Moskovan metrossa nukkuja

Metron ovet avautuvat ja ihmisaalto vyöryy ulos kohti liukuportaita. Kuten aalto iskee rantaan, pakkautuvat ihmiset liukuportaisiin ja alkavat kiipeämisensä kohti maanpintaa. Uudet matkustajat ahtautuvat jo ennestään täysiin metrovaunuihin. Ovet sulkeutuvat ja metro nytkähtää liikkeelle. Valtaosa matkustajista on taivuttanut niskansa ja sormeilee älypuhelintaan. Muutamat lukevat kirjaa ja osa nuokkuu silmät kiinni. Miljoonat ihmiset siirtyvät aamulla työhön, viettäen tyypillisesti matkallaan tunnin. Työ päättyy kuuden maissa ja matka alkaa päinvastaiseen suuntaan.

Moskovan metrossa jokainen aamu ja ilta on kuin länsimetron avajaispäivänä. Matkustaessa parin viikon ajan Moskovan metrossa ajatukset kääntyvät helposti elämänkulkuun ja mahdollisuuksiin elämässä. Valtaosa metron matkustajista on syntynyt ja kasvanut kommunismin aikana. Tänä päivänä heillä on valtava määrä mahdollisuuksia verrattuna mauseleumissa makaavan toverin käynnistämiin aikoihin. 

Lähteestä ja valuuttakurssista riippuen moskoviitin keskipalkka on noin 1000 euroa kuukaudessa. Keskiarvoa nostavat varmasti kadunpinnalla kiitävien Bemarien, Audien ja muiden luksusautojen omistajien ansiot. Vaikka metrolippu on edullinen, yleinen hintataso Moskovassa on varsin korkea. Ehkäpä vuokrat moskovalaisen loputtomissa betonilähiöissä ei ole aivan Kontulan luokkaa, mutta uskallan arvata, ettei monellakaan metromatkustajasta jää ylimääräisiä ruplia osakemarkkinoille sijoitettavaksi.

Pääkaupunkiseudulla on riemuittu länsimetron avautumisesta. Verorahoja hankkeeseen käytettiin yli 300 miljoonaa euroa enemmän kuin alunperin arvioitiin. Metro kuljettaa asuntovelkaorjia entistä sujuvammin työhön ja takaisin kotiin nauttimaan Netflix kuukausimaksun vastineesta. Matka sorvin tai päätteen äärelle on ehkä hivenen väljempi kuin Moskovan metrossa, mutta juoni on sama. Kun parempaakaan talousjärjestelmää ei ole keksitty, kapitalismi käyttää tuotantohyödykkeitä, joihin me työntekijöinä lukeudumme, luodakseen arvoa ja siirtää ylijäämää omistajien tilipussiin. Se on palkka omistajien riskeeraamalle rahalle, joka on luonut työpaikat. 

Olen matkustanut lähes neljässäkymmenessä maassa ja mielestäni suomalaisilla on erinomaiset mahdollisuudet rakentaa taloudellisesti turvattu tulevaisuus. Kansainvälisesti katsottuna etuoikeutetun olisi väärin jättää mahdollisuus käyttämättä. Suurimmalla osalla on mahdollisuus säästää palkastaan, sijoittaminen on tehty helpoksi ja edulliseksi sekä tietoa sijoittamisesta on runsaasti saatavilla. Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu on toissijaista, mutta sekin mahdollista monille.

Säästämällä ja sijoittamalla on mahdollista luoda itselleen taloudellinen turvaverkko, jottei eläkepäivinä tarvitse myydä räntäsateessa villasukkia ohikulkijoille. Suurempi säästämisaste ja onnistuneet sijoitukset voivat mahdollistaa taloudellisen riippumattomuuden, jossa metroon ei tarvitse kivuta joka aamu. Parhaassa tapauksessa räntäsateen voi vaihtaa auringonpaisteeseen. Tärkeintä on aloittaa, elää tulojensa mukaisesti ja sijoittaa säännöllisesti. Tällä tavalla jokainen voi hyödyntää lottovoittoaan synnyttyään Suomeen.

