Heinäkuun myynnit pursottavat käteisen määrää

Sijoituspäiväkirja

Heinäkuu 2016

Lomakuukausi oli hiljainen osakeostojen osalta. Myin Ramirentin ja Outotecin osakkeet, ensimmäisen kanssa olisi voinut hieman malttaa ja jälkimmäisen myynnin ajoitus osui nappiin. Vaikka en aiokaan myydä kaikkia osakesijoituksia saamastani kehotuksesta huolimatta, myin lisäksi myös Kemiran osakkeet. Olin ostanut osakkeet kesäkuun puolivälissä takaisin salkkuuni myytyäni ne edellisen kerran toukokuun lopussa. Kemiran myynnin nettotuotoksi sain 6 prosenttia ja annualisoiduksi tuotoksi lähes 50 prosenttia. Sijoituspäiväkirjani alkaa muistuttaa spekulatiivisen sijoittajan merkintöjä, mutta siihen suuntaan en ole kuitenkaan kulkemassa.

Myyntien vastapainoksi ostin pienen erän Technopoliksen osakkeita. Olin seurannut yhtiötä jo pitkään ja sen kurssikehitys oli jäänyt verrokeistaan jälkeen. Yhtiön kurssikehitystä varmasti varjosti mahdollinen osakeanti syksyllä. Osakeannilla yhtiö aikoo rahoittaa Ruotsin kiinteistöhankintaa, jota yleisesti pidettiin kalliina. Karvaana mielessäni liikkuu vielä Sanoman kallis Euroopan seikkailu, vaikka yhtiö alkaakin hiljalleen raportoida kohentuvia numeroita.

Technopoliksen ostohintani 3,79 ei varmastikaan ollut paras mahdollinen, mutta näin yhtiön laadukkaimpana kiinteistöyhtiönä Helsingin pörssissä. Uskon, että yhtiö kykenee tuottamaan sijoittajalle hyvän tuoton yli markkinasyklien ja näen, että pitkällä aikavälillä Technopoliksen strategia pienentää kotimaan painoa liiketoiminnassa on oikea. Aion seurata yhtiötä vielä tiiviimmin ja päättää mahdollisesta lisäyksestä myöhemmin, mahdollisesti osakeannin yhteydessä.

Heinäkuussa sain vuokrattua toisen sijoitusasuntoni veljeni suurella avustuksella – lomaillessani itse aivan toisella mantereella. Tein yhden pienen vaihtoehtoisen sijoituksen pienentääkseni käteisvaroja. Vihdosta viimein vaihdoin myös kokonaiset 100 dollaria euroiksi. Vaihdettuani 30 000 euroa vuodesta 2010 lähtien dollareiksi, keskimäärin 1,34 vaihtokurssiin, on nyt, euro-dollari kurssin liikkuessa 1,1 tasolla, hyvä hetki alkaa koiuttaa tuottoa myös valuuttakurssin avulla.

Kuten viime kuussa, seuraan yhä mielenkiinnolla rahoitusalan osakkeita, pankkeja ja vakuutusyhtiöitä. Mahtaisiko nyt olla piensijoittajalle hyvä tilaisuus ostaa, kun suursijoittajat vierastavat?

***

Tarina jatkuu Facebookissa.

Sijoittajia ja sukellusvenemiehiä Amazonilla

Sijoittaja Amazonin viidakossa

Viidakkoretkellä Amazonilla tapasin muuan australialaisen, joka oli matkustellut viimeiset neljä vuotta ympäri maapalloamme. Pitkänhuiskea kaveri oli täyttämässä 50 vuotta, mutta näytti ja vaikutti pikemminkin nelikymppiseltä. Keskustelu ruokapöydässä ennen piranja kalastusta kääntyi pian työhön. Kerroin omastani ja kysyi australialaiselta tekikö tämä matkoillaan töitä rahoittaakseen maailmankiertueensa. Vastaus kuului: "Not actually, I'm an investor.". Mahtavaa.

