia huonekaluja.

Vaikka asuminen ja asunto on tärkeä mukavuustekijä, voi liian äveriäästä asumisesta ja kalustamisesta helposti muodostua taakka, jonka kantaminen ei mahdollista vaurastumista. Myös Osta, vuokraa ja vaurastu blogissa käsiteltiin aihetta hieman eri näkökulmasta. Onko järkevää hankkia aina uusinta ja hienointa, kun tulee toimeen hieman vaatimattommalla? Vaatimattomampi mahdollistaa ylijäämän, joka voidaan sijoittaa varallisuutta luoviin kohteisiin.

Asunnot eivät varsinaisesti luo varallisuutta. Omistusasunnossa asuva ostaa lainalyhennyksinä osuuttaan pankilta. Sillä välin asunto ja kiinteistö kuluu. Arvo itseasiassa laskee korjausvelan myötä. Siitä huono muistutus itselleni oli hieman yllättäen alkanut julkisivuremontti. Rahoitusvastike jälleen pienentää ylijäämääni ja sitoo kassavirtaa asumiskuluihin. Siten tänä päivänä tärkeä asumispäätöksiin vaikuttava tekijä on se, että suurin osa suomalaisesta asuntokannasta on peruskorjausiässä. Pitkään kohonneiden asuntohintojen päälle kohdistuu huomattavat taloudelliset rasitteet peruskorjauksista, etenkin putki- ja julkisivuremonteista.

Yksi pääperiaatteeni oman ensiasunnon hankinnassa olikin se, että vielä lainalyhennyksen ja hoitovastikkeen jälkeen tuloistani jää ylijäämää osakemarkkinoille sijoitettavaksi. Kalustin asuntoni uusilla huonekaluilla. Tämä on pihiä luonnetta myöhemmin harmittanut! Säästäväisenkään ei kuitenkaan aina kannata ostaa halpaa. Ainukainen Sotkan kaluste, makuuhuoneen vetolaatikko, notkui itsensä kappaleiksi puolessa vuodessa. Kuukausi kerrallaan hankin erän kalusteita palkkatuloista turvautumatta kulutusluottoihin. Samalla lisäsin uutta pääomaa osakkeisiin luoden perustaa korkoa korolle ilmiölle.

Omistusasunto on kerryttänyt varallisuuttani kivijalkaan. Kymppitonnit kivijalassa ovat epälikvidiä varallisuutta, mutta tärkeä komponentti tavoitteeni saavuttamisessa. Edullinen asuminen on kuitenkin ollut sitäkin tärkeämpi, koska jos en olisi kyennyt sijoittamaan osakkeisiin, en nauttisi yli 220 euron (07/2014) kuukausittaisista osinkotuloista. Tällä hetkellä lähestyn tilannetta, jossa omistusasuntoni tulee muuttumaan nykyistä enemmän sijoitukseksi. Miten, siihen palaan vielä loppuvuoden aikana.

4 kommenttia:

  1. Asunto on aina kaksipiippuinen juttu: esimerkiksi pääkaupunkiseudulla (kohtuuhintainen) omistusasunto tarjoaa kohtuuhintaista asumista. Vuokra-asunnoissa hinnat kun ovat karanneet ihan käsistä. Toisaalta asunnossa oleva varallisuus on varallisuutta vain teoriassa.

    Itse asun rivitalossa. Huomaa että kulut ovat aiempaan lähiökerrostaloon verrattuna huomattavasti isommat. Toisaalta remontteja ei ole tulossa ja ostohinta oli kohtuullinen.

    Olen vähän kaavaillut - ja puolisonkin kanssa puhunut - että tässä sitten asutaan hamaan auringonlaskuun asti, tai vaihdetaan halvempaan, mutta ei missään nimessä osteta uutta ja kalliimpaa.

    Luulisin että juuri asunnoinvaihto on se ongelma. Suomen lähihistoriassa inflaation seurauksena isotkin asuntolainat on "selätetty" yllättävän nopeasti. Mutta sen sijaan että porukka alkaisi nauttimaan kohtuuhuokeasta asumisesta ja sitä kautta ylijäävästä rahasta, vaihdetaan uuteen asuntoon ja otetaan uutta velkaa.

    VastaaPoista
  2. Minäkin elän liian äveriäästi, koska minulla kuluu asumiskuluihin lähes 50% nettotuloistani. Näen tilanteeni kuitenkin väliaikaisena. Mutta kun pulahtaa näillä säillä taloni vieressä olevaan mereen, niin muistaa mistä maksaa =)

    VastaaPoista
  3. Moi, kiitos kommenteista! Asuntoa vaihtaessa usein myös unohdetaan mahdollisuus vuokrata nykyinen asunto. Tämä voi järkevää etenkin jos kyseessä on pienehkö ensiasunto. Tällöiin lainalyhennysten eteen tehtyä työtä jatkaa vuokralainen ja samalla rajallinen pääoma hillitsee haaveita uuden asunnon suhteen?

    Asumismukavuuteen liittyen tyydyn kesähelteillä ja huputetussa talossa toteamaan, että vaikka parveke on Suomessa hyödytön valtaosan vuotta, nyt sille olisi käyttöä!

    VastaaPoista
  4. Nimetön31.7.14

    Kerran täällä vain ollaan, miksi kärvistellä pienessä kämpässä jos voi elää isommassakin. Liika on toki aina liikaa ja olen samaa mieltä ettei pidä asua yli oman tulotason. Kaikesta ei kuitenkaan kannata tinkiä, ja asumismukavuus on mielestäni sellainen.

    VastaaPoista