***

Lähde rakentamaan omaa taloudellista turvaa ja riippumattomuutta. Lue Vaurastumisen välineet.

Kolmannen puolikkaan sijoitusasunnon kassavirta

Kolmas sijoitusasuntoni on puolikas, jonka ostin yhdessä veljeni kanssa Helsingin tuntumasta. Ostimme asunnon suurella riskillä näkemättä, vuokrattuna sekä ilmanpankkia ja välittäjää, mutta arviomme mukaan hyvällä turvamarginaalilla, joka muodostui asunnon hinnan ja markkinahinnan erotuksesta. Ilman tämän tapaista erikoistilannetta, olisin varmasti pidättäytynyt lisäsijoituksista kotimaisille asuntomarkkinoille. Sijoitukseni kiinteistömarkkinoille ovat jo hyvin suuret suhteessa kokonaisvarallisuuteeni.

Rahoitin hankinnan ensin käteisellä sekä Nordnetin Superluotolla. Sittemmin olen järjestänyt rahoituksen uudelleen, osaksi sijoitusasuntolainojani kokonaispottina. Pankki ei vaatinut puolikkaan asuntomme osakekirjaa pantiksi, joten meillä on osakekirja asetettavaksi uuden lainan vakuudeksi. Tämä voi tulla erityisen hyödylliseksi tilanteessa, jossa Suomen asuntohinnat lähtevät laskuun, kuten Ruotsissa uutisoidaan käyneen. Helposti saatavissa oleva lisävakuus voi olla arvokas vipuvarsi, kun  veri virtaa kaduilla.

Järjestelin lainani uudelleen kesän aikana. Lainamarginaalit laskivat ja nostin laina-ajat kaikille lainoilleni takaisin 25 vuoteen. Tästä syystä lyhennyseräni ja korkokuluni ovat hyvin pienet. Kolmannelle sijoitusasunnolleni olen allokoinut 18 prosenttia kaikkiin sijoitusasuntoihini kohdistuvan lainan lyhennyksistä ja kuluista. Seuraavassa taulukossa esitän kolmannen sijoitusasuntopuolikkaan kassavirtalaskelman, huomioiden 51 prosentin omistusosuuden huoneistosta:

Jälleen kerran julmana kapitalistina maksan verottajalle lähes yhtä paljon kuin sijoituksen riskinä, yhtenä riskikomponenttina, oleva laina lyhenee. Tämän sijoitusasunnon tapauksessa vuokran maksaa myös minä, eli välillisesti Kela. Vuokralaiselle kertyi omistajanvaihdoksen yhteydessä vuokrarästejä, jotka maksoi pois minä, eli välillisesti kyseisen kaupungin sosiaalitoimisto. On mukava, että saan hieman veronpalautuksia asuntosijoituksella.

Tällä hetkellä kerrytän sijoitusasuntojen vapaan kassavirran ja talletan ne Bank Norwegianiin, vuokravakuudet mukaan lukien. Nämä varat eivät ole mukana raportoidessani kokonaisvarallisuuteni kehitystä, ainoastaan todelliset lainalyhennykset sisältyvät laskelmiini. Arvioin, että rahastoitu kassavirta tulee kulumaan huoneistoihin kohdistuvien remonttien kattamiseen, ellen onnistu luopumaan asunnoista oikeaan aikaan. Koska Bank Norwegianin talletustilin korko ylittää reilusti sijoitusasuntoihin kohdistuvan koron, kannattaa näin toimia ja ansaita joitakin kymppejä erotuksesta. Pienistä puroista kertyy jälleen suurempi virta.