Anglo-saksiseen tapaan australialainen antoi minulle esitelmän maailmantalouden nykytilasta. Useaan otteeseen yritin väliin kertoa tuntevani monen monta hänen mainitsemaansa asiaa ohjatakseni keskustelun taloudelliseen riippumattomuuteen. Millaista oli elää vapaasti? Sain vastauksen vasta muutamaa päivää myöhemmin olutlasin äärellä Manauksessa, jossa törmäsin sattumalta australialaiseen uudelleen.

Olin jo aiemmin rohkaistunut kertomaan, että myös itse tavoittelen taloudellista riippumattomuutta. Avoimeen tyyliinsä australialainen paljasti paljonko ansaitsee passiivista tuloa. Se oli 120 000 Amerikan dollaria vuodessa - ja vähän vuokratuloja päälle. Sillä jo pärjää, totesin mielessäni. Pääoman australialainen kertoi tehneensä hyväpalkkaisella työllä ja sijoittamalla suuresti juuri finanssikriisin aikaan voimakkaalla velkavivulla. Australialainen piti tällä hetkellä suurta osaa varallisuudestaan käteisenä varautuakseen pörssikurssien romahdukseen. Samaa hän suositteli vahvasti minullekin sanomalla "You should sell all your stocks."

Olin lähes täysin eri mieltä. Koska olen pääoman keräysvaiheessa ja teen päivätöitä, voin hyödyntää palkkatuloista tulevaa uutta pääomaa ostaakseni (mahdollisesti) pörssiromahduksen halventamia osakkeita. Hänen tilanne ja minun tilanteeni oli täysin eri. Saavuttaakseni taloudellisen riippumattomuuden en halua jättää osinkojen tarjoamaa tuottoa väliin spekuloidakseni osakkeiden hintakehityksellä. Hänen perustelunsa jätti minut kuitenkin miettimään asiaa. Mikäli myisin osakkeeni ja ostaisin ne takaisin, sanotaanko 20-30 prosenttia edullisemmin, voisin hyvinkin saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden paljon tavoittelemaani nopeammin.

Koska eräät sukellusvenemiehet keskeyttivät keskustelumme, minä jäin ajatuksissani muodostamaan omaa käsitystäni siitä, millaista olisi olla vapaa ja elää tien päällä. Muutaman päivän päästä australialainen oli suuntaamassa Ranskan Guineaan, Surinameen ja Guineaan.

Sukellusvenemiehet puupaatissa

Samalla viidakkoretkellä oli myös kaksi nuorta kreikkalaista. Vietimme kymmeniä tunteja ajellen vuotavalla puuveneellä loputtomiin jatkuvia vesistöjä kierrellen. Rennosti englantia murtavat kreikkalaiset osoittautuivat hauskaksi seuraksi. Pian tuli esille, että kreikkalaiset olivat sukellusvenemiehiä Kreikan laivastossa. Miten kreikkalaiset sukellusvenemiehet liittyvätkään sijoittamiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen?

Heidän lyhyt tarinansa kertoo myös vaihtoehtoisen tavan leppoistaa elämää ennen perinteistä eläkeikää. Ensinnäkin, työskentelystä vedenalaisessa teräspurkissa sukellusvenemiehille maksettiin hieman korkeampaa palkkaa kuin palvelusta veden päällä. Ennenkaikkea, jokaisesta vuodesta sukellusvenemiehenä sai vuoden eläkkeen - eli jokaisesta palvelusvuodesta eläke tuli vuoden lähemmäksi. Jossain kohtaa kolmen päivän matkalla australialainen ihmetteli, miksei jokainen sijoittaisi välttääkseen tekemästä työtä. Totesinkin hänelle, että kreikkalaisethan juuri tekevät niin - sijoittavat aikaansa työskentelyyn meren alla ja saavat vastineeksi varhaisemman eläkkeen.

Ei ole siis vain yhtä ainoaa tapaa saavuttaa taloudellinen riippumattomuus. Koulutus ja ammattivalinta määrittelee kuitenkin paljon vaihtoehtoisia reittejä. Tekemällä erilaisia asioita voi toki löytää keinoja vauhdittaa matkaansa tavoitteeseen. Tai sitten voi tehdä niin kuin eräs matkaamme osallistunut kiinalainen nörtti, kuten perusteollisuudessa tavataan IT-ihmisiä kutsua. Hän oli ottanut lopputilin työstään ja lähtenyt viideksi kuukaudeksi Etelä-Amerikkaan. Kiinalainen oli kyllästynyt vain kahden viikon mittaisiin vuosilomiin. Jälleen, ammatinvalinta saattanee hänen tapauksessaan tuoda turvaa tulevaisuuteen. Nörttejä tarvitaan tänä päivänä paljon enemmän kuin niitä on saatavilla.

Suomella ei ole sukellusveneitä. Olisikohan minusta vaikkapa nörtiksi?

Myin Ramirentin ja Outotecin osakkeet

Lomaillessani en ole juurikaan seurannut osakekurssien kehitystä. Yhtenä iltana avatessani Nordnetin mobiilisovelluksen huomasin salkun arvon kehittyneen railakkaasti ylöspäin. Brexitin aiheuttama pelko oli jo ainakin osakekursseissa päässyt unohtumaan.

Mielestäni koko maailmantaloudessa on kuitenkin vielä paljon huolenaiheita Britannian EU-eron lisäksi: ennätyskorkeat arvostukset suhteessa tuloksiin, Kiinan ontuva talouskasvu, Euroopan pankkien jatkuva kehno tila, osakkeiden arvostusta nostava alhainen korkotaso, joka noustessaan aiheuttaa pääomien siirtymistä muihin omaisuuslajeihin. Nämä vain muutamia mainitakseni.

Markkinat kuitenkin porskuttavat

Oma salkkuni nousi kuun puolenvälin seurannassa uuteen ennätyslukemaan, pitkälle yli 150 000 euron. Sen myötä kokonaisvarallisuuskin ponnahti kokonaiset 10 000 euroa yhdessä kuukaudessa! Oikein mielenkiintoista. Osakesalkussani lepäsi jälleen yli 8000 euroa käteistä odottamassa ostopaikkoja. Sen sijaan myyntipaikkoja oli selkeästi aukeamassa, koska oma näkemykseni mukaan pessimismi tulisi palaamaan edellä mainittujen syiden johdosta.

Siksi päädyin tekemään kaksi myyntiä. Satelliittisalkustani myin vihdoin voitolle kohonneet Outotecin osakkeet. Kaksista tulosta en tällä sijoituksella tehnyt: nettona 3,5 % tuotto ja annualisoituna 4,7 %. Olin ostanut Outotecia kahdesti, ensimmäisen kerran elokuussa 2015 ja toisen kerran joulukuussa 2015. Satelliittisalkkuuni jäi vielä HKScanin osakkeet 3,16 euron hankintahintaan. Outotecin myynnin jälkeen erilinen satelliittisalkkuni nousi yli 300 euroa voitolle 2500 euron pääomalla.

Ydinsalkustani myin Ramirentin, jonka olin ostanut osinko-ostoksena maaliskuussa 6,19 euron hintaan. Sain keväällä osinkoa 45 euroa ja nyt myin osakkeet 7,38 euron hintaan. Osinko mukaanluettuna tuottoa tuli 17,2 % ja annualisoituna 52 %. Ydinsalkussani oli vielä useiden vanhojen satelliittisijoitusten lisäksi esimerkiksi Kemira, jota en myynyt hyötyäkseni kurssikehityksen mahdollisesti jatkaessa nousu-uralla.

Mitä seuraavaksi?

Pohdin myös amerikkalaisen Coachin myyntiä. Yhtiö oli ainoa amerikkalainen satellittisijoitukseni nykyisessä "osinkosalkussani", jota hiljalleen pyrin puhdistamaan luonteeltaan enemmän spekulatiivisista sijoituksista tai vähemmän laadukkaista yhtiöistä. Coachin myynti antaisi mahdollisuuden reagoida mahdolliseen kurssilaskuun Yhdysvaltain markkinoilla. Nykyisellä dollarin ja euron vaihtokurssilla en ole halukas lisäämään dollareita salkkuuni. Sen sijaan vaihdan tällä hetkellä jatkuvasti euroja kruunuiksi hyötyäkseni heikentyneestä kruunusta.