Aikaisemmat laskelmani ensimmäisen ja toisen sijoitusasuntoni kassavirroista ovat lainakilpailutuksen myötä vanhentuneet. Huomioimatta kohentunutta kassavirtaa, se on vanhojen laskelmien perusteella 255 euroa kuukaudessa. Lainojen kilpailutuksen myötä kuukausittainen kassavirta yltää noin 300 euroon. Mukavasta positiivisesta kassavirrasta huolimatta olen yhä kielteinen asuntosijoittamisen tulevaisuudennäkymien osalta: vuokrien nousu vaikuttaa hiipuvan omien sijoitusteni osalta ja arvonnousu on hyvin maltillista, jos sitä on ollenkaan. Pääpainoni sijoitustoiminnassa tulee pysymään osakemarkkinoilla.

Loppuvuoden myyntipohdintaa

Sijoitusstrategiassani olen asettanut tehtäväkseni myydä salkusta vähintään yksi alisuoriutuja vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sellaista yhtiötä, jonka liiketoiminta on suoriutunut kehnosti ja jonka näkymät ovat heikot. Luonnollisesti olisi parasta, jollei alisuoriutujia osuisi salkkuun lainkaan. Aktiiviselle osakepoimijalle näin kuitenkin voi käydä. ETF-sijoittajalle ne tulevat pörssilistatun rahaston mukana nättiin pakettiin käärittynä.

Myynnin tarkoituksena on vapauttaa käteistä sijoitettavaksi parempiin yhtiöihin, jotta salkkuni laatu pysyisi mahdollisimman korkeana. Lisäksi saan verovähennettäviä myyntitappioita verotettavia pääomatuloja pienentämään. Valitettavan usein alisuoriutujan osakekurssi on laskenut sijoitushetkestä - muutoin se tuskin olisikaan alisuoriutuja. Usein myös alisuoriutuvan yhtiön maksama osinko on pienentynyt. Myynnillä ja varojen uudelleensijoittamisella voi siis olla osinkotuloja kohentava vaikutus.

Loppuvuoden myynneilläni ei ole kovinkaan hyvä track record. Viime vuonna myymäni Textainerin osakekurssi on sittemmin kaksinkertaistunut. Toissa vuonna myymäni Sanoman kurssi samoin. Vuonna 2014 myymäni Oriola-KD on hivenen silloista kurssitasoa ylempänä. Myynnin jälkeisestä kurssikehityksestä päätellen strategiani tai pikemminkin valintani eivät ole onnistuneet. Mielestäni strategiani on oikea, koska salkussa ei pidä antaa tilaa huonosti pärjääville yrityksille, jotka tuhoavat sijoittajien varoja. Aiemmin myymiäni yhtiöitä en haluaisi enää omistaa. Myyntini ovatkin ajoittuneet lähes heikoimpaan hetkeen, jolloin yhtiön osakekurssi on heijastanut erittäin heikkoa liiketoimintahistoriaa ja -näkymiä. Miten siis tehdä tämän vuoden ehdokkaiden kanssa?

Viime vuoden lopussa listasin myyntilistalle Enscon, Mattelin ja Rapalan seuraavin kommentein:

• Vuoden 2016 listalta poimin jälleen uudelle vuodelle  Enscon. Vuonna 2016 myin jo Textainerin, joka oli Enscon arvoansapari. Mahdollinen öljyn hinnan nousu voi antaa tukea Enscon kurssille ja luoda tilaisuuden luopua sijoituksesta pienemmällä tappiolla.
• Leluvalmistaja Mattel, joka on salkussani dollarimääräisesti 400 dollaria pakkasella. Dollarin vahvistumisen johdosta sijoitus on euromääräisesti vain lievästi miinuksella. Osakkeen myynnistä en siis saisi juurikaan vähennyskelpoista luovutustappiota. Mattel voi olla tällä hetkellä joko käänneyhtiö (5,5 % osinkotuotolla) tai arvoansa - en tiedä.
• Rapala, jota ostin joulukuussa lisää laskeakseni keskiostohintaa. Mikäli yhtiö ei osoita vuonna 2017 tervehtymisen merkkejä, lienee aika luovuttaa tämän ikuisen lupauksen osalta ja siirtää rahat tuottavampaan kohteeseen. Rapala on laskenut osinkoaan kahtena vuotena perätysten, minkä tulisi olla osinkosijoittajalle hyvin selkeä myyntisignaali jo ensimmäisen osingonlaskun kohdalla.