Loma-ajatuksissa olen myös pohtinut suunnitelmaa seuraavalle 12 kuukaudelle. Haluan saada kaiken pääoman, omistusasuntoa lukuunottamatta, tuottamaan kassavirtaa. Siksipä aion jatkaa esimerkiksi muinaismuistona olevien Danske Bankin rahastojen myyntiä. Niiden arvo on tällä hetkellä 3000 euroa. Aion jälleen nostaa, sisäisenä velkana, osakesalkkuuni kertyneen käteisen sekä hieman superluottoa tehdäkseni yhden suuremman hankinnan uuteen omaisuuslajiin.

***
Seuraa blogia myös Facebookissa.

Suolapähkinöitä Copacabanalla

Vaikka pienet menot ovat tärkeä osa vaurastumisen yhtälöä, on matkustaminen yksi asia, josta en juuri tingi. Toki pyrin matkustamaan kohtuullisella budjetilla ja välttämään ylilyöntejä, joiden vaikutus matkakokemukseen on usein lopulta hyvin pieni. Matkustaminen on minulle vaurastumista henkisesti. Näen uusia kulttuureja, erilaisia tapoja elää ja tehdä asioita. Kiikkustuolissa on mukavampi olla se joka kertoo, eikä se joka kuuntelee. Tällä kertaa kesälomamatkallani olen tarkkaillut blogin aihepiiriin kelpaavaa yritteliäisyyttä Brasiliassa.

Pikkubisnestä Brasiliassa

Tarkkaillessani elämänmenoa Etelä-Amerikan suurimmassa valtiossa, on ollut vaikea olla huomaamatta niitä mitä erilaisimpia tapoja ansaita elanto. Ilmiö on toki tuttu lähes kaikista etelän lomakohteista, mutta sen monipuolisuus ja laajuus on ollut minulle jotakin uutta. Suomalaiselle erilaiset kaupustelijat saattavat olla kiusallisia, mutta täällä paikalliset vaikuttavat käyttävän heidän palveluitaan luontevasti.

Brasilian kaduilla ja rannoilla, niin turistikohteissa kuin paikallisten suosimissa paikoissa, liikkuu yrittäjää hyvin moneen lähtöön. Yksi myy bikineitä, toinen hattuja ja kolmas aurinkolaseja. Lisäksi kaupataan niin jäätelöä, juomia, suolapähkinöitä, popcornia kuin sateenvarjoja. Oma joukkonsa ovat kauppiaat, jotka myyvät kaikkea korvakuulokkeista puhelimen suojakuoriin. Palvelutarjonnasta löytyy muun muassa kenkien puhdistaminen tai taksien välitys.

Popcorn koju Manauksessa Teatro Amazonaksen kupeessa.

Toki itsensä työllistäminen on varmasti elinehto monelle brasilialaiselle. Arvostettavaa on mielestäni se, kuinka suurella vaivalla ja tarmolla nämä myyntimiehet työtään harjoittavat. Lisäksi he ovat sujuvasti haistaneet liiketoimintamahdollisuuden ja hyödyntävät sitä tehokkaasti. Sateenvarjothan ilmestyvät aina myyntiin kun pilvien värit muuttuvat tummanpuhuviksi.

Omaa suolapähkinäkauppaa?

Eräänlaista suolapähkinäbisnestä minulle ovat esimerkiksi Tarina vaurastumisesta esitykset. Havaitsin, että suomenkieliset sijoituskirjat maksavat maltaita ja moni sijoittamisesta kiinnostunut ei välttämättä pidä kirjojen lukemisesta. Halusin tiivistää matkani varrella oppimani asiat ja blogissa käsitellyt aihepiirit helposti saataviksi ja luettaviksi kokonaisuuksiksi. Runsaalla vaivannäöllä ja laskemattomin tunnein tehdyt tietopaketit ovat, ensimmäisestä laskettuna, olleet myynnissä yli puoli vuotta. Kaupaksi on mennyt useita kymmeniä esityksiä - kiitos ostaneille!

Tällaisen tarjonnan yhtenä keskeisenä kaupallisena ajatuksena on, että kerran laadittuna esitysten ylläpito ja myynti eivät vaadi suurta työtä. Suolapähkinät kun tarvitsee aina uudelleen valmistaa, kääriä paperisiin rulliin ja lähteä myymään. Toki esitysteni myyntialustana toimiva blogi vaatii ylläpitoa ja uusia kirjoituksia lukijoiden mielenkiinnoksi – mutta sen teen mielelläni.

Asuntojen vuokraus sekä osakkeista tuloutuvat osingot ovat tällä hetkellä tärkein sivuliiketoimintani. Näen sen juuri liiketoimintana, koska sijoittaminen vaatii ajankäyttöä. Uusiin sijoituskohteisiin tutustuminen, olemassa olevien sijoitusten seuranta ja sijoitussalkun hallinta kokonaisuudessaan vievät useita tunteja viikossa. Mitä suuremmaksi sijoitussalkku kasvaa, sitä tehokkaammaksi (tulot/ajankäyttö) pääoman hoitaminen käy. Samalla tulen kuukausi kuukaudelta riippumattomammaksi siitä, että päivätyössäni myyn suolapähkinöitä muiden osakkeenomistajien hyväksi.

No mitä opimmekaan?

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelussa keskeistä on riippumattomuus muista, kuten työnantajasta tai pankista. Tähän päästäkseen vaurastumisen yhtälössä keskeinen vauhdittaja on tulojen kasvattaminen, koska menoja voi leikata vain tiettyyn pisteeseen saakka. Mitä pikemmin haluaa perille sitä enemmän on säästettävä. Toinen toimintavaihtoehto on luoda itselle hiljalleen sivutuloja, joilla voi kattaa menoja. Itse pyrin yhdistämään sekä palkkatuloistani tehtävät sijoitukset että muista lähteistä tulevat sivutulot. Ehkäpä jonain päivänä voin näiden turvin hyvillä mielin siirtyä tarjoilijaksi rantaravintolaan – vaikkapa ihan vain harrastuksena.

***
Kuinka yhdistää niin säästäminen ja sijoittaminen matkalla ensimmäiseen 100 000 euroon? Osta Tie ensimmäiseen 100 000 euroon esitys!

Pieniä ostoja Brexitissä

Sijoituspäiväkirja

Kesäkuu 2016

Vuoden puolivälissä aikaani kului toisensijoitusasunnon hankintaan. Kaupankäynnin eri vaiheisiin, asuntonäyttöön, dokumenttien läpikäyntiin, lainan hakemiseen, tarjousprosessiin ja varsinaiseen kaupantekoon, saa kulumaan mojovasti aikaa. Tämä sai osakseen pidettyä minut pois osakemarkkinoilta aina Brexitiin saakka. 

Ennen juhannusta ostin takaisin 100 kappaletta Kemiran osakkeita 10,59 euron hintaan. Olin myynyt 200 kappaletta 11 euron hintaan toukokuun lopussa. Mikäli kurssilasku jatkuu, ostan vielä erän lisää. Mielenkiinnolla katson, milloin spekulaationi Kemiran osakkeella pettää yleisen kurssilaskun seurauksena. Turvana on kuitenkin Kemiran melko hyvin turvattu osinko.

17. kesäkuuta koettiin mielenkiintoinen hinnoitteluilmiö usean osakkeen kohdalla. Esimerkiksi Kemiran osake painui 10,6 eurosta alle 9,9 euroon suuren kaupankäyntivolyymin saattelemana. Maanantaina 20.6. osake kipusi takaisin lähes kahdeksan prosenttia. Vastaavasti myös Fiskarsin osake niiasi voimakkaasti, vaikkei palautunut maanantaina yhtä voimakkaasti. Tällaiset poukkoilut ovat yksi syy miksi sijoitan amerikkalaisiin osakkeisiin, jotka on hinnoiteltu tehokkaammin (vaikkei tehokkaasti).