Lähes vuosi on kulunut listauksesta. Näen edelleen nämä kolme vahvimpina ehdokkaina, vaikka yksi tai kaksi muuta yhtiötä voisi kandidaatiksi yltääkin. Ensco on mielestäni nousemassa pohjamudistaan vihdoin nousseen öljyn hinnan vuoksi. Mattel olisi kannattanut myydä listausta tehdessäni. Se on sittemmin leikannut osinkoaan ja kurssi on laskenut voimakkaasti. Viime aikoina yhtiötä on väläytelty yritysostokohteeksi. Tämän skenaarion toteutuminen saattaisi tehdä paperitappion joitakin dollareita pienemmäksi. Rapala puolestaan jatkaa vuosia jatkuneella tiellään ja saatan jäädä venyttämään kärsivällisyyttäni. Listan ulkopuolelta voisin tuoda mukaan IBM:n, josta pääsisin tässä kohtaa eroon menettämättä sijoittamaani pääomaa.

Puhtaasti ykköskriteeriäni, kassavirtaa, katsottaessa salkustani saisi lähteä ensisijaisesti Ensco ja sitten Mattel. Näistä irtautuisi pieni summa dollareita uuteen sijoitukseen ja suurehko huojennus ensi vuoden veromätkyhin. Jään kuitenkin vielä pohtimaan asiaa. Minkä yhtiön sinä myisit, myisitkö ollenkaan vai hylkäisitkö koko strategian?

Epäonnekas osto ja kaksi nopeaa voittoa

Jos lokakuu oli kohdallani rauhallinen osakeostojen ja -myyntien osalta, aktivoiduin kuun vaihteessa. Laitoin epäonnekkaasti dollariosingot työhön ja myin kaksi spekulatiivista sijoitusta osinkosalkustani. Näiden myötä käteisen määrä salkussani liikkuu noin 10 000 eurossa.

Ostin Archer Daniels Midlandia

Lokakuun viimeisenä päivänä laitoin vihdoin myös salkkuuni kerääntyneet dollariosingot työhön. Ostin amerikkalaisen Archer Daniels Midlandin osakkeita. Ostoni ajoitus epäonnistui lyhyellä aikavälillä täydellisesti. En katsonut yhtiön osavuosijulkistuksen ajankohtaa, joka oli ostoani seuraava päivä. Kurssi niiasi julkistuksen jälkeen yli viisi prosenttia. Tämän virheen olen tehnyt aiemminkin – en tahdo oppia.

Archer Daniels Midland (ADM) ostaa, prosessoi, varastoi, myy ja kuljettaa maatalouden tuotteita, kuten maissia, öljyjä, pähkinöitä tai soijaa, ruoka-aineiksi. Sen asiakkaita ovat esimerkiksi ruoka- ja juomavalmistajat. Lisäksi yhtiöllä on merkittävää bioetanolin tuotantoa. Vaikka ADM.n tuotteet ovat bulkinomaisia, sen liiketoimintaa suojaa pääomavaltaisuus. Yhtiön liikevaihto on yli 62 miljardia dollaria ja sillä on yli 32 000 työntekijää 160 eri maassa.

40 dollarin osakekurssilla ADM:n osinkotuotto on hieman yli kolme prosenttia. Viiden vuoden keskimääräinen efektiivinen osinkotuotto on 2,3 prosenttia. Yhtiö on kasvattanut osinkoaan yli 40 vuotta ja osingonjakosuhde on noin 60 prosenttia. ADM on kasvattanut osinkoaan keskimäärin 12 prosenttia vuodessa. Tällä hetkellä yhtiön P/E luku on 19 ja P/B 1,3. ADM:n osakekurssi on tällä hetkellä vuoden alimmalla tasollaan heikosta liikevaihdon ja tuloksen kehityksestä johtuen.