Brexit laukaisi markkinoilla voimakkaan hintaliikkeen alaspäin. Maanantaina heti juhannuksen jälkeen tein kaksi pientä ostoa. Ostin 100 kappaletta Nordean ja 200 kappaletta Ratoksen osaketta. Molemmat yhtiöt reagoivat Brexitiin voimakkaasti noin kahdeksan prosentin kurssilaskulla. Kummallakaan ei ollut merkittävää liiketoimintaa Britanniassa. Sen sijaan molemmat yhtiöt toimivat alalla, jolla luottamus oli hyvän liiketoiminnan edellytys. Nähtäväksi jää kuinka voimakas luottamuspula Brexitistä muodostuu. Halusin kuitenkin hyödyntää korjausliikettä ja ostaa osakkeita, jotka koin liiketoimintaan nähden kohtuullisesti arvostetuksi.

Kesäkuussa siirsin kertyneet S-Ryhmän osuusmaksun korot osakesalkkuuni. Lyhensin sisäistä velkaani, jonka olin ottanut siojittaakseni Lainasto Oy:n osakkeisiin. S-Ryhmän osuudet maksoivat sijoitetulle pääomalle noin 9 prosentin tuoton. Viime vuoteen verrattuna olin sijoittanut neljään uuteen osuuskaupan jäsenyyteen. Loin yhden taulukon lisää seuratakseni, että osuuskauppojen maksuilla on pysyvyyttä. Koska osuuskauppoen hallintoon vaikuttaa edustajisto, joka valitaan jäsenistön äänestyksellä, voi osuuskaupoissa ilmetä painetta välttää sijoittajille maksettavia tuottoja.

***

Seuraa tarinaa myös Facebookissa.

Ostin vihdoin toisen sijoitusasunnon

Vaurastumisen vauhtipyörät

Kesäkuussa sain päätökseen kaupan toisesta sijoitusasunnosta. Olen kirjoittanut toisen sijoitusasunnon hankinnasta jo yli kaksi vuotta. Hankintaa ovat viivästyttäneet useat syyt: houkuttelevien kohteiden puute, useat elämänmuutokset ja piipahdus ulkomailla. Toukokuussa näköpiiriini kuitenkin osui, ei täydellinen, mutta riittävän hyvä kohde.

Sijoituskode laadullisesti

Uhrasin kauniin ja kuuman kesäillan ja ajoin asuntonäytölle Uudenmaan kehyskuntaan. Sitä ennen olin tutustunut huolellisesti yhtiön papereihin. 1960-luvulla rakennetusta yhtiöstä oli pidetty suhteellisen hyvää huolta ja viiden vuoden aikajänteellä ei ollut näköpiirissä suuria remontteja. Viemäri- ja käyttövesijärjestelmät oli tehty taloon ikään nähden paremmista materiaaleista ja putkistot olivat kuntotutkimuksen perusteella hyvässä kunnossa,

Taloyhtiö koostui useista matalista pienkerrostaloista. Tyypillisesti matalat kerrostalot eivät ole sijoittajan kannalta ihanteellisia, koska kiinteistön hoitokuluille on suhteellisesti vähemmän jakajia. Rakennukset olivat kuitenkin paikallaan muurattuja tiilitaloja, joiden julkisivujen ylläpito on usein edullisempaa. Samalla matalammissa kerrostaloissa vaihtoehtoisten ja halvempien putkisaneerausmenetelmien käyttäminen on helpompaa.

Hankinnassa en oikeastaan noudattanut montaakaan listaamaani kriteeriä, jotka olin kirjannut toisen sijoitusasunnon hankintaa ajatellen muutama vuosi sitten. Kiinteistö on itseasiassa vanhempi kuin ensimmäinen sijoitusasuntoni, se sijaitsee samalla paikkakunnalla ja on saman hintainen. Lisäksi otin sijoitusasuntolainan erittäin pitkän laina-ajan maksimoidakseni kassavirran.

Mitä laadullisia asioita arvostin tässä kohteessa?

• Kylpyhuone ja keittiö hyvässä kunnossa. 
• Paljon säilytystilaa ja ei niin tyypillinen pohjapiirros yksiölle.
• Kauppa ja keskusta sopivan matkan päässä.
• Kaupungissa paljon suuria työnantajia ja oppilaitoksia.

Sijoituskohde lukuina

Tein tarjouksen kohteesta lähes kymmenen prosenttia alle pyyntihinnan. Myyjä tuli vastatarjouksessaan vastaan paritonnia pyyntihinnastaan, jolloin korotin tarjoustani tasolle, joka oli viisi prosenttia alle pyyntihinnan. Tarjouksessani pyrin huomioimaan, että asunto on todennäköisesti tyhjillään heinäkuun, jolloin otan lomaa sijoittamisesta. Myyjä hyväksyi tämän ja uskon ostaneeni asunnon varsin hyvään hintaan.

Sijoitin asuntoon noin 30 % omaa rahaa - suhteellisen paljon. Sain lainan nykyisestä pankista hieman alhaisemmalla marginaalilla kuin aiemmin siirtäessä ensimmäisen sijoitusasuntolainani pääasiallisesti käyttämääni kivijalkapankkiin. Hieman yli 500 euron kuukausivuokralla ja 130 euron vastikkeella kohde tarjoaa lähes 7 % vuosituoton ja 18-19 prosentin tuoton omalle pääomalle. Hoitovastikkeen, lainalyhennyksen, korkokulujen ja verojen jälkeen asunto tuottaa noin 80-90 euroa vapaata kassavirtaa kuukaudessa.

Kohteen, ja asuntosijoittamisen ylipäätään, merkittävimpinä riskinä näen korkotason nousun ja tulevat remontit. Kulujen kasvun myötä sijoituskohde voi kääntyä kassavirraltaan negatiiviseksi. Asuntosijoitusta harkitsevan on myös hyvä pitää tiukasti mielessään, että 2 % varainsiirtoveron kuolettamiseen kuluu helposti noin vuosi. Asuntosijoitusrahastojen ja yksityissijoittajien innostuksen myötä uskon, että asuntosijoittamisessa eletään voimakasta hypeä.

Miltä oma velkaantuneisuuteni näyttää?

Ennen toisen sijoitusasunnon hankintaa minulla oli velkaa hieman yli 130 000 euroa. Vuosi sitten pidin tätä liian alhaisena suhteutettuna kokonaisvarallisuuteeni. Toisen sijoitusasunnon myötä velkamäärä kohoaa noin 175 000 euroon. Se saattaa kuulostaa paljolta, mutta velka on suhteutettava kokonaisuuteen.

Voisin maksaa kaikki velkani kokonaisuudessaan myymällä muut sijoitukseni: osakkeet ja vaihtoehtoiset sijoitukset. Silloin minulle jäisi jäljelle kolme velatonta asuntoa. Korkotason nousuun varaudun tekemällä pieniä lisälyhennyksiä lainoihin palkkatuloistani ja sijoitusasuntojen kassavirrasta. Siksi koen, että olen liikkeellä suhteellisen matalalla riskillä velan suhteen.

***
Hauskaa juhannusta!

Tällä tahdilla säästin 100 000 € osakkeisiin

Kesäkuussa talletukset osakesalkkuuni ylittivät 100 000 euron rajapyykin. Tavoitteenani on säästää osakkeisiin 1000 euroa kuukaudessa. Viime vuosina olen kuitenkin pyrkinyt säästämään hivenen enemmän peitotakseni inflaation, kaupankäyntikulujen ja epäonnistuneiden sijoitusten negatiivista vaikutusta. Mitä enemmän säästän kuukausittain sitä nopeammin osinkotuloni kohenevat.