Myin Tikkurilat ja Kemirat

Kuun vaihteessa myin sekä Tikkurilan että Kemiran osakkeet. Tikkurila lähti salkusta parin kuukauden omistuksen jälkeen. Pitkän kurssimatelun jälkeen osakkeen hinta nousi nopeasti ja päätin kotiuttaa arvonnousun myyntivoitoksi. Kahden kuukauden omistuksesta käteen jäi 7,3 prosentin nettotuotto. Koin, ettei yhtiön jatkuneet vaikeudet oikeuttaneet niin suureen kurssinousuun. Kurssi palautuikin hivenen alaspäin ja aloin jälleen siirtämään hiiren osoitinta ostopainikkeelle.

Kemiran tapauksessa tilanne oli samankaltainen, vaikka yhtiön fundamentit olivatkin Tikkurilaa paremmat. Kotikutoisia ongelmia oli vähemmän. Olin ostanut Kemiraa heinäkuussa yhden suuremman erän ja tehnyt kaksi pientä lisäystä euron kaupankäyntipalkkion mahdollistamana. Loka-marraskuun vaihteessa Kemiran kurssi nousi nopeasti vuoden ylimmälle tasolleen 12,3 euroon. Jälleen, näin tilaisuuden pikavoiton kotiuttamiseksi. Neljän kuukauden omistuksesta käteen jäi 7,5 prosentin nettotuotto.

***
Hanki Vaurastumisen välineet julkaisupaketti ja löydä oma tiesi terveeseen henkilökohtaiseen talouteen!

Yrityslainat ajautuvat perintään

Sijoitin vuoden 2015 lopussa yritysluottoihin joukkorahoitusperiaattella. Sijoitus on osa vaihtoehtoisia sijoituksiani, joilla pyrin hakemaan osakemarkkinoista mahdollisimman riippumatonta tuottoa. Vaihtoehtoiset sijoitukset ovat noin 12 prosenttia nettovarallisuudestani ja yrityslainat puolestaan alle 10 prosenttia vaihtoehtoisista sijoituksista. Kokonaisvarallisuuteeni nähden suuresta riskinotosta ei siis ole kyse.

Olen yhteensä sijoittanut 58 lainaan. Niistä on maksettu kokonaisuudessaan takaisin 16 kappaletta. Avoimia lainoja on siis 42 kappaletta. Osa sijoituksistani on ns. siltalainoja, jonka yrityksen on määrä maksaa kokonaisuudessaan takaisin laina-ajan lopussa. Suurempi osa sijoituksistani on kuukausilyhenteisissä yrityslainoissa, joista tuloutuu niin pääomaa kuin korkoa kuukausittain. Avoimista lainoista 12 kappaletta, eli kolmannes, on kuitenkin myöhässä. Myöhässä olevista lainoista on keskimäärin maksettu 35 prosenttia takaisin kuukausittaisin lyhennyksin.

Myöhässä olevista lainoista löytyy monenlaisia tapauksia. Esimerkiksi Oy Kuljetus Koskelat, johon sijoitin ainoastaan 50 euroa, on hiljattain ajautunut konkurssiin. Ennen konkurssia yhtiö oli ehtinyt lyhentämään lainasta yli 60 prosenttia. Fundun tiedotteen mukaan lainan takaajat tulevat maksamaan lainaa kuukausittain seuraavan vuoden ajan eli lainan takaisinmaksu viivästyy huomattavasti. Useampi laina on siirtynyt oikeudelliseen perintään. Esimerkiksi Vuofit Oy, jonka lainaan sijoitin satasen, ehti maksamaan yhden erän lainastaan ennen ajautumista perintään. Nopean Google haun perusteella esimerkiksi pikavippilainoistaan tunnettu OPR-Vakuus perii 15 000 euroa yhtiöltä. Fundun kautta Vuofit nosti lainaa 65 000 euroa. Suurelta joukolta yksityissijoittajia on helpompi nostaa suurempi summa rahaa.