Olen automatisoinut talletukset osakesalkkuuni niin, että siirrän heti palkanmaksun jälkeisenä päivänä tavoittelemani summan arvo-osuustilille. Kuten henkilökohtaisen taloudenhallinnan oppaissa kirjoitetaan, säästän aina ensin itselleni ja kulutan vasta sitten. Lisäksi pyrin säästämään valtaosan epäsäännöllisistä tuloista, kuten päivärahoista, kilometrikorvauksista tai lomarahoista.

Talletukset osakesalkkuuni ovat jakautuneet vuosittain seuraavasti:
2007: 1000 €
2008: 9000 €
2009: 5400 €
2010: 11 800 €
2011: 11 850 €
2012: 14 700 €
2013: 11 850 €
2014: 14 000 €
2015: 13 000 €
2016: 7400 € (15.6.)

Keskimääräiseksi säästösummaksi tulee 970 euroa kuukaudessa. Keskiarvoa painaa alas muutamat opsikeluvuodet projektin alussa. Vuonna 2010 aloitin työelämässä täysipainoisesti. Voimakkaan säästämisen ovat pitkälti mahdollistaneet säästämisen yhtälön komponentit: pidättäytyminen, tyytyminen ja vertailu. Vaikka ansaitsen tänä päivänä huomattavasti enemmän kuin projektini alkuvaiheessa, kykenin 7-8 vuottakin sitten saamaan kasaan 1000 euroa kuukaudessa. Tuolloin osakesäästäminen olikin lähes ainoa säästökohteeni.

Vaikka seuraan säästämistäni, tärkeimmät merkkipaaluni ovat tärkeysjärjestyksessä absoluuttinen osinkokertymä, omaisuuden ja osakesalkun kehitys sekä muiden vaurastumisen vauhtipyörien kehitys. Henkilökohtainen talouteni onkin talletusten lisäksi ylittänyt rajapyykkejä usealla muullakin merkkipaalulla mitattuna.

Salkun arvo yltää 150 000 euroon

Sadantuhannen euron säästäminen (osakesalkkuun) vei siis 8 vuotta. Osakkeiden arvonnousu ja osingot vauhdittivat matkaa 100 000 euron osakesalkkuun muutamalla vuodella. Salkkuni arvo ylitti kuusinumeroisen lukeman toukokuussa 2014. Tällä hetkellä salkun arvo liikkuu täpärästi 150 000 euron yläpuolella. Salkkuni on siis tuottanut yli 50 prosenttia.

Vuodesta 2008 osinkoja on kertynyt yhteensä lähes 17 000 euroa. Päätavoitteeni on yltää 1000 euron kuukausittaisiin osinkotuloihin. Tänä vuonna olen saavuttamassa noin 370-380 euron osinkotulot kuukaudessa. Olen siis saavuttanut lähes 40 % tavoitteestani.

Kuten ylhäällä blogin johdannossa kirjoitan, olen sittemmin tulojen kohentumisen myötä pyrkinyt aktiivisesti laajentumaan osakesijoittamisen ulkopuolelle: pienetääkseni riippuvuutta osakemarkkinoiden kehityksestä ja hyödyntääkseni velkavipua vaurastumisen vauhdittamiseksi.

Omaisuuden arvo ylittää 250 000 euroa

Osakesalkun hyvän kehityksen myötä kokonaisvarallisuuteni arvo on kivunnut myös vauhdilla. Osakesalkun lisäksi kahteen asuntoon on sitoutunut varallisuutta 7000-8000 euroa vuodessa lainalyhennysten seurauksena. Koska uuden sijoitusasunnon hankinta on viivästynyt, olen laittanut rahaa voimakkaasti vaihtoehtoisiin sijoituksiin. Tämän ja viime vuoden aikana yhteensä noin 12 000 euroa. Käteistä minulla on yli 10 prosenttia kokonaisvarallisuudestani. Olen kuitenkin juuri löytänyt niille kohteen, josta kirjoitan pian tarkemmin.

***

Seuraa tarinaa myös Facebookissa!