Toistaiseksi luottotappiot vertaislainauksesta eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia sijoitustuotoista. Tuotoista on maksettava 30 prosentin vero. Tämä tarkoittaa, jos 100 euron laina päätyy luottotappioon, yli 14 lainaa 10 % korolla on maksettava kokonaisuudessaan takaisin, jotta sijoittaja pääsee omilleen. Kahden vuoden datan perusteella on vaikea vielä sanoa tapahtuuko näin. Sijoittaja voi vain toivoa, että perintätoimet takaajilta onnistuvat ja että vielä avoimena olevista lainoista useampi ei johda perintään tai yhtiön konkurssiin. Tilanteen kehitystä seuratessani tulen kotiuttamaan vähintäänkin korkotuottoja sijoittaakseni ne uudelleen muualle.

Yhteenveto

• Sijoita vaihtoehtoisiin sijoituksiin vain pieni osa kokonaisvarallisuudestasi.
• Hajauta laajasti vaihtoehtoisten sijoitusten sisällä. Älä sijoita yhteen lainaan suurta summaa.
• Valitse lainoistakin vain parhaimmat ja älä sijoita yhtiöön, jonka liiketoimintaan on vaikea uskoa.
• Sijoita enemmän kuukausilyhenteisiin lainoihin, joilla on lyhyet laina-ajat.
• Kotiuta voittoja (sekä pääomaa) ja sijoita varat vakaampiin kohteisiin sijoituskriteerien niin salliessa.

***

Varmempi tapa kasvattaa varallisuutta pitkällä aikavälillä on yhä osakesijoittaminen. Opiskele helposti, nopeasti ja edullisesti Vaurastumisen välineet pakettitarjouksen avulla.

Paljon haravointia, ei ostoja

Sijoituspäiväkirja

Lokakuu 2017

Merkitsin pienen erän Titanium Oyj:n osakkeita. Ylimerkitystä annista sain lopulta 168 kappaletta osakkeita. Olen sijoittajana Titaniumin rahastoissa, jotka ovat mielestäni huomattavasti tuottoisempia yhtiön osakkaille kuin rahastojen osuudenomistajille. Muita syitä sijoituksille olivat korkea odotettu osinkotuotto, kohtuullisen edullinen anti sekä rahastojen hyvät lyhyen aikavälin näkymät. Lisäksi Titaniumin kohdalla oli selkeä yritysostomahdollisuus.

Lokakuussa osinkoa maksoivat muun muassa juomayhtiö Diageo, jäteyhtiö Republic Services, tupakkayhtiö PhillipMorris, rahansiirtäjä Western Union, muotimerkkien Coach, virvoitusjuomistaan tuttu Pepsi ja palkkahallintoa pyörittävä Automatic Data Processing. Puolivuotisen osinkonsa maksoi Telia, jota olin hankkinut pienen määrän lisää elokuussa. Lisäksi osinkoa maksoivat ETF:t PID, PGF ja teleyhtiöitä sisältävä EXV2. Näin vuoden 2017 osinkokertymä ylsikin 4800 euroon, yli vuoden 2016 lukeman. Marraskuussa osinkokertymää saattelevat ylemmäksi Rapalan ja Hennes&Mauritzin vuoden toiset osingonmaksut ja useiden amerikkalaisten yhtiöiden neljännet kvartaaliosingot.

Lokakuussa tarkastelin useita eri sijoitusmahdollisuuksia, joita käsittelin erillisissä kirjoituksissa:

• Penske Automotive – amerikkalainen autokauppias.
• Saksalaiset kiinteistösijoitusyhtiöt: Publity ja Grand City Properties.
• Sijoittaminen metsään osakkeilla.

Titanium pois lukien, en kuitenkaan tehnyt uusia hankintoja enkä lisäyksiä nykyisiin positioihin. Olen pyrkinyt pitämään kiinni sijoituskriteereistäni, vaikka ostamattomuuden taustalla lienee enemmän tutkimustyön vähyys ja huoli markkinakäänteestä. Olen tutkinut enemmän uusia sijoituskohteita kuin käynyt läpi mahdollisuuksia kasvattaa omistustani olemassa olevissa sijoituksissani. Tämä on ehkäpä väärä painotus, koska salkkuni hajautus on hyvin laaja. Samalla voitot valuvat paikoitellen läpi sormien, kun olemassa olevien sijoitusten liiketoiminnan kehitys kääntyy kaakkoon.

Varallisuuteni yli lokakuussa uudelle kymmentuhannelle ja osakesalkku jatkaa 200 000 euron merkkipaalun hätyyttelyä. Lisäsin osakesalkkuuni näin loppuvuodesta lisätonnin pyrkiessäni kohti 1000 euron keskimääräistä kuukausittaista talletusta. Tällä hetkellä 10 vuoden keskiarvo on 967 euroa kuukaudessa. Yhteensä olen sijoittanut osakkeisiin 117 000 euroa omaa pääomaa. Osinkoja on kertynyt noin 22 000 euroa. Eli julma markkinatalous on maksanut noin viidesosan sijoittamastani pääomasta takaisin osinkoina!

Yhdysvaltain autokauppias - Penske Automotive

Käytettyjen autojen kauppias Kamux listautui hiljattain Helsingin pörssiin. En lähtenyt antiin mukaan enkä juuri tutustunut yhtiöön johtuen yhtiön ympärillä liikkuneista kielteisistä uutisista. Autoteollisuus on kiinnostanut minua sijoituskohteena jo pitkään, mutta sähköautoilun kasvu on pitänyt minut poissa sijoittamasta autovalmistajiin. Autokaupalle ei ole juuri väliä mikä on autojen voimanlähde. Mitä monimutkaisemmiksi autot käyvät sitä paremmin merkkiliikkeiden huoltotoiminnalla todennäköisesti tulee menemään.

Premium autojen jälleenmyyjä

Vaihtoehtona Kamuxille Yhdysvalloista löytyy useita suuria autokauppiaita. Yksi niistä on Penske Automotive, joka myy noin neljääkymmentä automerkkiä. Se keskittyy lähinnä eurooppalaisiin premium-merkkeihin, kuten Audiin, BMW:hen ja Mercedes-Benziin. Vuonna 2016 Penske myi 250 000 uutta autoa ja yli 200 000 käytettyä autoa yli 350 toimipisteestään. Yksi keskeinen osa Pensken liiketoimintamallia on sopia autovalmistajien kanssa jälleenmyyntisopimuksia, joita valmistajat kontrolloivat hanakasti niin, ettei yksi jälleenmyyjä kasva liian vahvaksi yhden automerkin myynnissä.

Penske toimii Yhdysvalloissa, Kanadassa, Japanissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Euroopassa. 20 miljardin dollarin liikevaihdosta lähes 60 prosenttia muodostuu Pohjois-Amerikassa, alle 35 prosenttia Iso-Britanniassa ja 8 prosenttia muissa maissa. Myynnistä yli 50 prosenttia koostui uusien autojen myynnistä, 30 % käytettyjen autojen myynnistä, 10 % huollosta ja varaosista sekä 3 % rahoituksesta ja vakuutuksista. Voitosta kaksi viimeisintä sen sijaan tekivät 42 ja 18 prosenttia.

Toimiala ja kilpailijat

Autokauppa on pääosin alueellisten ja pienempien toimijoiden hallussa, se on voimakkaasti fragmentoitunut ala. Penske onkin kasvanut voimakkaasti yritysostoilla. Viimeisimpiä hankintoja ovat muun muassa englantilainen käytettyjen autojen kauppias CarShop ja amerikkalainen CarSense, jolla on 5 toimipaikkaa Pennsylvaniassa ja New Jerseyssä. Pensken kasvualueina ovat lisäksi rekkojen myynti, leasing ja logistiikka sekä kansainvälinen laajentuminen.

Yhtiöllä on luonnollisesti suuri määrä kilpailijoita. CarMax (KMX) on Yhdysvaltojen suurin käytettyjen autojen kauppias, jonka liikevaihto on 14 miljardia dollaria. AutoNation (AN) nähdään Yhdysvaltain suurimpana autojen jälleenmyyjänä yli 20 miljardin dollarin liikevaihdollaan. Lithia Motors (LAD) ja Group 1 Automotive (GPI), molempien liikevaihto noin 10 miljardia dollaria, ovat myös merkittäviä toimijoita Yhdysvaltojen autokaupassa. Kaikkien kilpailijoiden osinkotuotto on lähes olematon ja yhtiöt toimivat pääosin ainoastaan Yhdysvalloissa, minkä perusteella hylkäsin nämä yhtiöt syvällisemmästä tarkastelusta.

Käytettyjen autojen kauppa on ollut Yhdysvalloissa viime aikoina vastatuulessa. Käytettyjen autojen varastot ovat kasvaneet, autolainoja myönnetään ennätysmääriä ja lainanottajille, joiden luottokelpoisuus on heikko. Autokaupan on katsottu olevan syklinsä huipussa ja automyynnin on spekuloitu kääntyvän laskuun. Vuonna 2016 autojen [light vehicle] myynti kasvoi Pensken mukaan ainoastaan 0,3 prosenttia. Autokauppiaiden osakekurssit ovatkin korjanneet alaspäin vuoden tarkasteluvälillä katsottuna. Toinen merkittävä riski autokauppiaille on Amazon, joka on jo kokeillut autokauppaa useissa eri maissa. Voiko Amazon mullistaa myös autokaupan? Toisaalta, autoilijan ostoprosessin alkupää tapahtuu jo hyvin pitkälti verkossa, voiko Amazon tuoda jotain muuta kuin laskea hintoja?

Osinko ja arvostus

Pensken osinkotuotto yltää lähes kolmeen prosenttiin. Osingonjakosuhde on hyvin matalalla tasolla noin 30 prosenttia. Yhtiö on kasvattanut osinkoaan viimeiset viisi vuotta. Vuodesta 2011 lähtien Penske on itseasiassa kasvattanut osinkoaan joka kvartaali yhdellä sentillä. Osinko onkin kasvanut keskimäärin 24 prosenttia viimeisen viiden vuoden aikana. Nykyisellä tuloksella ja noin 45 dollarin osakekurssilla Pensken P/E luvuksi muodostuu hieman alle 11.

Viimeiset kolme vuotta yhtiön liikevaihto ja tulos ovat olleet maltillisessa kasvussa, tosin viime aikoina kasvu on tullut yritysostoin, ei niinkään kasvattamalla myyntiä olemassa olevissa myymälöissä. Autokaupan luonteeseen kuuluu suuri volyymi alhaisilla katteilla. Penske tienaa noin 2900 dollaria per myyty uusi auto ja 1500 dollaria per myyty käytetty auto. Vuonna 2016 20 miljardin dollarin liikevaihdolla yhtiön nettotulos oli noin 340 miljoonaa dollaria. Vuonna 2012 vastaavat luvut olivat 13 miljardia ja 185 miljoonaa dollaria.

Penske tarkkailulistalle

Olen vannottanut itselleni, etten kasvata sijoituksiani kaupanalan yhtiöissä. Kerta toisensa jälkeen huomaan löytäväni mielenkiintoisen yhtiön. Penskessä houkuttelee kuitenkin useampi tekijä: kohtuullinen arvostus, osinkotuotto ja kasvunäkymät, hyvä liiketoimintahistoria sekä kasvumahdollisuudet yritysostoin. Autokauppa on kuitenkin hyvin suhdanneherkkää ja sitä varjostaa muutama edellä mainittu uhkakuva. Siksi lisäänkin Pensken tässä kohtaa ainoastaan tarkkailulistalleni. Ehkäpä kärsivällinen sijoittaja löytää myöhemmin nykyistä paremman ostoajankohdan.